Sitä matkaa en unohda

Vierailija

Onko jokin matka jäänyt erityisesti mieleen ja mistä syystä?

Sivut

Kommentit (22)

Vierailija

Muistan kaikki matkani, jokainen niistä on ollut tavalla tai toisella mieliinpainuva, ei yhtään tasapaksua tai tylsää matkaa.
Seuraavaa kertomustani eräästä matkasta on Aurinkomatkat käyttänyt Egyptin matkojen mainoksessaan.

Egyptin Luxor on historiasta kiinnostuneelle todellinen aarreaitta, jossa vietimme tyttäreni kanssa oikeaa unelmalomaa.
Kun suurimmat ja tärkeimmät temppelit ja haudat oli tutkittu, päätimme tutustua pieneen Medinet Habun temppeliin Niilin länsirannalla.
Suomalaisopas varoitteli temppelin porteilla päivystävistä miehistä jotka tarjoavat opaspalveluita.
Muistimme sen, kun luoksemme tuli miellyttävä ja siististi pukeutunut Hassan joka puhui hyvää englantia.
Varoituksista huolimatta tartuimme syöttiin ja kyllä kannatti!
Opastus oli asiantuntevaa ja jokaiseen kysymykseemme saimme perinpohjaisen vastauksen.

Hassan asui pienessä kylässä länsirannalla ja kertoi kotinsa alla olevasta haudasta maalauksineen.
Hän sanoi talon alla olevan muutaman muumionkin ja kutsui meidät kotiinsa vierailulle.
Tälläisestä tilaisuudesta ei voinut kieltäytyä!

Talo oli tyypillinen egyptiläinen savitiilirakennus jossa asui monta sukupolvea.
Kotona oli isoisä,setiä,tätejä ja serkkuja jotka tahtoivat kaikki tervehtiä meitä.
Olohuoneessa naiset tarjoilivat teetä ja makeita leivoksia.

Hieman epäröiden tartuimme laseihin joita peitti harmaa rasvakerros ja leivoksiin joille laskeutui kaikkialla lenteleviä lihavia kärpäsiä.
Kieltäytyminen olisi ollut epäkohteliasta joten urheasti nautimme tarjotut virvokkeet.
Sen jälkeen meidät johdatettiin sisäpihalle josta johti kallioon louhittu matala ja kapea käytävä maan alle.
Ilma oli ummehtunutta.Eteenpäin pääsi vain puolittain konttaamalla ja ainoa valonlähde pimeässä oli oppaan taskulamppu.
Silloin mielessä välähti, että voisimme päästä täällä niin rahoistamme kuin hengestämmekin ja muutaman vuoden kuluttua meitäkin esiteltäisi kotimuumioina.
Lopulta käytävä avautui pieneksi hautakammioksi.
Taskulampun valossa erotimme hieroglyfit ja seinämaalaukset.
Ne olivat karkeatekoisia,mutta värit eroittuivat vielä haaleina.
Hautakammion sivulla oli pieni ja matala kammio, jonne kurkistaessamme näimme kaksi huonokuntoista muumiota.
Niitä oli aikaisemmin ollut useampikin mutta kun Hassan oli pienenä ollut kiinnostunut ihmisen anatomiasta ja aikonut tutkia ruumiita,isoisä suuttui.
Hän kietoi muumiot liinaan ja hautasi ne jonnekin Kuninkaiden laakson hiekkaan.
Hikisinä ja pölyisinä palasimme lopulta maanpinnalle ja saimme kutsun aterialle perheen kanssa.

Tuntui uskomattomalta istua kattoterassilla illan vaihtuessa yöksi.
Lyhtyjen loisteessa ja huopiin kääriytyneinä totesimme Sinuhen tavoin että yöt Thebassa ovat kylmiä.
Yläpuolellamme loisti kirkas tähtitaivas ja horisontissa valaistu Hatshepsutin temppeli.
Olimme siirtyneet hetkeksi faaraoiden aikaan vuosituhansie taakse.
Sieluun jäi ikuinen ikävä.

Vierailija

Mökinmuori: Erinomaisen hyvä matkakertomus, ihan voi silmissään
nähdä nuo kuvailemasi tapahtumat ja maisemat. Kiitos!

Maria :-)

Vierailija

Kiitos upeasta matkakertomuksesta. En tiedä mitä työtä olet urallasi tehnyt, mutta matkaoppaaksikin hyvin sopisit.
seija

Vierailija

Tarina herätti minussa kaksijakoisia tunteita. Jotenkin pidetään eksoottisena aikoja sitten kuolleiden ihmisten haudoissa käyntiä ja heidän muumioidensa katselua. Kulttuuri on tietysti Egyptissä erilainen kuin Suomessa mutta miltähän meistä suomalaisista tuntuisi, jos turistit kävisivät meidän esi-isiemme hautoja ja luita katselemassa, jos niitä näytille laitettaisiin...Tämä Hassan sai ihan varmasti enemmän kuin tarpeeksi rahallista korvausta Mökinmuorilta. Ei kukaan pelkkää hyväntahtoisuuttaan vie turisteja kotiinsa kierrokselle.

Vierailija

Kiehtova kokemus, hyvin ja eloisasti kerrottu! Meikämaija ei vain ikinä olisi uskaltanut lähteä tuon miehen mukaan, sen verran varovainen olen. Onneksi mies ei ollut ryöstömurhaaja.

Vierailija

Varmasti tuota kerrottua kokemusta ei vähällä unohda, mutta samanlaisia ajatuksia minussa herätti kuin Anonyymissä 00:53. Jos opastus ja tarjoilut olivat ilmaisia, niin tosi ystävällistä.

Onhan näitä kotiin tai johonkin muuhun tilaisuuteen kutsujia monissa maissa. Itse kävin Pekingissä joidenkin nuorten "taiteilijoiden" yksityisnäyttelyssä. En ostanut mitään, vaikka tavaraa tarjottiinkin, kohteliaasti kyllä. Poistuin aika nopeasti tilanteesta, kun kaupallisuus putkahti esiin.

Samaten on kaverille osunut eräässä maassa kotiinkutsu. Siellä alettiin esitellä käsitöitä tarjoilujen ohessa eikä hän kehdannut lähteä tuotteita ostamatta pois.

Eihän näissä mitään pahaa ole. Rehellinen yrittäjyys on kaikkialla hyvä asia ja jokainen matkailija päättää itse, mihin osallistuu.

Vierailija

Egyptiläiset ymmärtävät rahan päälle, se on enemmänkin kuin totta, mutta jos he pitävät jostakin ja yhteys välille syntyy ovat he erittäin ystävällisiä ja anteliaita.
Tavallinen egyptiläinen on kaukana siitä päällekäyvästä basaarikauppiaasta.

Silti väittäisin että jos olisin ollut matkassa yksin niin kotiin ja hautaholviin en olisi päässyt.
Ensimmäinen suuri syy ystävällisyyteen taisi olla vaaleahiuksinen tyttäreni johon Hassan ihastui, muori pääsi mukaan kokemukseen siinä siivellä.
Tähän vierailuun ei kuulunut korvaussummat millään lailla, Hassan ei huolinut meiltä edes sitä ylimääräistä juomarahaa jota tarjosimme.

Ja nyt huomio tarkkana, minkäänlaista lomaromanssiakaan tästä ei syntynyt!
Minä löysin yhteisen sävelen perheen äidin kanssa ja vierailin hänen luonaan myöhemmilläkin matkoillani ja tuttavuus on aikaa myöden syventynyt ystävyydeksi.
Maailma on ihmeellinen, ystävyys saattaa syttyä haudan partaalla ilman yhteistä kieltäkin.
Hassanin kautta olen päässyt myös eräisiin ylhäisten hautoihin jotka eivät ole avoinna yleisölle.

Nyt kun tilanne Egyptissä on se mikä on, niin olen huolissani perheen kohtalosta.

Vierailija

Menee jo makeaksi, mutta tästä se alkoi, rakkaus Egyptiin ja sen kansaan.

Aina siitä lähtien kun opin lukemaan ja sitä kautta aloin laajentamaan maailmankuvaani olen tuntenut erittäin suurta mielenkiintoa Egyptiä kohtaan.
Pyramidit ja temppelit kiehtoivat vastustamattomasti lapsen mieltä.
Mielikuvituksissani koin huimia seikkailuja hautakammioiden hämäryydessä ja unelmoin kulkevani temppelien käytävillä kuunnellen vuosituhanten havinaa.
Eikä tuo unelma aikuisiälläkään minnekään hävinnyt, kaipuu Egyptiin oli sammumaton.

Kului kuitenkin melkein kolmekymmentäviisi vuotta ennenkuin ensi kerran astuin Egyptin maaperälle ja tunnekuohu oli sanoinkuvaamaton kun vihdoin saavutin sen mistä olin niin kauan haaveillut.
Ensimmäisenä aamuna jo ennen auringonnousua seisoin Karnakin edessä olevalla aukiolla odottaen porttien avaamista.
Silloin temppelin lumo vangitsi minut kuljettaen aikamatkalle menneisyyteen.

