klo 20:30 | 26.11.2013
Oli tuota talvivaatetta esillä. Niihin kuuluu tämäkin. Tallukka, liekkö huopikas nykynimi ? Joka tapauksessa
kyseiseen jalkineeseen liittyy positiivinen mielikuva. Liekkö rapiat 10 vuotta ollut yleisjalkine talvella, niihin sattui suksen remmitkin kivasti. Tosin kouluaikana tuli hiihtolankkuihin metallisiteet ja piti monot hommata.
Tuo huopa oli tanakkaa ja kestävää. Kun ei päästänyt kastumaan niin mikään pakkanen ei varpaita nipistellyt.
https://www.google.fi/search?q=huopikas&sa=X&tbm=isch&tbo=u&source=univ&...
Näitäkö tarkoitat?
No jo tokkiisa. Oletin ettei kukaan muista, tunne. Mutta Google oli ottanut mallit talteen. Ei nuo -60 luvulla noin komeita olleet. Perusharmaa ilman mitään värinauhoja.
Täytyykin ruveta silmäileen, noita komeita voi tulla kylillä vastaan.
Hyvin muistan lapsuuden huopikkaat...myös se iskelmäkappale oli hauska.Tallukaksi joskus sanottiin henkilöä joka ei ollut aivan...
http://www.youtube.com/watch?v=AFdwNGj3Yjs
Tässä yksi versio laulusta Huovikkaat.
Itselläni ja jopa lapsellani oli aikoinaan huopikkaat.
Nykyään niissä on nahkapohjat eivätkä ole niin kovin liukkaita, varsinkin jos laittaa ne piikit.
Kauniita ovat.
Huopikkaat yksi, myöskin nahkasaappaat oli isännillä yleiset. Ei niissäkään varpaat kylmettyneet kun osasi jalkarätit pyöräyttää kunnolla. Mikäs siinä sitten lammasvuoriturkissa oli hummalla kylille ajella.
Pääkoppaa suojasi karvareuhka mistä sai läpät alas korville. Eli osasivat ja tarkenivat.
Itsellä oli pienenä lentäjän lakki. Eli vuorattu nahkapäähine joka ylettyi olkapäille asti jättäen kasvot näkyviin. El tuulet eikä tuiskut haitannut. Käsineet oli jotain turkista, niissäkin varret liki kyynärtaipeeseen.
Kiitos kovasti tuosta musiikista, koin iloisen hetken ja taidampa kuunnella sitä vielä monesti.
Olisi mukava tietää milloin tuo on ensikertaa kuultu julkisesti. Otampa selvää, jospa kuukkeli kertoisi.
Älkää nyt pahastuko, mutta Asikkalan Vääksyssä on motelli Tallukka ja se tulee sanasta mieleen! bordercollli
Minulla oli mökillä tallukat, punaiset, oikein hienot ja lämpimät.
Yhden talven ajan ne toimivat kotihiiren pesänä, moni hiiripoika oli niissä saanut kodinlämmöstä nauttia.
Tuollaisen vanhanaikaisen nahkaisen lentäjänlakin löysin Krakovasta miehelle tuliaiseksi viime syksynä.
Tallukkaat on minullakin ollut,harmaat ja jäykät eikä niin kauniitkaan,joskus lapsena muistan sellaisia pitäneeni.
Eipä mitään häikkää. Nyt on keskustelun aiheena Tallukka. Vääksyn viihtyisä motelli kelpaa sisältöön hyvin
Kyllä nauratti kun aamusella honasin että rakkaat, lämpimät tupatossuni on tallukkaat. Varsi on matala, lähes olematon, mutta hyvin pysyy jalassa. Pohjassa jokin ohut kulutuspinta mikä ei lipsu edes pihapolun lumella.
Huovikkaat, huopa. Nyt hypätään jailkneista pääasiaan. Eli päähine. Intin teräskypärä oli vastenmielinen potta. Painava, kova, kylmä tai kuuma. Ei kiva koskaan. Siksipä teimme siitä huopaversion. Edesmennyt tallukan varsi leikattiin auki ja oikaistiin. Sitten vesiastiaan pehmenemään. Tämän jälkeen pingoitettiin kypärän päälle hyvin huolella. Naputeltiin kauttaaltaan kiinni ja reunat kiristettiin puolelta toiselle kalastajalangalla.
Huolella kuivatus. Sen jälkeen mattoveitsellä kypärän reunaa pitkin leikattiin ylimääräiset liepeet pois.
Tämän jälkeen siveltiin lakkaa useita kertoja sisä että ulkopuolelle. Välillä pinta hiettiin kevyesti.
Kun lakka kuivui ja riittävä tukevuus saatiin, niin varusvarastolta vihreää maalia pintaan. Että oli aidon näköinen. Leukaremmi parilla niitillä kypärän kupeisiin kiinni. Sisäpuolelle superloonin palasia että "potta " istui hyvin päässä ja tummanharmaa kangas peitteeksi. Tuo kangas nipistettiin paidan helmasta.
Oli äärettömän kiva sotaharjoituksissa. (ei me aina pahanteossa oltu)