/etlehti.fi/s3fs-public/discussion_topic_image/original_28816.jpg?itok=WqlegR6o)
Siitä on melko tasan kaksi vuotta kun matkustin Istanbuliin ensi kerran suurin odotuksin.
Odotukset olivat kuitenkin liian suuret ja kaupunki tuotti pienoisen pettymyksen, ajattelin että tämä on nyt nähty, eipä tarvitse tulla toista kertaa...vaan toisin kävi.
Ystäväni oli menossa Istanbuliin pitkäksi viikonlopuksi.
Hänen Kööpenhaminassa asuvalla sisarellaan oli tarkoituksena lentää sieltä Istanbuliin missä sisaruksilla olisi yhteinen majoitus.
Sisar kuitenkin sairastui äkillisesti, vaan ei onneksi vakavasti, joten hänen osaltaan matka oli ohi ennenkuin ehti alkaakaan.
Ystäväni soitti minulle josko minusta olisi kaveriksi, miettimisaikaa ei ollut, pallo heitettäisiin heti seuraavalle.
Varmasti arvaatte miten siinä kävi...vajaan vuorokauden kuluttua löysin itseni Istanbulista.
Mikään ei ole niinkuin ennen vanhaan hyvään aikaan.
Silloin nopeita lähtöjä oli mahdollisuus saada huomattavasti halvemmalla, nyt matti myöhäistä rokotetaan.
Jos olisin tilannut lennot aikaisemmin niin samalla rahalla olisin saanut sekä lennot että hotellinkin, nyt minut sanalla sanoen ryöstettiin.
Loppujen lopuksi toisella käynnillä Istanbul tuntuikin jo paljon enemmän omalta, ehkä sitä osasi katsoa eri tavalla.
Ehkäpä kirjoitan siitä vielä jonkun kertomuksen tapaisenkin.
Monasti on äkkilähtö saanut iloseksi. Puoleen hintaan kun hyppää maailmalle tasokkaaseen majoitukseen niin on siinä onni korkeella, vai oliko se mieliala.
Mutta ei enää. Nämä kelluvat hinnat soutaa ja huopaa että ärsyttää luetteloita katsella nettiruudulta.
Ymmärrän kyllä matkatoimistojen kuviot, mutta ei sen mukavampaa.
Joissakin kohteissa olen huomioinut että toinen tai kolmas kerta on parempi kuin eka ummikkona suuressa kaupungissa tehty tutustautuminen. Kait nuo hivenen muuttuu kodikkaanmiksi kun ehtii syventyä.
Myöskin seuralaiset vaikuttaa miten asiat luontuu.
Apollo ja Kristina Cruises on säilyneet matkalistanjörjestelijöiden kärjessä. Kyse ei aina alennuksista vaan luotettavuudesta.
Olen nopea lähdöissä, eli jonnekin on mentävä tai jotain tehtävä, tarrtun asiaan nopeasti.
Aika paljon on matkoja myynnissä 300 e hintaan tai vähän alle. Ei siinä enää perinteiset äkkilähdöt paljoa auta. Kun liput huiteli 700-1000 e niin silloin saattoi onnistuessa päästä jopa 400 e alennuksella.
Monella ihmisellä on äkkilähdöt kielletty herkku. Toki joistakin työkuvioista voi liueta matkalle ilman isompaa riitaa, mutta paljon on pomoja jotka tuumaa että katohan työvuorolistoista vuorosi.
Lähes vapaana taiteilijana minua on tässä asiassa onnistanut. Yli kaksikymmentä vuotta on riittänyt kun ilmoittaa johtajalle että ensviikolla olen etelän auringon alla. Toki asiaa helpotti kun olin muiden lomia tuurannut kuukausikaupalla.
Ei siinä aina taloudellisesti hyötyä ollut, mutta tietty vapauden tunne piti mielialaa hyvänä.
Nopeimmat lähdöt on ystävien sommittelemia. Tunsivat kuviot että pikalähtö onnistuu niin illalla soittavat että lippusi on taskussani. Haetaan aamulla heti 6.00 (olivat sopineet salaa pomoni kanssa,
asiaa tuntematta ihmettelin vähän päälikön puheita.)
Ainoa mikä on harmittanut jälkikäteen, on reissujen vähyys. Toki kolme, neljä vuodessa ja pikku päräyksiä koti- tai naapurimaissa tilkkeeksi, mutta enempi luonne kaipaa.
Se on vakava paikka jos kulkutautiin sairastuu, se istuu sitkeässä eikä parane kulkemalla.
Vaikka kuinka maailmalla juoksisi niin mikään ei riitä.
Lisäksi kun tulee lisää ikää niin iskee paniikki jotta aika loppuu kesken.
Ilmeisesti olisi pitänyt syntyä mustalaiseksi. Ajelivat aikoinaan hevosilla pitkin kyliä ja itse haikeena pikkupoikana katselin ryhmän menoa. Toki pääsin kärrykyytiin paljonkin mutta lenkit tuli tutuksi, että eihän se sama asia ollut.
Aika ei lopu. Kohtuu onnella 30 vuotta. Vielä ehtii. Jos onni loppuu, niin sittenpä sieluni liitää vielä näkemättömät kohteet.
Nyt olisi hyvä ottaa äkkilähtö ulos, täysikuu loistaa taivaalla.Olimme ulkona kävelyllä, nyt aletaan katsomaan formuloita.
Muori, missä viipyy kertomus?