Oli vuosi 2002, oltiin Portugalissa Bejan kaupungissa. Minä, Hän, saksanpaimenkoira, asuntovaunu ja tietenkin auto. Oli helmi- maaliskuun vaihde. Eli kevät oli jo
hyvällä alulla, magnoliapuut kukkivat.
Oltiin illalla tultu Bejan kunnalliselle leirintäalueelle ja leiriytyneet sinne
pinjamäntyjen väliin. Tiesimme, että Espanjassa ja Portugalissa esiintyy pinjamännyissä
pinjamatoja, jotka ovat erittäin vaarallisia koirille ja aiheuttavat myös
lääkärikäynnin ihmisille, jos joutuu niiden läheisyyteen.
Jo illalla ihmeteltiin, kun naapuriparcelassa oleva enkkupariskunta (siis
Englantilaiset) heittelivät kuumaa vettä pinjapuun kylkeen.
Aamulla mennessäni ulos vaunusta, onneksi ilman koiraa, tämä pariskunta
tuli hirveästi selittämään ja varoittamaan "vaarasta". Huonolla merimiesenglannillani
ymmärsin varoituksen. Samalla näin kuinka maassa kulki kuvan mukainen jono
matoja, tai toukkia.
Nämä madot kulkevat tällaisessa jonossa puusta alas ja maata pitkin ja sitten kaivautuvat
maan sisään, jossa ne kuoriutuvat perhosiksi. Kehittyvät alkujaan pinjapuissa harmaissa
pusseissa, joista sitten määrätyssä vaiheessa lähtevät laskeutumaan maahan.

Senverran minäkin sain niiden suihkuttamaa myrkkyä, että jouduin käymään terveyskeskuksessa. Koiran takia jouduimme lähtemään alueelta pois.
Paikka johon menimme oli muistini mukaan Armacao De Pera, mutta se on
jo toinen tarinan aihe.

Sivut

Kommentit (23)

Kiitos tarinastasi! On aina mukava lukea toisten matkalaisten kokemuksia.
Olen minäkin saanut kiertää asuntoautolla ristiin rastiin Eurooppaa että PohjoisAfrikkaa. Siitä nyt on jo parikymmentä vuotta aikaa. Muistuu mukavana mieleeni, kun luen toisten matkakertomuksia.v.

Tälläisellä lomalla sitä törmää asioihin joita ei välttämättä osaa kotomaassa eikä hotellilomilla ajatellakaan.
Miten nuo saamasi myrkkysuihkeet ilmenivät, tuliko ihoärtymystä vaiko jotain oikein vakavampaakin?
En tykkäisi yhtään pahaa vaikka jakaisit kanssamme tuonkin toisenkin tarinan Armacao De Perasta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tommoiseen riviin on tullut törmättyä. Ensin luultiin että jokin punosnaru heitetty kujan yli, mutta tarkkasilmäiset huomasi että liikkuu.
Askelmitalla parimetrinen ötökkäketju. Silloin ei tiedetty aiheesta mitään. Ihasteltiin luonnon kujeita.

Kuvassa kaveri, joka oli matkassa mukana. Kuva aamulenkiltä Atlannin rannalta.

Noista pinjamadoista vielä. Minulla oli sikäli onnea, että oli t-paita päälle, matojen
suihkuttamaa myrkkyä sain vain vähän käsivarsiin ja niskaan, ihon punotusta ja kirvelyä Terveyskeskuksesta
sain reseptin, jolla sain apteekista jotain salvaa ja pillereitä.

Jos vaikkapa koira menee tällaista matojonoa jalallaan rapsuttamaan niin
alkuun tulee kirvelyä tassunpohjiin joita koira nuolee ja saa myrkkyä suuhunsa. Kauhutarinoita olen
kuullut, että koiralta on jouduttu amputoimaan kielikin.

Onneksi monissa paikoissa myrkytetään näitä pinjamäntyjä, joten tällaisia
matoja/toukkia ei pääse muodostumaan.

