klo 7:17 | 23.11.2013
.
[img]http://www.etusivu.net/viestitaulu/attachment.php?attachmentid=2481&d=13...
lain.etusivu. t.
Juuli
.
.
[img]http://www.etusivu.net/viestitaulu/attachment.php?attachmentid=2481&d=13...
lain.etusivu. t.
Juuli
.
Näinhän tuo menee monella ihmisellä. Hajamielisyyttä ja epävarmuutta että jokohan tein. Asia ei välttämäti ole ikäihmisten oire. Tunnen useita alle keski-iän jotka juoksee talon läpi "tarkistamassa" ja unohtavat auton avaimet, tai jotain muuta.
Kylläpä on tuttua tuo Juulin laittama kuvat ja teksti.
Lääkkeet ovat vieneet lyjytmuistin(työmuisti).
Mut onneksi nyt asun vanhustentalossa jossa on sähköhellassa kelloajastin.
Lähipiirikin on jo tottunut että puhuessa nimet ei heti tule mieleen,tulee aina viiveellä.
Itsekkin on oppinut naurahtamaan muistikatkoille,paperilaput on hyvä muistin jatke,niitä tosin kertyy joskus vähän liikaa.
Taskut tulevat tutuiksi, kun jonnekkin lähtiessä kopeloi, onko kaikki mukana.
Mut näillä eväillä mennään,suuremmin murhetimatta.
Muistitutkimukseen pitäisi varmaan minunkin mennä, mutta en halua kuulla että muistisairaus uhkaa.
Ihmisten nimet pakkaavat minulta unohtumaan, ei sentään läheisten onneksi vielä.
Viikon tapahtumat ja menot kirjoitan seinäallakkaan sekä lisäksi vessan oveen ja ulko-oveen (sisäpuolelle!)
Sillä konstilla muistan mennä joka paikkaan, kun tulee luettua ne moneen kertaan.
Koetan vaivata aivojani ristikoilla ja opettelemalla uusia juttuja netistä.
Kotiavaimia otan aina mukaan kaksin kappalein, silloin on ainakin toinen mukana, enkä jää oven taakse.
Laskut ja muun tärkeän postin laitan aina eteisen hattuhyllylle, ja pidän pankki- ja muut kortit aina samassa
käsilaukun lokerossa. Aina kotoa lähtiessä viimeiseksi tarkistan, että sähköt on sammutettu. Jos lähden pienelle
reissulle, niin voi sitä hermoilemista, tuliko nyt varmasti kaikki sammutettua. Matkan aikana sellaista on kurja pohtia (ettei vaan jäänyt mitään päälle, ja paloautot nyt siellä meidän pihassa).
On niitä ihan tarpeeksi niitä outoja tapoja minulla. Olen ripauksen taikauskoinen. Kierrän tikapuut. Sylkäisen olan yli kun mustan kissan näen vaikkei tietä yiittäisi. Eikä tarvitse olla mustakaan. Perjantai 13 päivä olen varuillani koko päivän. Hymyilen nokikolarille.
Niitä on muitakin.
Nyt vaan ei muistu mieleen.
Juuli
.
Sinulle sattui kirjoitusvirhe, "yiittäisi". Tarkoittanet "ylittäisi".
hihhihhii,,, Maistapa omaa lääkettäsi!
Niipnä sattiu sinuleikn ,,, nyymirespu.
Hahahah ,,,
Juuli
.
Älkää olko niin pikkumaisia noitten oikein-ja väärin kirjoitusten takia!
http://www.aamukampa.net/forum/viewtopic.php?f=22&t=6212
Lukekaapa tuosta hiukan totuutta.
Nyt kun on loppiainen voisi muistella joulu-uusivuosi omituisia tapoja. Sattumia paremminkin.
Muistelen ja heti kirjoitan kun muistan.
Juuli
.