Vierailija

Muutama vuosi sitten eläkkeelle jääneenä olen kehittänyt itselleni eläkkeelläolostressin. Kaikkea mukavaa ja kiinnostavaa tekemistä ja menemistä on tarjolla joka päiväksi - nyt alkaa tuntua että ihan liikaa olen hamstrannut. Kai se johtuu siitä, että on alkanut tajuta, miten nopeasti aika juoksee ja oma terveys voi alkaa murentua milloin tahansa. Pitäisi siis ennättää tehdä ja kokea sitä ja tuota niin kauan kuin vielä jaksaa. Onko teissä muissa samanlaisia hamstereita?

Sivut

Kommentit (32)

Noin saattaa käydä jos on ollut sellainen ajatus että "teen sitten kun olen eläkkeellä". Eli ei ole ollut harrastuksia aktiivivuosina.
Itselläni tulevat nykyiset harrastukset jatkumaan ja sitten täytteeksi jotain rippusia.
En hamstraa, vaan keskityn muutamaan mielenkiinnon kohteeseen, joissa on tekijänä, en pelkästään passiivisena osallistujana.
Asioita täytyy priorisoida myös "vapaavuosina". Ihan joka kissanristiäisiin ei kannata osallistua. Välillä täytyy myös rauhoittua kotonaollen ja nauttien, siten jaksaa paremmin.

Minulla oli sama vika, kun jäin eläkkeelle. Ensimmäisenä talvena oli joka päivälle jokin meno, parhaille kaksi. Nyt kun aikaa on kulunut, on vain yksi kelloon sidottu säännöllinen harrastus ja tuntuu hyvältä eikä ole stressiä. Toki kotona puuhaan kaikenlaista, mutta tuo yksi on ulkopuolisessa porukassa tapahtuva juttu.

Kukin tavallaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ensimmäiset kymmenen vuotta meni kuin siivillä, kun oli tehtävä ja koettava sellaisia asioita mitä ei ollut työelämän aikana ehtinyt harrastaa. Nyt ei ole kun yksi säännöllinen harrastus kuten edellisellä kirjoittajalla, ihmeesti se vauhti hidastuu eikä ole kiinnostusta uusiin asioihin. Maailman menoa tulee tietenkin seurattua lehtien ja television kautta.

Harrastuksia että askartelua on nimellisesti paljon eli liikaa. Mutta ei nuo mitään ressiä aiheuta. Jokin laji on kuukausi pysähdyksissä. Eräät toimii kesällä, osa talvella. Jäävät joka tapauksessa kesken, mitä siitä.

Minä olen tietoisesti välttänyt kelloon sidoksissa olevia harrastuksia.
Silti menoja ja tekemistä riittää jokaiselle päivälle, pahinta mitä voisin kuvitella olisi jämähtää kotiin ja sohvannurkkaan.

mökinmuori

Minä olen tietoisesti välttänyt kelloon sidoksissa olevia harrastuksia.
Silti menoja ja tekemistä riittää jokaiselle päivälle, pahinta mitä voisin kuvitella olisi jämähtää kotiin ja sohvannurkkaan.

Kirjoittelit että liika vauhti oli käynyt moottorin päälle mutta olivat laskeneet kotio kuitenkin jo.
Nyt en löydä sellaista viestiä ? Joko täällä kaikki sensuroidaan.

Ei kotona oleminen pahasta ole, jos on rauhallisesta elämästä pitävä ihminen. Kotona voi harrastaa monenlaisia asioita. Jos on vilkas mielikuvitus, tekeminen ei taatusti lopu. Mutta on ihmisiä, jotka eivät osaa yhtään rauhoittua. Sitä kutsutaan ADHD-ilmiöksi eikä siinäkään mitään pahaa ole, jos se ei rasita liikaa lähimmäisiä.