Portugali on hieno maa ja etenkin maaseudun ihmiset ovat hyvin ystävällisiä.
Espanjassa on niin paljon turisteja, että sielllä asukkaat on jo hieman tympääntyneet
turisteihin. Vaikka turistit tuovatkin elannon hyvin monelle.

Kerron toiste lisää, tästä hieman erilaisesta matkailumuodosta, eli karavaani-
elämästä.

Kiitos kertomuksesta.Beja on mitä ilmeisimmin kiintoisa kaupunki.
Olimme Albufeirassa monta vuotta sitten, eräs rva lähti Bejaan muutamaksi päiväksi. Oli Portugalin "asiantuntija" eli ollut mm. Bejassa aiemmin. Kertoi jotain kiintoisia juttuja siitä mitä siellä tapahtui, missä kävi jne. Olen vain unohtanut nuo yksityiskohdat (kun itselle vieras paikkakunta).Asumaansa hotelliin liittyi jotain jännää, oli jokin yksityinen pieni hotelli.

Olen nähnyt tuollaisen matorivin, en tiennyt mitä ovat, mutta luontaisesti matoja ja mönkijäisiä pelkäävänä (!) en mennyt lähellekään.

Terävä kynä ja paperia riittää, kirjoittajan terävyys niin ja näin.
Joten hieman lisää kerrontaa Portugalista.

Tuo Bejan kaupunki, josta edellä kerroin on pieni ja vanha kaupunki.
Siksi monet ovat kiinnostuneet Bejasta ja sen leirintäalueesta, että se
on niin halpa, eli se on kunnallinen. Yleensä leirintäalue maksoi n 300
euroa kuukausi, Bejassa vain vajaat 150 euroa.

Tuolta Bejasta mentiin kaupunkiin Armacao de Pera, siellä kaupungin
liepeillä olevalle leirintäalueelle. Algarven maakuntaa ja Atlantin rannalle
sijoittuva kaupunki. Leirintäalueen nimi oli Canelas.
Tarkoituksella hakeuduttiin paikkaan, jossa ei käy Suomalaisia kuin satunnaisesti.
Lähinaapurimme siellä olivat Hollantilaisia.
Hollantilaiset ovat rennon iloisia ja me ainakin tultiin heidän kanssa hyvin toimeen. Yhteistä kieltä ei ollut, mutta monen kielen sekoituksella pärjättiin.
Meillä oli matkassa savustuslaatikko. Usein ostettiin hallista erilaisia kaloja ja
niitä savustettiin. Alkuun naapurit haistelivat ja ihmettelivät mitä teen, tietenkin
annoin heille maistiaisia ja he kovasti innostuivat savukalasta- Monesti sen jälkeen vietettiin pieniä illanistujaisia viinin ja savustetun truchan, lohensukuinen kala, kera.
Näin niitä syntyi vuosia kestäneitä ystävyyssuhteita. _oi niitä aikoja.

Vielä kerron, kiusallakin, tarinan Manuelin Baarista, sijaitsee Portugalissa. Keskellä
ei mitään, maaseudulla, tekojärven rannalla. Paikan nimeä en muista. Se on paikka,
jossa jokaisen karavaanarin pitää käydä, muuten ei voi kutsua itseään karavaanariksi.
Oli helmikuu ja olimme Espanjassa Kalahondan leirintäalueella. Siellä kerroin
eräälle kaverille, että me lähdetään Portugaliin. He kysyivät, voivatko he tulla mukaan. Lopuksi meitä oli kolme pariskuntaa. Ensin kävimme Portugalissa "maailmanlopussa",
se on Euroopan lounaisin kolkka, Atlannin rannalla jylhissä maisemissa. Sieltä lähdimme
etsimään Manuelin baaria, ensin ajoimme siitä ohi. Emme uskoneet, että se voisi olla
ulkoapäin niin rähjäisen näköinen paikka, palattiin takaisin ja kyllä siinä pienessä
kilvessä luki Manuela... Paikalla oli yksi haalaripukuinen asiakas kumisaappaat jalassa
ja nuori tyttö tarjoilijana. Sanakirjan ja kielten sekoituksen avulla saatiin selville,
että vasta illalla saa ruokaa. Päätettiin jäädä odottamaan iltaa. Ensin juotiin yksi
kannu punaviiniä, sitten toinen. Välillä käytiin tutustumassa baariin ulkoakäsin.
Siellä oli seitsemän koiraa, kytkettyyinä, kaksi hevosta, kaksi emakkoa, liuta porsaita,
ankkoja ja kanoja ja ties mitä vielä. Jatkettiin viininjuontia ja saapuihan omistajat,
Maria ja Manuel. Meidät kädestä pitäen toivotettiin tervetulleiksi, ruuaksi tarjottiin
porsasta tai kanaa. Valitsimme kanan. Homma lähti siitä, että Maria meni kirveen kanssa kanalaan ja Manuel meni metsään keräämään puita grilliin. Kolmen tunnin odotuksen
jälkeen saimme kuin saimmekin Marian laittamaa piri-piri kanaa. Oli varmasti tuoretta ja
erittäin hyvää.
Näin minusta tuli "kunnon" karavaanari. Oli kiva sitten tulevina vuosina "leuhkia", että
tottakai ollaan oltu Manuelin baarissa ja syöty Marian piri-piri kanaa.

Onko tietoo paljonko maksaa nykyisin leirintäaluemaksut.
Missä paikoissa suomalaiset kä Espanjassa?
Mistä muualta saa tietoa karaanimatkailusta?

Edellinen on provo tai täysin tietämättömän kateellinen aivopieru.

Nykyaikaiset asuntoautot ja vaunut ovat luxusta, luksuskoti pienoiskoossa.

Kuva puhukoon puolestaan.

Karavaaniyhdistyksen jäsenyys kasvussa. Jo yli 147000 jäsentä.

Ihminen joka on kiinnostunut matkailusta ja käyttääkseni kulunutta matkailutermiä ihminen joka haluaa laajentaa maailmankuvaansa on kiinnostunut kaikista matkailumuodoista.

Mikä onkaan antoisanpaa kuin matkustaa vaikka kuvan tyylisellä matkailuvaunulla ympäri Eurooppaa pitkin pieniä kyläteitä, pysähtyä pienen kylän torin laidalle ja tavata siellä paikallisia asukkaita. Tai istua pienellä leirintäalueella grillin äärellä muiden vierasmaalaisten matkailijoiden seurassa.
Varmasti mielenkiintoisimpia tyyppejä kuin viiden tähden hotellin vastaanottovirkailija tai samaisen hotellin ravintolan hovimestari. heitäkään ollenkaan aliarvioimatta.

Nyt hypähti mielikuvitukseni laukalle.
"pieniä kyläteitä", "pienellä leirintäalueella" ?
Tuollaisella kokoonpanolla "pienelle vuoristoreitille", alitella "pieniä tunneleita"?
Kiitos ei, pelkään mieluummin hotellissa.

Lainaus:

Kestohäirikkö se jaksaa....

Jos minut luokittelet kestohäiriköksi, et enempää voisi olla väärässä.
Minkäpä mielikuvitukselleen mahtaa....

Kyllä sillä isollakin yhdistelmällä mahtuu niille idyllisille pikkuteille. Pitää vain
sopeuttaa se nopeus tien ja maaston mukaan. Kiirettähän tuollaisilla matkoilla
ei ole. Jos tie menee liian pieneksi tai alkulku on liian matala niin silloin pitää
kääntyä takaisin. On taasen yhtä kokemusta rikkaampi.

Nyt näiden suurten ikäluokkien tultua eläkeikään niin toiset nauttii mökeilläolosta.
Toiset haluaa nähdä maailmaa ja sijoittavat mökkirahat vaikkapa matkailuautoon.

Kukin tekee mieltymyksiensä mukaan.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat