Aamulla mainoksia lukiessani siis kinkku keltä halvinmman saa,tuli mieleen työkaveri joka kertoi oman kinkun kotiaviennistä.Ei ollut autoa pyödän edessä kori johon hän sen laittoi kun lähti kaupasta, vähän ennen kotia tuli liukas kohta ja siellä hän makas maassa ja katso kun kinkku jatkoi matkaa pitkin pyörätietä.Kertoi että häntä nauratti ettei tuumannut ylös päästä kun kinkku jatkoi matkaa,oltiin silloin kahdestaan kahvilla me naurettiin niin työkaveri tuli katsoon mikä on nuin hauskaa .Toinen sattui mulle 3v sitten jouluaattona ,lähdin nuorimman tyttären perheen kanssa vanhhimman tytön luokse ,tiesin jotta ollaan 4 tuntia reissussa tytär toi oman koiransa mun koiran kaveriks kun olivat saman ikäisiä ja parhaat kaverit toinen iso bokseri ja mun sekrotunen .Niillä tahto aina aluks leikkiminen olla rajua joten kaikki särkyvä ylös kuusesta valot pois,tarkistettiin veden saanti kaikki ok.Takas kun tultiin kerrostalon oven kun aukas niin haukkuminen kuulu katomme toisiamme hiljaa mentiin mitä kauhiaa on vastassa ne oli löytänyt oven pidikkeen ja ottaneet leikkiin sit toinen jäi keittiöön oventaa ja siitä haukunta eli kaiken ne löytää arvaatte ei ollut kun anteeks pyyntö naapureille yks sano ettei se ollut kauaa kestänyt mutta otti päästä .RATKIRIEMUSTA JOULUA KAIKILLE TEITÄ JOTKA ON SAMAN EDESSÄ KUIN MINÄ HENKIRIKOKSEN UHRIT
MUISTAN TEITÄ KAIKKIA 9V JOUULUA ILMAN LASTA.
klo 11:21 | 16.12.2013
Suosituimmat
Uusimmat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketjun aloittajalle toivon voimia edelleenkin. Huumori hoitaa meitä ihmeesti.
Muistan erään 1960- luvun jouluaaton kuin eilisen päivän.
Äitimme kuoli äkillisesti syksyllä ja valmistelimme pienessä kodissamme ensimmäistä joulua ilman häntä.
Olin herännyt aamuvarhaisella, laittanut riisipuuron kiehumaan puuhellalle, joka hohki kuumuutta aamuviideltä isän toimesta. Piirakkataikina odotti ruokakomerossa.
Isoveli lähti työhönsä maitoauton apupojaksi samaan aikaan, kun minä juoksin aamulypsylle. Pikkuveli ja - sisko jäivät nukkumaan.
Laitoin navetan lyhtyihin lisää valopetrolia ja sytytin ne. Sitten hain lehmille heinät, kanoille kaurat ja ryhdyin lypsämään kahta lehmäämme, Itua ja Jaanaa. Jaana oli potkuri, joten laitoin sille raudat takajalkoihin, ettei se kaataisi maitoraintaa. Lypsy kävi rutiinilla kolmetoistavuotiaalta, olinhan aloittanut opetella sitä aputyttönä äidille jo viiden ikäisenä. Isä tuli auttamaan maidon käsittelyssä, siivilöi sen ja laittoi puhtaaseen tonkkaan jäähtymään.
Minä kiirehdin tupaan, pesin käteni ja aloin kaulia piiraan kuoria. Puuro oli kypsää, pian sain täytetyksi pellillisen piiraita, joten herättelin pienemmät syömään. Samalla jaoin heille käskyjä: veli vie matot ulos ja puistelee ne, sisko pyyhkii pölyt.
Isä tuli vetämään hiilet uunista, minä laitoin heti sinne pellillisen piiraita. Niiden kypsyttyä voitelin ne voilla ja isä lähti viemään lämpimäisiä maitokuskille ja apulaiselleen samalla, kun vei tonkan maitolavalle. Pian kolme pellillistä piiraita oli valmiina, nappasin pari niistä suuhuni sekahedelmäsoppaa hämmentäessäni.
Pullataikinan maito lämpeni hellan reunalla, alustin taikinan ja laitoin sen kohoamaan. Isäkin ennätti piiraita maistelemaan tuoden samalla joulukuusen eteiseen.
Lähdin katsomaan kammarin puolelle, miten siivoaminen sisaruksiltani edistyy. Matot olivat ulkona kyllä, pölyriepu retkotti pöydällä ja molemmat työhön komennetut makasivat selällään puusohvalla lukemassa sarjakuvia. Karjaisin niin, että karsta katosta karisi. Veli hypähti pystyyn, sisko jatkoi lueskeluaan. Tempaisin puuhaarukan keittiöstä ja löi sillä siskoa olkapäähän. Säleet lentelivät. Veli virnisteli ja räkytti kammarissa. Tempaisin vintin portaikosta puukengän, jonka paiskasin voimalla häntä kohti. Veli väisti, ikkuna räsähti kappaleiksi. Onneksi vain sisäruutu. Hiljaisuus laskeutui kammariin.
Isä tuli verkkaisesti toteamaan tapahtuneen. Silmäili lasinsiruja, vilkaisi lämpömittaria rikotun ikkunan ulkopielessä, kääntyi ja sanoi minulle: - Kaivapa sinä nyt kesätöistä saamasi markat, ota potkuri ja osta rautakaupasta lasi tuohon. Laitan lapulle mitat.
Näin tein. Isä taputti minua olalle, potkurin hän oli tuonut rappujen eteen. - Ei kiirettä, kellohan on vasta kymmenen.
Potkin hiljalleen kylän keskustaa kohti. Suututti, nolotti. Sain hyvin pakatun ikkunalasin potkurin kyytiin nopeasti, muita asiakkaita kaupassa ei ollut. En tosiaan pitänyt kiirettä, pistäydyin parissa naapurissa, rouskuttelin pipareita ja join lämmintä mehua. Potkurin jätin piiloon navetan taakse.
Parin tunnin päästä saavuin kotiin. Vein viivytellen potkukelkan katokseen ja kannoin lasipaketin varovasti sisälle.
Mitä näinkään! Siisti koti, matot lattialla, koristeltu kuusi kammarissa, pullan tuoksu tulvi uunista ja kaksi noloa sisarusta tiskaamassa suurta tiskivuorta. Isä hymyili, tuikkasi käteeni setelin ja sanoi: - Hyvää joulua, ahkera tyttöni. Lehmät lypsää tänä iltana naapurin Elsa. Lepää sinä nyt vähän.
Edelliselle Kiitos humoristisesta mutta lämpimästä ja koskettavasta kertomuksesta.
Myöskin minä toivotan aloittajalle voimia jatkossakin.
Elimme joulua - 90 luvulla. Kuopus oli vasta täyttänyt kuusi vuotta.
Joulupukki ilmestyi tupaamme kovasti sauvallaan kopsutellen ja poron kelloa soittaen. Poikamme oli häntä odotellessaan nukkunut pienet unoset, jouluvalmistelut olivat vieneet pienen miehen voimia kovasti.
Pukki jakoi lahjat, yhdestä niistä löytyi kovin kuopukselle mieleinen antiikkiauto, Popeda, jossa oli vauhtipyörät. Hän ryntäsi heti tuvan lattialle sitä kokeilemaan. Huiman pörinän jälkeen kokoonnuimme syömään joulupöydän antimia, myös eräs perheystävämme saapui yhdelle paikalle pöydässä. Keken mässäilyn kuopus tempaisi lattialta auton ja näytti sitä vieraallemme. Pikkuisessa autossa oli rekisterikilvet, joissa kirjaimet YVP.
Vieraamme tuijotti kilpiä ja tokaisi:
- Ahaa, YVP, tarkoittaa että yritetty varastaa Penalta.
Kuopus tuijotti ystäväämme, vilkuili autoa, kyyneleet olivat lähellä.
- Ei tämä sinun ole, Pena, oikea joulupukki ja tontut ovat sen pajassaan tehneet. Usko nyt.
- Puhut totta, pieni mies. Lähdetäänkö ylihuomenna pilkille?
- Joo! Hyvä, Pena!