Salomailla kuuset naavaiset,
ikihongat toisilleen seuraa piti.
Ei paistanut päivä
ei oksillaan linnut laulelleet.
Ikuinen oli yö synkkä.
.
Ei lammessa kalat viihtyneet
liian musta oli sen vesi .
Vai yksinäinen ruutana
lammessa uiskenteli.
Rannat sammal tummunut peitti
käsipäivää ranta tervehti toista.
Ei tuulikaan täällä kuiskaillut.
Kaislaparoni, osmankäämi
rantavedessä torkkui.
.
Pikkuinen keiju pilvissä leikki
lammelle eksyi.
Rannalla istui ja itki.
Varis musta, vanha ja viisas
kärpässienellä aikaa vietti.
Keijun huomasi, säälitti
auttaa keijua piti.
.
Lennähti varis taikamaahan
sieltä valon lainaksi pyysi.
Oli noitien yö
kurpitsaan noidat valon taikoi.
Kurpitsa nokassaan
pilvien halki
varis musta , vanha ja viisas
valon keijulle lammelle toimitti.
.
Varista keiju kauniisti kiittää
poistui suru.
Varis musta, vanha ja viisas
lähti keijua saattamaan.
Nyt kumpikin kurpitsa nokassaan
sinipilvissä liitää.
Takana vanhan kaupungin, laitakatujen
on luona roskalavojen
niitty sininen.
Se piilossa on ei sinne ihminen eksy.
Ei ole tietä
karttaan merkitty.
.
Oikeastaan se ei ole niitty lain
se sanoo niityksi itseään vain
kun ei ole lintuset, sirkat kuulemassa.
Sillä ei ole ystäviä
se on vain pieni töyräs mäen
reunalla metsikön.
.
Mutta kaunis se on, tiedä ei itse
miten kauniin hohteen töyräs sai
kun varjossa vanhojen kuusien
jälkeen kesäyön hämärän
silmänsä siniset avasi.
Sivut
Miksi näin...
onko se oikeinpäin tähtensä
kaikki nämä lähtörituaalit
itseäs kun hoitaen vaalit
peset puunaat
rasvaat harjaat hierot
hiukset muotoon hyvään
joko noin mennä taidat.
Vielä puuttuu meikkivoide,
huulten puna...
kulmiin ruskea piirto,
jo on hyvä liirto...
sitten seuraava siirto, ulos...
askel kevyt varma.
Siellä odottaako hän...armas
jota kaipaat rakastaen!
-valone-
Elää toivo!
Elämää, elämää tää,
soljuu se painollaan, iloitsee,
riemuunkin joskus ratkeaa!
Joskus taas kiukuten koko painollaan,
tuskaansa hautoen!
.
Onko nyt, tää elämää!
kun se aina vaan kiusojaan lataa,
mun pääni päällä mataa.
.
Taistelen, toivon, rukoilen,
luistelen kuin jäällä, liukastun!
.
Toistelen...toivoa on...
pusken kuin myrskyä vasten!
.
Vaikk' kaatua voin taas,
milloin vain, kumarran,
ja polvilleni lankean!
Taistelen toivon rukoilen!
Keltasirkku 1-v
Tuo pikkulintunen sirkuttaja ihana,
pyrähtää, nokkelasti pylsyttää,
päälaellaan untuvatöyhtö
liikkeitään toistaa, vilkuttaa,
loistaa iloa silmänsä, uteliaasti
hän ympäri kieppuu innosta
ja taas tirskuttelee, ihmettä
on maailmass' kaikki uutta
oudostakin pian tulee tuttua.
KEIJU JA VARIS
.
Salomailla kuuset naavaiset,
ikihongat toisilleen seuraa piti.
Ei paistanut päivä
ei oksillaan linnut laulelleet.
Ikuinen oli yö synkkä.
.
Ei lammessa kalat viihtyneet
liian musta oli sen vesi .
Vai yksinäinen ruutana
lammessa uiskenteli.
Rannat sammal tummunut peitti
käsipäivää ranta tervehti toista.
Ei tuulikaan täällä kuiskaillut.
Kaislaparoni, osmankäämi
rantavedessä torkkui.
.
Pikkuinen keiju pilvissä leikki
lammelle eksyi.
Rannalla istui ja itki.
Varis musta, vanha ja viisas
kärpässienellä aikaa vietti.
Keijun huomasi, säälitti
auttaa keijua piti.
.
Lennähti varis taikamaahan
sieltä valon lainaksi pyysi.
Oli noitien yö
kurpitsaan noidat valon taikoi.
Kurpitsa nokassaan
pilvien halki
varis musta , vanha ja viisas
valon keijulle lammelle toimitti.
.
Varista keiju kauniisti kiittää
poistui suru.
Varis musta, vanha ja viisas
lähti keijua saattamaan.
Nyt kumpikin kurpitsa nokassaan
sinipilvissä liitää.
j uuli-19
Se houkka tunkeutuu
Taivas mustan raskaana yllä,
laskeutuu se....uhkaa
tunkeutuu läpi sen vähäisen valon kajon
Kaiken tuoreen vihreän Luojan luoman
raiskaten
jokaisen aakkosen
rikaleiksi repien
tuhoten kaiken, kaiken!
Mustaksi muuntaa valkoisen!
Mikä se on...
hallitsematon...uhka
ryöstäytynyt irti isännästään!
Kuka kaitsee pahan, kuka?
Mistä suitset hirnujalle,
laukkansa vain kiihtyy, ryskää
kuka taltuttaa kurittoman?
Mehän uskomme!
Uskomme valon läpäisevän ilmakehän,
joka ainoa aamu!
.
Me uskomme tuulen voimaan,
voimaan joka liikuttaa...On
.
Rakkauden voimaan,
mehän uskomme!
.
Mikä meidät pelastaa...?
Jumala joka tuntee kaikki,
minut, sinut meidät!
.
Miltä pelastun?
Tilaa sulle antaisin
kesäkedolta kukan taittaisi
soisin sinun sen vastaanottavan
Tunnethan kuinka paljon sua rakastan!
.
Nää kuutamoyön kyyneleet
eivät ne hyytyneet
koskeen mustaan
ne putoilee
Irti päästän
kuutamoyön kyyneleet
ei voi sovittaa
samaan sydämeen
Virta vie, virta vie
valkeaan vaahtoon
hukkuu kyyneleet
Virta vie, virta vie....
Tää maailma on niin mahdoton
en käsittää voi...
mikään ei luista
kuin kaikenaikaa oikea
ollaan jarrut päällä
vääntämässä
Vääristynyttä
ylilyöntien runsaus
asiassa jokaisessa
politiikassa, elämässä,
kaikessa täss yhteiskunnassa.
Se...sopiva, moraalinen
käsistä luistaa
ymmärrystä estää
Mitä tuolle vanha mahtaa,
muuta kuin
kädet työntää syvälle
essun taskuihin
odottamaan aikaa ...
Sunnuntaiaamu
Niin on hiljaista, hiljaista
täällä meillä
kaduilla...
tuoksuu kevät,
ilta-aurinko varjoissa
tuuli pyörittää pölyä
.
Nää ajatukset kaikki
sanoja ois, lauseita
äänet niis' aivan toiset
yli kuuluis ne itsestään
ääntyis luonnostaan
Hiljaisuudesta aamukaduille
Keväinen kulkija, aurinko kasvojaan hyväilee,
vaan mistä ilme kulkijan noin on tuima?
Kas, aurinko ei yllä hänen sisintään lämmittämään, kasvoille se jää vain hehkumaan.
Kulkijan sydän jäässä, talven pimeyden hyytämä, pettymysten täyttämä.
Kehtaakin hymyillä, tuo vastaantulija, ivaako lie, tuumii kulkija, luo jäätävän silmäyksen toisen hymyyn.
Kotipihaan kääntyy synkein mielin keväinen kulkija. Lintunen oksallaan alkaa innoissaan laulamaan, jo hämmentyy kulkija katsomaan, herää kuin unestaan.
Ei lintuselle voi olla hymyilemättä.
Hän taas maassa polvillaan
sohjoisella kadulla
kylmässä
almua anoo kättä ojentain.
En pysty katsomaan!
Jäinen tuuli yltää
sisimpääni asti
värisyttää.
Kuinka alas on ihmisen nöyrryttävä
kuin polvilleen jäiseen maahan
kiireisten ihmisten eteen.
Jumalani, kerro minulle
mikä on tässä osani
Armoako hän anoo, elämäksi,
olenko välikappaleesi...
Vai onko hän hyväksikäyttäjän uhri!
-v
Oi kevät
On kevään mahti makein
maannut on auki haat
leuto kutonut harsojaan
.
Vihreyttä kaikkialla
oi kevät, kevät!
Sa kevein askelin annat
maille riemun rannat
.
Vesisateet hopeina tuiskii
kohta aallot runsaina loiskii
hohtaa ne sineä taivaan
.
Aurinko antaa lämpöään
kaikk'luonto uuteen herää
Siit' ylistykseen nostaa
mielet kaikkien, niin lintuin
kuin ihmisten
-valone-
Ajatus runosta
.
Ei ole runon paikka pankissa
on sen paikka puheenparsina
huulilla huilaten
ajatusten tulkkina
Iloa tuomassa!
Vie se mustat murheet
Kantaa runo raskasta
surua on jakamassa
iloa jatkamassa
Potkua eloon antaa
päivään jokaiseen
Pankista haen sopivan
mielialan kohottajan
Minussa on vielä elämä
siitä tietoisuuteni vahvana
Rakkaus, rakkaus oi..on
tuntee sydän kaipausta
syttyä tuntemattomaan, uuteen
Kuin se hukassa joskus oli
taas uteliaisuuteni heräsi
kokea syvään uudelleen
Sukeltaa yön kuumaan syliin
tuntea kirkkaasti sen lähde
yli kaiken muun, upota...
eikä koskaan lakata
NIITTY SININEN
.
Takana vanhan kaupungin, laitakatujen
on luona roskalavojen
niitty sininen.
Se piilossa on ei sinne ihminen eksy.
Ei ole tietä
karttaan merkitty.
.
Oikeastaan se ei ole niitty lain
se sanoo niityksi itseään vain
kun ei ole lintuset, sirkat kuulemassa.
Sillä ei ole ystäviä
se on vain pieni töyräs mäen
reunalla metsikön.
.
Mutta kaunis se on, tiedä ei itse
miten kauniin hohteen töyräs sai
kun varjossa vanhojen kuusien
jälkeen kesäyön hämärän
silmänsä siniset avasi.
.
Silloin puhkesi lauluun lintuset
hymyili aurinko.
Solisi puro kiitoksen
niitylle siniselle.
Niitty, se niitty niiaili, kukoisti niin.
.
juuli
Kun en voi
Kun olen köyhä
mieleni pahoitin aivan
se on ihmisosa vaikein
hyväksyä vääryys iva
voimatonna katsoa kuunnella
vain huokaista, voi Jumala
olen vähäinen aivan
olenko arvoinen vaivas
kun pyydän tämän:
et yksin en jää
ole laupias mulle...
......
valone
Alati vaihtuva värien leikki
rakennuksen kivipinnassa
aurinkoisena kevätiltana
valon läikehtiessä kylmästi.
Punaista seinässä, ikkunat
mustia aukkoja purppuraisina
Monet kodit, ihmiset,
sisällä rakkautta,
taistoa, hyvää elämää.
Kalveten haihtuu purppura
yön harmaaseen
jo silmänsä ummistaa,
sammuu kirkkaus, kaikki,
tyhjyyttä, ei valoa, ei lämpöä.
Sivut