Seisoin tuolla samaisella aukiolla mutta nyt temppelin muurien maalaukset hehkuivat voimakkaina punaisissa, sinisissä ja keltaisissa väreissä julistaen faraomme kunniaa ja mainetekoja.
Ylläni oli harmaa ja kulunut, moneen kertaan paikattu kalabeija.
Raskas työ oli painanut hartiani kumaraan, jalkani olivat paljaat ja ahavoituneet.
Varpaitani palelsi aamun viileydessä sillä olihan vasta tammikuu ja yöt vielä kylmiä.
Vatsaani kouri nälkä koska Niili ei viime vuonna tulvinut lainkaan joten elämää ylläpitävä musta liete puuttui pelloilta.
Maa oli kovaa ja hedelmätöntä. Jumalat olivat kätkeneet meiltä kasvonsa, kurjuus ja nälänhätä uhkasivat kansaa.

Tuhatpäinen väkijoukko oli kerääntynyt temppelin edustalle koska kaupungilla kiertänyt huhu kertoi ylipapin julistavan tänään viestin faraolta.
Ympärilläni näin miehiä joiden uurteisilta kasvoilta kuvastui uupumus ja pelko.
Pelkäsimme pahinta, ehkä farao tarvitsi lisää kultaa hautaaarteitansa varten vai vaativatko jumalat enemmän uhrilahjoja leppyäkseseen.

Tuo kaikki tietäisi meille entistä raskaampaa verotaakkaa.
Olinhan vain köyhä fellah, ainoana omaisuutenani laiha, ikäloppu aasi ja pieni maatilkkuni tarjosi hädintuskin niukan elannon suurelle perheelleni, ei siitä enää faraolle riittäisi
Väkijoukko seisoi hiljaa odottaen.
Temppelin muurit tuijottivat edessämme mykkinä ja uhkaavina kunnes kunnes muurin aukosta kajahti ylipapin ääni.
Rakastettu faraomme on nähnyt kansansa ahdingon ja avaa viljaaittansa ovet.
Jokaiselle jaetaan leipää ja olutta, kullekin tarpeensa mukaan.
Näin kuinka uurteet miesten kasvoilta silisivät, suut avautuivat ja valtava huuto vyöryi yli aukion.
Kiitetty olkoon suuri faraomme joka näin huolehtii kansastaan!

Havahduin todellisuuteen kun aurinko nousi temppelin takaa värjäten muurit kultaisiksi.
Portit avattiin ja liityin turistien virtaan astuen sisään temppeliin.

pitulo1
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015
mökinmuori

Egyptiläiset ymmärtävät rahan päälle, se on enemmänkin kuin totta, mutta jos he pitävät jostakin ja yhteys välille syntyy ovat he erittäin ystävällisiä ja anteliaita.
Tavallinen egyptiläinen on kaukana siitä päällekäyvästä basaarikauppiaasta.

Silti väittäisin että jos olisin ollut matkassa yksin niin kotiin ja hautaholviin en olisi päässyt.
Ensimmäinen suuri syy ystävällisyyteen taisi olla vaaleahiuksinen tyttäreni johon Hassan ihastui, muori pääsi mukaan kokemukseen siinä siivellä.
Tähän vierailuun ei kuulunut korvaussummat millään lailla, Hassan ei huolinut meiltä edes sitä ylimääräistä juomarahaa jota tarjosimme.

Ja nyt huomio tarkkana, minkäänlaista lomaromanssiakaan tästä ei syntynyt!
Minä löysin yhteisen sävelen perheen äidin kanssa ja vierailin hänen luonaan myöhemmilläkin matkoillani ja tuttavuus on aikaa myöden syventynyt ystävyydeksi.
Maailma on ihmeellinen, ystävyys saattaa syttyä haudan partaalla ilman yhteistä kieltäkin.
Hassanin kautta olen päässyt myös eräisiin ylhäisten hautoihin jotka eivät ole avoinna yleisölle.

Nyt kun tilanne Egyptissä on se mikä on, niin olen huolissani perheen kohtalosta.


Egyptissä asuneena yhdyn mielipiteeseen, että tavalliset egyptiläiset ovat noin yleensä ottaen todella ystävällisiä. He ovat ihan hulluina vaaleisiin hiuksiin ja vaaleaan ihoon. Lisäksi heistä on hienoa tuntea muunmaalaisia, harvallahan varsinkin Luxorin alueella on varaa matkustaa ulkomaille. Se on sitten eri juttu, voiko todellakin puhua ystävyydestä kun henkilöillä ei ole yhteistä kieltä saati, että tapaavat muuta kuin satunnaisesti....Mitähän perheen äidin mielessä ihan oikeasti liikkuu.... vaikka onkin ystävällinen tapaamisissa. Itse aloitin arabian kielen opiskelun jo ennen Egyptiin muuttoa ja jatkoin sitä Kairossa. Kun aloin ymmärtää kieltä paremmin, käsitykseni monesta ihmisestä muuttui paljonkin. Sekin oli mielenkiintoista, että ymmärsi noin suunnilleen, mitä ihmiset puhuivat minusta kun luulivat, etten ymmärrä. Yhdyn mökinmuorin huoleen monien tavallisten egyptiläisten kohtalosta tällä hetkellä.

Vierailija

Hei sinä Egyptissä asunut Pitulo!

Riemumielin heitän pallon sinulle!
Aloitappa aivan uusi ketju tuonne kulttuuriosioon ja anna tulla juttua siitä millaista on asua Egyptissä.
Arjen pikkusattumuksista kaikkeen mahdolliseen,sillä esimerkiksi Luxor ja Länsiranta ovat kulttuurishokki varsinkin ensikertalaiselle.

Meillä haaveena oli eläkkeelle jäätyämme siirtyä asumaan talviksi Luxoriin mutta nyt näyttää tuo haave kariutuneen.

Vierailija

Kyllähän siinä pikkuisen Egyptissä asuneella on oikeaa vihjettä. Naiset siinäkin kulttuurissa ovat yleensä miestensä alamaisia. Siinä ei auta muuta kuin olla ystävällinen, kun mies tuo vieraaan naisen kotiinsa, vaikka tällä olisikin tytär mukana. Mitä se muuttaa tilannetta? Ymmärsin, että kertoja oli kaksin tyttärensä kanssa. Jos mukana oli mies, asia voi olla toisin.

Aina maassa asuneena tulee tarkempia huomioita kuin uudesta kulttuurista huumaantuneella turistilla. Se on tietysti ihanaa kokea uusia tuulia, mutta kaikki ei todellakaan ole aina sitä, miltä näyttää tai itsestään tuntuu.

Vierailija

Koneet temppuilee, kuvia tulee kuin turkin hiasta.....

Mutta arvaatteko miten mukava on kirjoitella kun kaikki kommentit ovat olleet asiallisia eikä kukaan ole hyökännyt haukkuen kimppuun.......

Ja matka joka yhdelle saattaa olla unohtumaton ja ainutlaatuinen saattaa olla jollekin toiselle aivan tavallista kauraa......

Vierailija

Lainaus:

Kyllähän siinä pikkuisen Egyptissä asuneella on oikeaa vihjettä. Naiset siinäkin kulttuurissa ovat yleensä miestensä alamaisia. Siinä ei auta muuta kuin olla ystävällinen, kun mies tuo vieraaan naisen kotiinsa, vaikka tällä olisikin tytär mukana. Mitä se muuttaa tilannetta? Ymmärsin, että kertoja oli kaksin tyttärensä kanssa. Jos mukana oli mies, asia voi olla toisin.

Aina maassa asuneena tulee tarkempia huomioita kuin uudesta kulttuurista huumaantuneella turistilla. Se on tietysti ihanaa kokea uusia tuulia, mutta kaikki ei todellakaan ole aina sitä, miltä näyttää tai itsestään tuntuu.

Täytyy hieman tarkentaa.
Olin matkassa tyttäreni kanssa kahden, mutta perheen äiti oli nimenomaan Hassanin äiti, jo vanhempi henkilö, Hassan itse oli poikamies.
Suomessa asuvilta egyptiläisiltä olen kuullut että äiti on pojalle hyvinkin tärkeä henkilö, poika hakee hyväksyntää äidiltä esim. vaimon valintaan.
Myöskin koti on pitkälle yksityinen, sinne ei aivan jokaista kadulla kohdattua viedä.

Mutta nyt vetäydyn takavasemmalle, annan tilaa muillekin kertoa siitä omasta unohtumattomasta matkastaan ja jään odottamaan Pitulon ketjua....

Vierailija

Ihastuttavaa päästä sotkemaan ketjua hivenen. Tuolla mainittiin puuttuva kielitaito. Harmi tietysti.
Mutta hyvin toimii ilmankin. Eräällä reissulla 5 hengen ryhmä. Lojuttiin rannalla aurinkoa keräämässä, niin paikallisia lapsia tuli neljän ryhmä rantaan ja vinkkasivat ryhmämme pojan mukaan. Ikäryhmä noin 8-13 v. Ei mitään säröä leikeissä. Välillä aalloissa telmien ja sitten hiekkalinnaa porukalla rakentamaan.

Eli puuttuva kielitaito ei ainakaan lapsia häirinnyt. En tiedä miten hyö kommunikoi, mutta hienosti meni.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat