Minulla on ollut nuoresta asti polte kirjoittamiseen. En vaan ollut saanut mitään aikaiseksi ennenkuin kävin n. 5-6 vuotta sitten pari eri kirjoituskurssia. Kävi kuitenkin ilmi ettei minulla riitä pitkäjännitteisyytta oikein tuohon puuhaan. Ei minun luonteellani kasata mitään romaaneja. Mutta olen väsännyt aina joskus, kun olen saanut kerätyksi itseni, pieniä tarinanpätkiä.
Pari kuukautta sitten kasvoivat paineet aivan mahdottomaksi. Keksin, että miksen minäkin kirjoittaisi blogia kun monenlaiset muoti- ja ruokablogitkin tuntuvat olevan pinnalla. Ajattelin, että sinne voi kirjoittaa lyhyesti ja saanpahan purkaa tuntoja ja päästää ulos kaikki ne sanat, jotka aiheuttavat paineita päässäni. Ei se kuitenkaan ollut aivan helppoa! Tulihan sinne juttua jos jonkinlaista. Ne vaan tahtovat rönsyilla sinne tänne.
Tavoitteeni oli kirjoittaa pääosin vanhuksen näkökulmasta päivittäisiä kokemuksiani. Kun kirjoitin 2-3 juttua päivässä ei itselläni kuten monella muillakaan vanhuksilla varmaan niin paljon tapahdu, että olisi koko ajan tuoretta kirjoitettavaa. Viime viikonloppuna sitten meinasin lopettaa blogini kunnes sain läheisiltäni muutaman kireän kommentin aikeisiini. Kirjoitin lopetuskirjoituksen ja julkaisinkin sen, mutta palasin takaisin ruotuun ja muokkasin kirjoituksen uuteen asuun.
Nyt olen taas kirjoittamisen touhussa ja yritän saada päivittäin ainakin yhden jutun blogiini, joka on http://vanhuutta.blogspot.fi/ . Käy kurkkaamassa jos olet kiinnostunut!
Sivut
Olen kirjoittanut koko elämäni ajan eli siitä asti kun aloitin koulun.
Kirjoittamisen taitoa olen tarvinnut työssäni ja vapaa-aikaan on kuulunut kirjoittaminen, josta olen saanut myös palkkiot.
Kirjoittamiseen ei liity tuskaa, se sujuu ihan itsestään.
Blogeja en tule koskaan kirjoittamaan, se on aivan liian helppoa eli itsekritiikitöntä.
Ihmettelen myös noita täällä "ilmestyviä" runotekeleitä..... todella alkeellista....
Niin....... "Kukapa sen kissanhännän nostais, ellei kissa itse."
Ei narsistinkaan.
Olisitpa uskaltanut laittaa enemmän tietoja näkyviin niin tietäisimme mistä näitä "palkittuja" ym. voisimme lukea. Ainakin olisit uskottavampi.
Jotku ihmiset ajattelevat kirjoittamisestaan anon 07.53 ajatuksin.
Ehkä et ole opiskellut kirjoittamista, et ole ollut kirjoittajakursseilla.
Opiskelu avartaa, vaikka itse luuleekin olevansa "ihan hyvä".
[quote]
Minulla on ollut nuoresta asti polte kirjoittamiseen. En vaan ollut saanut mitään aikaiseksi ennenkuin kävin n. 5-6 vuotta sitten pari eri kirjoituskurssia. Kävi kuitenkin ilmi ettei minulla riitä pitkäjännitteisyytta oikein tuohon puuhaan. Ei minun luonteellani kasata mitään romaaneja. Mutta olen väsännyt aina joskus, kun olen saanut kerätyksi itseni, pieniä tarinanpätkiä.
Pari kuukautta sitten kasvoivat paineet aivan mahdottomaksi. Keksin, että miksen minäkin kirjoittaisi blogia kun monenlaiset muoti- ja ruokablogitkin tuntuvat olevan pinnalla. Ajattelin, että sinne voi kirjoittaa lyhyesti ja saanpahan purkaa tuntoja ja päästää ulos kaikki ne sanat, jotka aiheuttavat paineita päässäni. Ei se kuitenkaan ollut aivan helppoa! Tulihan sinne juttua jos jonkinlaista. Ne vaan tahtovat rönsyilla sinne tänne.
Tavoitteeni oli kirjoittaa pääosin vanhuksen näkökulmasta päivittäisiä kokemuksiani. Kun kirjoitin 2-3 juttua päivässä ei itselläni kuten monella muillakaan vanhuksilla varmaan niin paljon tapahdu, että olisi koko ajan tuoretta kirjoitettavaa. Viime viikonloppuna sitten meinasin lopettaa blogini kunnes sain läheisiltäni muutaman kireän kommentin aikeisiini. Kirjoitin lopetuskirjoituksen ja julkaisinkin sen, mutta palasin takaisin ruotuun ja muokkasin kirjoituksen uuteen asuun.
Älä hyvä ihminen vain lopeta blogiasi, näitä vanhempien ihmisten kirjoittamia blogeja ei suinkaan suomenmaassa ole liikaa, nuoret naisethan sitä pääasiassa bloggaa muodista sun muusta sellaisesta joka ei oikein vanhemman ihmisen maailmankuvaan niin kiinteästi kuulu.
Ja kirjoittamisen lahjahan sinulla kiistämättä on, onnittelut siitä!
Omia kirjoituksiani on joskus julkaistu,niistä on maksettu ja olen voittanut palkintojakin, toki myönnän etteivät ne mitään Finlandian arvoisia olekkaan mutta aina on ilmaantunut se jonka mielestä ne ovat sitä ala-arvoisimmaisistakin ala-arvoisinta roskaa.
Eli ilkeitä arvostelijoita löytyy mutta sopisiko siihen vanha sananlasku happamia sanoi kettu......
Runoista sanoisin että ne ovat jaoiteltu hyvin selvästi, ketään ei pakoiteta niitä lukemaa jos ei kinnostus riitä.
Tähän kommentiin ei ole mitään lisättävää. Eikä korjattavaa. Herkitut kirjoitukset osuvat kohdalleen
KÄVIN LUKEMASSA TUON blogin, ja sehän oli mukkavaa luettavaa. Jatka toki, äläkä suunnittelekaan lopettamista!
aloittaja-anonyymi:
Minulla on ollut nuoresta asti polte kirjoittamiseen. En vaan ollut saanut mitään aikaiseksi ennenkuin kävin n. 5-6 vuotta sitten pari eri kirjoituskurssia. Kävi kuitenkin ilmi ettei minulla riitä pitkäjännitteisyytta oikein tuohon puuhaan. Ei minun luonteellani kasata mitään romaaneja. Mutta olen väsännyt aina joskus, kun olen saanut kerätyksi itseni, pieniä tarinanpätkiä.
Pari kuukautta sitten kasvoivat paineet aivan mahdottomaksi. Keksin, että miksen minäkin kirjoittaisi blogia kun monenlaiset muoti- ja ruokablogitkin tuntuvat olevan pinnalla. Ajattelin, että sinne voi kirjoittaa lyhyesti ja saanpahan purkaa tuntoja ja päästää ulos kaikki ne sanat, jotka aiheuttavat paineita päässäni. Ei se kuitenkaan ollut aivan helppoa! Tulihan sinne juttua jos jonkinlaista. Ne vaan tahtovat rönsyilla sinne tänne.
Tavoitteeni oli kirjoittaa pääosin vanhuksen näkökulmasta päivittäisiä kokemuksiani. Kun kirjoitin 2-3 juttua päivässä ei itselläni kuten monella muillakaan vanhuksilla varmaan niin paljon tapahdu, että olisi koko ajan tuoretta kirjoitettavaa. Viime viikonloppuna sitten meinasin lopettaa blogini kunnes sain läheisiltäni muutaman kireän kommentin aikeisiini. Kirjoitin lopetuskirjoituksen ja julkaisinkin sen, mutta palasin takaisin ruotuun ja muokkasin kirjoituksen uuteen asuun.
Anonyymi 03.12.2013 11:33Tähän kommentiin ei ole mitään lisättävää. Eikä korjattavaa. Harkitut kirjoitukset osuvat kohdalleen[/quote]
[/quote]
Jos ei ole mitään lisättävää, niin kysyttävää on.
Mitä on tarkoitus viestittää näillä lainauksilla, en kyllä suostu rivien välistä lukemaan. Kerro kultainen kuu!
Toivomus olisi että ette täyspitkinä lainaisi toistenne kirjoituksia, sikäli kun niitä on pakko joka vastaukseen lainata ollenkaan. Vain muutama lause riittää lainaukseen ja pyrkikään jotenkin erottamaan oma kommenttinne lainausten välissä tai lopussa. Nyt on semmoista puuropötkyä ettei jaksa lukea eikä etsiä kuka mitäkin kirjoitti.
Joulun odotusta.
Sanompa tässä mielipiteeni. Ei pidä arvostella toisten kirjoituksia, jos ei ole asiantunteva keiitikko. Minusta on oikeen mukava lukea toisten ajatuksen tuotteita, niistä sa itsellekin ajatuksiin potkua. ja ahaa elämystä.
Ja sitten nuo lainaukset: jos on aihetta kommentoida, pitäisi toki osata omaehtoisesti tehdä textiä.
Älkää ottako tätä kovin vakavasti, en ole kriitikko eikä minulla olisi oikeus kirjoitta tällaista, mutta ei liene suurempi synti kuin toisillekaan.
Oi, ihmiset toistanne suvaitkaa.
Oikeen lämpimät joulunalus terveiset kaikille.
Jaahas, taas et ymmärrä mikä ero on toisten kirjoittajien arvostelulla ja kirjoitettuun tekstiin kohdistuvalla mielipiteellä. Ero on siinä että ne kirjoitetaan aivan eri tavoin.
Suvaitaan tietenkin, eihän se ole ollut hetkeäkään epävarmaa. Aiheesta keskustelua saa toki syntyä ja eriävät mielipiteet synnyttävät keskustelua, mikäli kukaan ei ota niitä suomintana ja loukkaavana, toivoakseni ei.
Hyvä kirjoittaja hallitsee kielen ilmaisut ja kieliopin. Parempi kirjoittaja kehittää juttuunsa sisältöäkin. Katsotaanpas lainausta:
"Runoista sanoisin että ne ovat jaoiteltu hyvin selvästi, ketään ei pakoiteta niitä lukemaa jos ei kinnostus riitä."
- po. "ne ovat jaoitellut" tai "ne on jaoiteltu",
- po. "pakoteta",
- po. "lukemaan".
Ja seuraavasta kommentista:
"Herkitut kirjoitukset osuvat kohdalleen"
- po. "harkitut",
- virkkeestä puuttu sen lopettava piste.
Hyvääkin parempaa suomea kannattaa vaalia lukijan lukuilon vuoksi.
Lainaus-----Hyvä kirjoittaja hallitsee kielen ilmaisut ja kieliopin. Parempi kirjoittaja kehittää juttuunsa sisältöäkin. Katsotaanpas lainausta:
"Runoista sanoisin että ne ovat jaoiteltu hyvin selvästi, ketään ei pakoiteta niitä lukemaa jos ei kinnostus riitä."
- po. "ne ovat jaoitellut" tai "ne on jaoiteltu",
- po. "pakoteta",
- po. "lukemaan".
Ja seuraavasta kommentista:
"Herkitut kirjoitukset osuvat kohdalleen"
- po. "harkitut",
- virkkeestä puuttu sen lopettava piste.
Hyvääkin parempaa suomea kannattaa vaalia lukijan lukuilon vuoksi. --------Lainaus
Ehkä noinkin, mutta edelleenkin olen sitä mieltä että lukijan lukuilo syntyy tekstin sisällöstä,sitä eivät pienet kirjoitusvirheet himmennä.
Saatanhan olla väärässäkin...mutta näin minun kohdallani....
Olet aivan oikeassa. Pienet virheet ei merkkaa mitään. Ihminen näet lukee näkömuistin varassa hyvin paljon. Jos kirjain puuttuu tai on väärä, niin ajatukset tulkitsee asian kohdalleen.
Päivän sanomalehti sisältää toistakymmentä virhettä. Ei tietysti mitään kehuttavaa mutta ei haittaakkaan.
Näillä eräillä sivustoilla missä ketjujen liikkuminen on riitelyn varassa, niin ärsyttää jonkun pakonomainen korjailu ja irvistely puuttuvista koulunkäynneistä.
Pari pientä virhettä tuskin ketään haittaa, mutta jos niitä on paljon, lukemisen ilo on mennyttä. Samoin välimerkkien – lähinnä pilkkujen – väärä käyttö voi pilata tekstin kokonaan. Jos joku vaivautuu kirjoittamaan kirjan, oikoluku on vähintä, mitä kuuluu lisäksi tehdä, jos aikoo siitä maksunkin saada.
Aloitin itse kerran lukea kirjaa, jonka jätin kesken muutaman sivun jälkeen siitä syystä, että pilkkuja oli kyllä paljon käytetty, mutta vain harva osui oikeaan kohtaan. Oli kuin ne olisi kourasta heitelty sinne sekaan umpimähkään. Tämä tietenkin haittaa eniten niitä, joilta on itseltä vaadittu oikeinkirjoitustaitoa.
Kappalejako on myös tärkeä. Harva jaksaa lukea yhteen pötköön kirjoitettua sivua.
Ulkoiset seikat voivat siis pilata sinänsä hyvänkin kerronnan, mikä on vahinko niin kirjoittajalle kuin lukijallekin.
Näillä keskustelupalstoilla sisältö on kuitenkin tärkein, joten toivottavasti kukaan ei jätä ajatuksiaan kertomatta siksi, että pelkää virheitä.
Eihän tuo kirjoittaminen tuskaa ole. Itse asiassa hyvinkin rattoisaa. En myöskään hermoile tulevien virheiden takia. En myöskään muuta kirjoitustyyliäni vaikka joku irvailee käyttämistäni murresanoista tai ihmisten tavanomaisista käyttösanonnoista.
Aloittaessani uuden mittavan, tositapahtumiin perustuvan teoksen luomisen katsoin kuitenkin hyväksi hakea apua ammattikirjoittajalta että kokonaisuus pysyisi ehjänä.
Lisäksi halusin varmistaa että kirja julkaistaan koska olen saanut uhkailuja jo monta vuotta. Sekä vakavia vahingoittamistapahtumia.
"Lisäksi halusin varmistaa, että kirja julkaistaan koska olen saanut uhkailuja jo monta vuotta. Sekä vakavia vahingoittamistapahtumia". Johan meille arvoituksen sanelit? vai myytkö vain ns. tulevaa kirjaasi? :)))
Ei ne ole arvoituksia. On vaikea kirjoittaa tappouhkauksista tai selvittää lyhyesti vahingontekoja.
Aihe on 18 vuoden jaksolta. Ne kaikki ilmenee kirjasta sisältäin oikeusistuntojen materiaalia.
Osa on kopioitu sanelukoneen nauhalta ja myöhemmin muistikortilta kun tekniikka kehittyi.
Pankin ihmisiä, käräjätuomareita, 9 asianajajaa, huijareita. Lääkäreitä, konnia ja hyviä.
Lisänä on katkelma sota-ajan rötöksiä jermujen kertomana. Ne on käsinkirjoitettuja aiheita ja kirjallinen julkaisuoikeus.
Minä en lue enkä kirjoita!
Sivut