Joulupyhinä muistelin sisarusteni kanssa millaista koulunkäynti oli vuosikymmeniä sitten. Moni teistä lienee käynyt koulua 50-luvulla tai 60-luvun alussa, ehkä jopa 40-luvulla. Muistellaanko yhdessä? Jäikö hyvät vai huonot muistot?

Kävin kansakoulua kyläkoulussa, jossa ei ollut edes sisävessaa. Siinä oli kymmenkuntaa reikää vieretysten ja peffa pyyhittiin sanomalehteen. Koulumatkani oli noin neljä kilometriä per suunta ja sen jouduin kävelemään edestakaisin säässä kuin säässä kuutena päivänä viikossa. Erityisesti on jäänyt mieleen rämpiminen isoissa lumikinoksissa kun teitä ei oltu aurattu.

Tytöillä piti olla esiliinat ja ehdottomasti myssy päässä pitkälle kevääseen. Koulussa saatiin yksi ateria päivässä, se tuotiin ämpäreissä luokan eteen. Oli yleensä perunoita ja valkoista tai ruskeaa kastiketta tai sitten velliä/puuroa. Jokaisen piti tuoda omat leivät. Juomapuolesta ei ole muistikuvaa. Onko jollain muulla? Pulpetin päälle aseteltiin ruokaliina, joka piti olla itse hankittu. Tytöt tekivät sellaisia käsityötunneilla, pojista en tiedä…

Kaunokirjoitusta opeteltiin mustekynillä ja –pulloilla. Ei ollut tietoakaan kuulakärkikynistä. Opettajia pelättiin, heillä oli ihan erilainen asema kuin nykyisin. Omalla luokallani kukaan ei joutunut sentään fyysisen väkivallan kohteeksi mutta jälki-istuntoa tuli pienemmästäkin syystä. Kerran koko luokka joutui jäämään jälki-istuntoon, koska emme laulaneet opettajan mielestä tarpeeksi nopeasti yhtä laulua. Sitä sitten harjoiteltiin jälkkärissä.
Mielellään lukisin muiden muisteluja. Paljon eronnevat nykyisestä koulunkäynnistä.

Sivut

Kommentit (47)

Minäkin muistan kansakoulun ruokailusta tuon itsetehdyn ruokaliinan,taidettiin niitä useampikin tehdä.Voileivät muistan myös ja maitopullon sekin piti kouluun tuoda.Meillä oli hyvä keittäjä,ruoka oli hyvää,jostain puuroista ja velleistä en kyllä pitänyt.
Ja mustepullotkin muistan ja ne kynät.Ne vihkot olisi mukava nähdä,kun mustekynillä kirjoitettiin kaunokirjoitusta.
Jälki-istunnossa en muista koskaan olleeni,emme taineet niitä juurikaan saada.
Koulumatkaa oli alle kolmekilometriä mutta kyllä sekin talven pakkaspäivinä oli enemmän kuin tarpeeksi.Koululle päästyä sitten lämmiteltiin isojen pönttöuunien vierellä.
Mitään isompia kiusausjuttuja en muista,ehkei niitäkään sitten ollut.Kymmenkuntaoppilasta taisi olla luokallani eli aika pieni koulu.Kaksi opettajaa kumminkin ,alakoulussa naisopettaja ja yläkoulussa miesopettaja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kyllähän nolotti kun hallitsin kaunokirjoittamisen ja tiuhaan piti luokan edessä käydä mallia näyttämässä.
Sehän olisi pitänyt olla likkojen touhuu

Lainaus:

http://www.nettiet.fi/forum/et-raati/442-Kun-olin-lapsi.html
Kun olin lapsi

tästä keskustelusta löytyy myös kaipaamisiasi juttuja, katselehan.

Kiitos vinkistä. Näitä keskusteluja ponnahtelee koko ajan niin paljon ettei millään huomaa, onko jostain aiheesta jo keskusteltu. Lukaisin tuon Kun olin lapsi-ketjun läpi. Eniten on näköjään jäänyt mieleen joulujuhlat, hiihtokilpailut ja ruu'at, siis jos puhutaan vain kouluun liittyvistä muistoista.

Joulujuhlissa en päässyt koskaan esiintymään muuta kuin silloin kun koko luokka esitti jonkun laulun. Meidän, joilla oli huono laulunääni, käskettiin vain aukomaan suuta. Kuusijuhlan jälkeen jokainen sai ruskean paperipussin, jossa oli yksi piparkakku ja omena. Olihan se hieno lahja, kun sodan jälkeisinä vuosina oli vielä aika köyhät olot Suomessa.

Me saimme koulun kuusijuhlassa sen omena/piparipussin lisäksi yhden pienen lahjan.Itse toimme juhlaan tullessamme lahjan jollekin etukäteen arvotulle.Kerran sain opettajalta lahjan,mikäli muistan oikein oli se suklaapukki kääreessä.Kortteja saatiin myös ja itse niitä myös laitettiin toisille.Ja juhlassa kävi tietysti myös joulupukki.Laulaa sai kaikki,mutta vanhemmiten suun aukomiseksi taisi osaltani mennä.Näytelmäharjoituksia ym.harjoiteltiin ennen joulua ahkerasti.Joskus pääsin koulun joulujuhlaan hevosella se on ihana muisto.
Kevätjuhlassa muistan lauletun,Jo joutui armas aika,ja sen myötä ihana kesäloma alkoi.

Tuli näköjään. En ollut varma onnistuinko linkin laittamisessa. En muistanut kirjautua.
Itse olen tuohon ja jonkun aikaisemmin mainitsemaan lapsuuskeskusteluun laittanut jokseenkin kaikki mitä kouluajoista muistan.

On mukava lukea tätä uuttakin ketjua. Ehkä jotain vielä muistuu mieleen.

Terveisin katinka

Oli mielenkiintoinen tuo vanha ketjukin.

Minäkin muistan ensimmäisen koululaukkuni.Pieni tummanpunainen ja kiiltävä se oli,nahkaa tai oliko jotain lakeria sitä en kyllä muista mutta kaunis se oli ja vetoketjulla suljettava.

Tuossa pari vuotta vanhassa ketjussa kirjoiteltiin koulukiusaamisesta. Kansakoulun alaluokilla en sellaista huomannut. Ainoa kiusaaja tuntui olevan opettaja. Hän oli meidän kaikkien mielestä ihan ikäloppu noin 50-vuotias vanhapiika, oli ollut isänikin opettaja aikoinaan. (Pikkulasten mielestähän kaikki yli 20-vuotiaat olivat ikäloppuja!) Pelkäsimme tätä opettajaa ihan hirveästi. Monet niin paljon, etteivät uskaltaneet pyytää lupaa vessassa käyntiin tunnilta ja sitten tuli pissat housuun. Kukaan ei kuitenkaan näitä pissaajia kiusannut.

Vaikka en päässytkään esiintymään kuusijuhlissa niin kerran jouduin esittämään runon äitienpäiväjuhlissa. Opettaja kait valitsi minut, koska minulla oli kuuluva ja selkeä ääni. En enää muista, minkä runon esitin, mutta muistan olleeni täysin paniikissa kun menin lavalle kaikkien eteen. Hiki virtasi, olin naamaltani punainen, pelkäsin koko ajan unohtavani sanat, joita olin tankannut tuntitolkulla. Huusin runon nopeasti lavalta, tokko siinä oli mitään runonlausuntaan viittaavaa. Ainoa tavoitteeni oli päästä mahdollisimman pian pois lavalta. Hirveä muisto vaikka äitini oli mielissään.

Samanlaisia muistoja on minullakin kun edellisillä kirjoittajilla. Kävin pientä kyläkoulua jalkaisin olipa sää mikä hyvänsä, mutta ei se haitannut koska oli mielnkiintoista oppia uusia asioita ja melkeimpä sairaanakin halusin mennä kouluun.
Koulukiusaamista en minäkään muista, mutta opettaja oli joskus epäoikeudenmukainen niitä oppilaita kohtaan joilla oli vaikeuksia oppimisessa. Jos häiritsi tunnilla niin karttakeppi oli käytössä ja se tuntui pahalta katso vierestä jos toinen sai sormillensa kepistä. Nykypäivänä moinen ei onneksi onnistuisi.
Kurinpidosta vielä muistuu sellainen tapaus kun opettaja sulki laastarilla erään pojan suun, poika kun oli kova puhumaan ja varmaan vähän häiritsi opetusta. Itse kuuluin opettajien lemmikkeihin, en tiedä mistä syystä.
Lämmöllä muistelen noita aikoja vaikka ei ollut merkkivaatteita eikä paljon muutakaan mammonaa sota-ajan jälkeen, mutta sellainen yhteenkuuluvaisuuden tunne jäi mieleen. Eikä pienellä kylällä ollut mitään luokkajakoa vaan kaikki oli kavereita keskenään.

-nettikottarainen-

Olen vasenkätinen ja opettaja pakotti kirjoittamaan oikealla. Kirjoitukseni oli pelkkää tuherrusta. Kerran kaadoin mustepullon tahallani. Otti niin paljon päähän. Siihen aikaan pääsi opettajaksi vaikka oli sivistymätön.

Opettaja piirsi taulunkulmaan omenapuun,jossa oli jokaisen oppilaan nimellä yksi omena ja se omena putosi aina puun juurelle,kun oli oikein suoritettu kertomataulu.En ollut ihan viimeinen,mutta se tuntui keljulta,kun ne,jotka olivat omenansa maahan saaneet,lällättivät koko ajan,myös opettaja jaksoi aina muistuttaa.
Itku silmässä harjoittelin ahkerasti ja kun viimein sain omenani putoamaan,opettaja totesi vaan lakonisesti;Jo oli aikakin,ei muuta.En minä siitä traumoja saanut,tulee vaan joskus joissakin tilanteissa mieleeni.

Ensimmäistä kansakouluani ehdin käydä vain yhden syyslukukauden, ennen kuin muutimme rintamamiestaloon. Tuo ensimmäinen kouluni oli Kerttulin kansakoulu, jota Mauno Koivistokin on käynyt. Ruokailusta on jäänyt mieleen, että söimme luokkahuoneessa, kukin oman pulpettinsa ääressä. Annoksen haimme keittiöstä. Kun pulpetin kansi oli kalteva,
niin jokainen oppilas sai lautasensa alle jonkinlaisen kartongista tehdyn telineen, jonka avulla alustasta tuli vaakasuora.
- Kun sitten muutin, aloitin upouudessa hienossa Vasaramäen kansakoulussa, jossa oli viherkasveja, seinämaalauksia ja suihkulähdekin muistaakseni. Söimme tilavassa ruokalassa. Tunnen vieläkin nenässäni hernekeiton, kaalipadan ja makaronilaatikon ihanan tuoksun. Kylläpä ruoka maistui siihen aikaan! Minulla meni kaikki ruoat alas, ei kuitenkaan kaikilla koulutovereillani. Jos ei syönyt annostaan, seisoi kiukkuinén keittäjä lapsen takana, kunnes tämä söi, tai itki ja söi. Eipä ymmärretty silloin mahdollisia allergioita tai lapsipsykologiaa. Nykyäänhän on allergisille lapsille omat ruokansa, ja myös kasvísruoka-vaihtoehto. Mutta sodan jälkeisinä pula-aikoina kai ajateltiin, että saa olla kiitollinen siitä että on, mitä syödä. Näkkileipä oli sellaista vanikkaa, vai mitä se on, jota kai armeijassakin syödään, hirveän maukasta ruisleipää. Niitä palasia me piilottelimme taskuihimme ja housuntrumppuihimme, ja söimme sitten välitunneilla evääksi. - Kerran kun olin mummin kanssa kävelyllä, löysin tällaisen palasen taskustani ja heitin sen niitylle.
Mummi tästä pahoitti mielensä ja opasti, ettei Jumalan leipää saa heittää menemään. - Ovat muuttuneet tavat, nykyäänhän suuret määrät ruokia heitetään roskiin monissa huusholleissa - huono juttu!

Opettajapariskunta oli nuori ,ehkä ensimmäisessä työpaikassaan.En muista mitään kurituksia enkä lellimisiä.Yksi tyttö sai usein laulaa yksinlaulua koulun juhlissa mutta ehkä hän sitten todella oli erityisen musikaalinen.
Syömäänkään ei ketään pakotettu mutta itse ainakin yritin syödä ne vastenmielisetkin ruuat.Meillä myös alakoulussa syötiin luokissa,keittäjä jakoi ruuan siellä.Pulpetissa oli pieni linkku kannen alla jolla pulpetinkansi suoristettiin ja alakoulussa vielä se ruokaliinapulpetille.Yläloulussa ollessa syötiin keittolassa.
Ruuasta ja opettajista en saanut traumoja.
Ehkä koulussa oli joku iso poika jota vähän pelättiin mutta en muista siitäkään mitään henkilökohtaista.

Talvisin oli usein jalassa monot, koska urheilutunneilla hiihdettiin tai oli hiihtokilpailuja. Monoista jäi sitten mustia viivamaisia jälkiä koulun linoleumi-lattiaan käytävillä. Me oppilaat jouduimme niitä omilla pyyhekumeillamme poistamaan! Tuntuu ihan uskomattomalta näin jälkeenpäin muistellessa.

Meidän kansakoulussa oli parhaimmillaan 130 oppilasta,jotku oppilaat tuli maitohinkki mukana kouluun vei opettajalle maitoa.Eka luokan opettaja oli isällä ollut opettajana ja me 6 lasta saimme hänen opissa olla kans joulujuhlassa ekaluokalla 3 tyttöä ja poikaa laulo Oi kuusi puu,minä katsoin lattiaan,ja sain kuulla siitä .Mehän kuljettiin hame päällä ja mun aluhousuista meni kuminauha poikki kun jonossa käveltiin ,ja taas tuli naurut,Mua pissatti kamalasti kun oli kylmä vaikka viittasin niin opettaja ei välittänyt tietäähän miten siinä kävi ,lirinä vain kuulu olis pitännyt päästä ulos hyyskään.Lauantai paras koulupäivä oli ruokana piimävelliä kukaan ei nirsoillut kukaan ei osannut keittää niin hyvää kun meidän keittäjä.Kerran jäin arestiin kun oltiin kylässä keskellä päivää vanhempien kanssa ,me talon lasten kanssa luisteltiin ojassa kun oli jää ja kummpparit luisti ,ohi meni yläluokalta yks oli kertonut opelle että mä olin heikoilla jäällä.Ei se ollut muita nähnyt no äiti kertoi miten asia on .Mun äiti oli oikein kova arvosteleen kyläläisiä ja kun en saannut missään käydä luulin että se on tapa kun ei käynnyt kun juoruakat .ho hoijaa olis monelta anteek pyydettävää ja miksi kotiani kartettiin ei olis siinä talossa tarvittu lapsia tehdä paljon on asiat saannut toisen muodon vuosien saatossa .Joulupussi piti tuoda kotiin jotta vammainen sisko sai sen,kaikki siskolle jos jotain annettiin veljet söi omansa.Pesäpallossa mä olin hyvä ja silloin kelpasin ,ymmärrän nyt miksi toiset oikein leikkinyt pihlla kotona oli kavereita jos kerkes leikkin.Elämä on vieläkin koulua vaikka 65v alkaa häämöttää.kyllä lapsuus ja koulu oli siedettävää ja kun pääsi syksyisin marjoja poimiin.ONKOHANmeidän lapsilla niin voimakkaat muistot vanhana.

Me söimme luokassa.Ruokailuastiana oli emaliset "kissankupit" .
Ruoka oli joko keittoa,tai puuroa.Mikään ei mielestäni maistunut pahalle,
mutta oudointa oli maitoon keitetty makkarasoppa.
Omat eväät (leivät) piti tuoda kotoa,mukillisen maitoa sai koulusta.
Opettaja jakoi ruoan luokan edessä ämpäreistä.Hänelle sai sanoa joko,kiitos paljon,tai kiitos vähän,
mutta aina se määrä oli kuitenkin se täysi kauhallinen.

Minä aloitin koulunkäynnin 50-luvun lopulla.Talvella kuljettiin paljon kouluun suksilla ja potkukelkoilla.
Opettajat olivat tehneet koulun maastoon välituntiladun.Sen kerkisi kiertää kerran välitunnin aikana,jos halusi,
se kesti n.8 minuuttia.
Minulla oli ajan taju jostain syystä hukassa,kun menin kiertämään sitä latua.
Hiihdin kierroksen kerran ja taas kerran ja taas...
Hiihtäminen oli mielestäni paljon mukavampaa,kuin koulunkäynti.
Kerkisin varmaankin neljä kertaa kiertää sen ladun,sitten olikin opettaja jo hieman ankarana ladun vierellä vastassa ja sanoi,että eiköhän se jo riitä...
Yleensä opettaja aika herkästi antoi muistutuksen kotiin vietäväksi,mutta pääsin sillä kertaa pälkähästä.
Minusta jopa tuntui,että opettaja oli hieman huvittunut tilanteesta.

Jostain syystä minulle on jäänyt mieleen oppikoulun aamuhartaudet. Kaikkien luokkien oppilaiden piti mennä aamulla jonossa voimistelusaliin seisten sitä kuuntelemaan. Sali oli tupaten täynnä, hapen puutteesta jotkut pyörtyivät, hartaus tuntui kestävän iäisyyden. Tästä syystä me "tuhmat" joskus lintsasimme hartaudesta siten, että menimme voimistelusalin alla oleviin pukukoppeihin hartauden ajaksi ja kun kuulimme oppilaiden poistuvan salista, liityimme luokkiin meneviin oppilaisiin. En jäänyt koskaan kiinni tästä lintsauksesta.

Pidin koulussa kovasti lukemisesta ja aine-kirjoituksesta. Suorastaan lumouduin aina kaikista kertomuksista ja uppouduin niin niihin kertomuksiin ,että en nähnyt ja kuullut mitään.
Kerrankin luin yhtä kertomusta ja havahduin vasta siihen,kun siivooja tuli ihmettelemään,
että olenko laiskanläksyllä, sillä toiset olivat lähteneet ja ajat sitten.
Pidin myös ainekirjoituksesta, mutta rupesin kirjoittamaan hieman "huonosti" sen takia,
koska opettaja pyysi välillä lukemaan luokan eteen, jos oli kirjoittanut hyvin.
Olin niin ujo,että se luokan edessä oleminen oli kamalaa,jopa se vihkokin tärisi kädessäni.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat