klo 16:21 | 20.11.2013
Seela Sella sanoi eräässä haastattelussa että lopun lähetessä tunteet voimistuu.
Oletko sinä samaa mieltä?
Itsessäni olen huomannut tuon että ainakin rakkaus lapsenlapsiin ,ystäviin ja muihin läheisiin vain voimistuu vanhemmiten, se tekee joskus jopa kipeää....
Samoin yhteenkuuluvaisuus sisarten kanssa, me olemme me, yhtä ja samaa sakkia kaikkia.
Liikutun myöskin herkemmin kuin ennen, kaikki kaunis, musiikki, taulu, maisema, ne tuovat kyynelen silmäkulmaan.
Vanha höpsö, saattaa joku sanoa.
Olen kanssasi samaa mieltä ja itsekkin ajattelin jokuaikasitten samoja asioita.
Tulee mieleen työajalta,kun esimies kerran työkokouksessa mainitsi,että teillä on liikaa tunteet mukana työasioissa,mutta mihinkäs ne laitat jos on luonteeltaan tunneihminen.
Sukulaisten kanssa on ihan niinkuin lupa näyttää tunteensakin.
Ehkä ihminen nuorempana ei vielä osaa kaikkea, elämä kun on oppimatka, mistään et saa koulutusta, kaikki pitää kantapään kautta oppia, tunteetkin.
En ole ihan samaa mieltä että ihminen muuttuu tunteelliseksi vanhemmiten, voi olla että käy päinvastoin, mutta olen sitä mieltä että jos on tunteellinen ihminen niin vanhemmiten vain enemmän tunteet tulee esiin kun ei enää tartte päteä töissä ja muualla.
Minä olen huomannut, että mitä enemmän tulee ikää, sitä enemmän alkaa arvostaa jäljellä olevia päiviä. Onhan elettyä elämää takana päin paljon enemmän kuin edessä.
Sitäpaitsi, emmehän me kukaan tiedä, mikä päivä on viimeisemme. Joten kannattaa ilmaista tunteitaan läheisilleen, kun vielä siihen pystyy.
Kyllä tällaisia asioita pohdiskellessa tunteet nousevat pintaan. Tietysti on ihmisiä, jotka kätkevät ja tukahduttavat kaikki tunteet, mutta sellainen ei ole tee hyvää terveyden kannalta.
Eiköhän ihmismieleen nuo tunteet kuulu, eli vakiovarustus. Monet elämän asiat tehdään tunnepohjalta.
Mutta tiedän muutamia ihmisiä jotka nuo tunteet peittää olemalla jäätävän kylmiä. oikeen puistattaa.
Kyllä ne tunteet vanhempana herkemmin pintaa nousee vaikka tunnen minä henkilöitä jotka ovat tunnekylmiä.
Tässä ketju joka on jätetty rauhaan ilkeilyltä, onko niillä sentään tunteita.