Ei minullakaan ole kelloon sidottua harrastusta.Nyt ajattelin alkaa kirjoittaa jälkipolville omamuistisia historiatietoja suvustani,saa nähdä saanko mitään aikaiseksi, harrastushan se kai tämäkin on.Kun vain pääsisin alkuun:)

Lainaus:

Ei minullakaan ole kelloon sidottua harrastusta.Nyt ajattelin alkaa kirjoittaa jälkipolville omamuistisia historiatietoja suvustani,saa nähdä saanko mitään aikaiseksi, harrastushan se kai tämäkin on.Kun vain pääsisin alkuun:)

Hyvä idea!
Tsemppiä Sinulle tietojen kirjaamiseen.

Ei minullakaan ole kelloon sidottuja harrastuksia, mutta silti on tekemistä ihan riittävästi. Ja välillä voi olla tekemättä mitään - ihan hyvällä omallatunnolla.

Etsin hausta onko harrastuksista ketjua. - ! Sehän löytyi !

- Työssä olessani en ehtinyt kodin ulkopuolisiin harrastuksiin, muuta kuin ulkoilemaan ja samalla tuulettamaan päätä. Oli paljon työtä; yöllä ja päivällä.. lapsista huolehtimiset ja kodin askareet. OK-talon pihatyötkin osui usein minulle, kun mies oli reissutöissä. Auttoihan toki pojat kasvettuaan. Monet vuodet meni kuin sumussa . . . .

- Nyt eläkkeellä on mukavaa, asun kerrostalossa ja postikin tuodaan luukusta eteiseen !!! Saan olla rauhassa ja tehdä kotona(kin) monenlaista. Käsitöitä teen, kudon melko paljon, pieniä mukavia yllätyksiä <3 rakkailleni !

- Seurustelen netissä jo ystäviksi tulleiden ryhmäläisten kanssa. Voimme keskustella kaikenlaisista asioista. Muutaman kerran olemme jopa tavanneet eri puolilla kotomaata.

- Päiviäni en halua liiaksi täyttää pakollisilla "kellonlyömillä". Ja pidän mielessäni, että harrastukset ei rajoita, - jos sattuu olemaan lapsenhoitoa, mummon saa hälyttää. Kun ei sairasta lasta voi viedä hoitopaikkaan. <3 Olen ensin mummo ja äiti, - sitten vasta tulee muut !

- - - Menin jokunen vuosi sitten mukaan eläkeläisyhdistykseen, sen tiimoilta pääsee moniin harrastuksiin, on keilausta, mölkkyä kesällä,tuolijumppaa, teatteriretkiä ja edullisia kylpylämatkoja, vastavierailuja lähiseudulla ja paljon kaikenlaista; ennenkaikkea TAPAA muita ihmisiä, kun näin yksinasuvana sitäkin kaipaa.

- Posliininmaalauksessa olen ollut vasta vuoden mukana ja silti on monta astiaa tullut maalattua. Annoin niitä lahjaksi lapsilleni. --Tuo iso vati on itselläni, toimi jo jouluna kinkun tarjottimena. Maljakoitakin olen maalannut pari, sinisiä kellokukkia . . . .
Tauluja tein alkuun ihan vaan kaakeleihin, mutta huomasin pystyväni vaativampiinkin.

- Kuorossa olen ollut mukana kait neljä vuotta. Luoja on antanut laulunlahjan. Saan tavata tuttuja samalla. Olemme esiintyneet juhlissa. Kaksi konserttiakin ollut. Nyt kevään konserttiin harjoitellaan "sota-ajan"-lauluja. Eläkeläis-yhdistyksellämme on juhlavuosi.
Kovasti on kehuttu kuoroamme, ihan lehdessäkin.

- Liikunta ja varsinkin ulkoilu on tärkeää, se toteutuu yleensä kaupoilla käyntinä. Kylälle on sopivasti matkaa. Kävelyä tulee melkein joka päivä pari tuntia, voinnin mukaan. Tuon talvisen matalapaineen (lue vesisateiden) aikana särki kaikki nivelet, eikä mikään lääke auttanut. Sitten joulunkuun sairastin keuhkokuumetta, silti kävin tärkeimmät jutut hoitamassa, sehän ei tartu. Oli talkoita ja pikkujouluja, joista en voinut olla poissa.

- "Talolla" on myös turina-kerho, jossa olen ollut mukana,kokoonnumme heti kuoron jälkeen. Keskusteltiin vanhoista rakennuksista, niin huomasin olevani pitkään tällä paikkakunnalla asuneista porukassa. Sentää 35 vuotta tulee jo ! Moni on tullut vasta eläkkeelle jäätyään, ehkä lapsuuden maisemiin . . .

- Aamulla onkin taas käsityökerho, alkaa 9.30, tallustan rollaattorin avulla pirteässä pakkassäässä..... niin loppupäivä jää itselleni.

Sen voin sanoa omasta kokemuksestani, että suku-tietojen kirjaamisesta on jälkipolville suurta iloa. Monet suvut ovat nyt ruvenneet pitämään sukukokouksiakin, kun harrastus on virinnyt. Niin kävi meikäläisillekin, kun puoli vuosisataa sitten isäni serkku (jo edesmennyt) syhtyi laatimaan sukupuuta. Säännöllisin väliajoin kokoonnumme nyt isäni syntysijoille. Koko päiväksi on ohjelmaa, kuka mitäkin esittää. Ensin on tietysti virallinen kokous, sitten ruokailu ja kahvittelu, ja vapaata seurustelua. Muistellaan menneitä, vaihdetaan kuulumisia ja vahvistetaan yhteishenkeä. Minullakin on nyt sukupuu sekä omakustanteisia kirjoja suvun sekä pitäjän vaiheista.
Hattua nostan tuolle yllä siteeratulle eläkeläiselle, joka ei tosiaankaan ole jäänyt keinutuoliin kiikkumaan! Hänestä ei ole jälkikasvullekaan huolta (miten pärjää ja miten viihtyy?), vaan monenlaista iloa. Sentään keuhkokuumeisena jäisin itse lepäilemään.

Lainaus:

Sen voin sanoa omasta kokemuksestani, että suku-tietojen kirjaamisesta on jälkipolville suurta iloa. Monet suvut ovat nyt ruvenneet pitämään sukukokouksiakin, kun harrastus on virinnyt. Niin kävi meikäläisillekin, kun puoli vuosisataa sitten isäni serkku (jo edesmennyt) syhtyi laatimaan sukupuuta. Säännöllisin väliajoin kokoonnumme nyt isäni syntysijoille. Koko päiväksi on ohjelmaa, kuka mitäkin esittää. Ensin on tietysti virallinen kokous, sitten ruokailu ja kahvittelu, ja vapaata seurustelua. Muistellaan menneitä, vaihdetaan kuulumisia ja vahvistetaan yhteishenkeä. Minullakin on nyt sukupuu sekä omakustanteisia kirjoja suvun sekä pitäjän vaiheista.
Hattua nostan tuolle yllä siteeratulle eläkeläiselle, joka ei tosiaankaan ole jäänyt keinutuoliin kiikkumaan! Hänestä ei ole jälkikasvullekaan huolta (miten pärjää ja miten viihtyy?), vaan monenlaista iloa. Sentään keuhkokuumeisena jäisin itse lepäilemään.

Harrastan sukututkimusta.
Ei juuri mitään positiivista löydy. Hulluja suvussa vaikka kuin. Sieltä kumpuaa munkin erikoisuus, on sairautta vaikka muille jakaa. ADHD-Aspergeryhdistelmä on paha. En tule kenenkään kans toimeen. Sain myös töistä potkut. En ollut eläkeiässä vielä.
Hankalaa kun ei kukaan toimi mun määräysten mukaan.
Poltan sätkää, istun tietsikan eessä, juon kaljaa. Silleen menee mun päivät.
Joskus pääsen jonnekin halvalle reissulle. Siellä tutusssa halvassa huoneistohotellissa komentelen vieraita kakaroita ku niistä lähtee ääntä. Eivät tykkää tietenkään.

Jokaisella suvulla varmaan on mustat lampaansa. Ei kuitenkaan kannata sukututkimus-harrastusta niiden löytymisen pelossa jättää. Omalta kohdaltani joudun toteamaan, kuten entinen mies, että tulee mieleen perunakasvi: kaikki kelvollinen on maan alla.

/quote

Harrastan sukututkimusta.
Ei juuri mitään positiivista löydy. Hulluja suvussa vaikka kuin. Sieltä kumpuaa munkin erikoisuus, on sairautta vaikka muille jakaa. ADHD-Aspergeryhdistelmä on paha. En tule kenenkään kans toimeen. Sain myös töistä potkut. En ollut eläkeiässä vielä.
Hankalaa kun ei kukaan toimi mun määräysten mukaan.
Poltan sätkää, istun tietsikan eessä, juon kaljaa. Silleen menee mun päivät.
Joskus pääsen jonnekin halvalle reissulle. Siellä tutusssa halvassa huoneistohotellissa komentelen vieraita kakaroita ku niistä lähtee ääntä. Eivät tykkää tietenkään.
Mitä ihmettä. "tutussa halvassa" Onko Ranskassa sellaisiakin hotelleja ? Vai tarkoititko niitä Tukholman
kämppiä missä kävit kirjoja lukemassa ?
Tuo sairaus on paha, eikä korjaannu muiden haukkumisella.

( Niin voihan tuo solvaaminen olla joillekin ihan "harrastus" ! )

-----------------------------------------------------------

Muistui mieleeni vielä yksi harrastukseni, josta on ollut iloa ja jopa hyötyä vuosien varrella.

- Valokuvaus !

Isäni jo 60-luvulla alkoi kuvata, lähinnä tietysti ihmisiä, mutta myös rakennuksia ja maisemia. Nyt kun kaikki on paljon erinäköistä, voi tarkistaa miltä joku kohde näytti vuosikymmeniä sitten. Kamerani ovat olleet vaatimattomia, kuitenkin kuvat "ikuistaa" !
Nythän ei ole mitään rajoituksia, kun voin kuvata digikameralla paljon, eikä lopu filmi, eikä maksa kuvien teettäminen paljo mitään.
Tulostimella voin tehdä parhaista otoksista paperikuvia.

Tämä kuva on muutama vuosi sitten otettu, kun palasimme illan tullen veneretkeltä.

Lainaus:

Harrastan sukututkimusta.
Ei juuri mitään positiivista löydy. Hulluja suvussa vaikka kuin. Sieltä kumpuaa munkin erikoisuus, on sairautta vaikka muille jakaa. ADHD-Aspergeryhdistelmä on paha. En tule kenenkään kans toimeen. Sain myös töistä potkut. En ollut eläkeiässä vielä.
Hankalaa kun ei kukaan toimi mun määräysten mukaan.
Poltan sätkää, istun tietsikan eessä, juon kaljaa. Silleen menee mun päivät.
Joskus pääsen jonnekin halvalle reissulle. Siellä tutusssa halvassa huoneistohotellissa komentelen vieraita kakaroita ku niistä lähtee ääntä. Eivät tykkää tietenkään.

Kiva ettei minuun tarttunut. Pärjään kaikkien kanssa. En ole saannut potkuja koskaan. En tupakoi, en juo kaljaa. Harvakseltaan teen reissuja lähelle ja kauas. osa halpoja osa kalliinpia. Ei aihetta huutaa kakaroille. Tykkäävät kyllä.
Eräs pihlaisen roolihahmo on pistetty huilille. Montako jäi jäljelle ?

Kun työvuosien jälkeen pääsee ansaitulle eläkkeellle tulee ensin sellainen tunne että nyt ehtii harrastamaankin.
Toiset haalivat kalenterin täyteen menoja.Minusta se on orjuuttavaa.
Kun on koko ikänsä ollut siinä oravanpyörässä niin ei se enää ole viisasta.
Muutama hyvä yhdistys tai jonkinlainen senioripiiri on tietenkin tärkeä.Se pitää kiinni yhteiskunnassa,
liikuntaa kunnon ja mieltymysten mukaan.Eläkeläisen elämä on ihanaa jos terveyttä riittää.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat