Sivut

Kommentit (2720)

Vierailija

Miksi näin...

onko se oikeinpäin tähtensä

 kaikki nämä lähtörituaalit

itseäs kun hoitaen vaalit 

peset puunaat

rasvaat harjaat hierot

hiukset muotoon hyvään

joko noin mennä taidat.

Vielä puuttuu meikkivoide,

huulten puna...

kulmiin ruskea piirto,

jo on hyvä liirto...

sitten seuraava siirto, ulos...

askel kevyt varma.

Siellä odottaako hän...armas

jota kaipaat rakastaen!

-valone-

Elää toivo!

Elämää, elämää tää,

soljuu se painollaan, iloitsee,

riemuunkin joskus ratkeaa!

Joskus taas kiukuten koko painollaan,

 tuskaansa hautoen!

.

Onko nyt, tää elämää!

kun se aina vaan kiusojaan lataa,

mun pääni päällä mataa.

.

Taistelen, toivon, rukoilen,

luistelen kuin jäällä, liukastun!

.

Toistelen...toivoa on...

pusken kuin myrskyä vasten!

.

Vaikk' kaatua voin taas,

milloin vain, kumarran,

ja polvilleni lankean!

Taistelen toivon rukoilen!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vierailija kirjoitti:
Miksi näin...

onko se oikeinpäin tähtensä

 kaikki nämä lähtörituaalit

itseäs kun hoitaen vaalit 

peset puunaat

rasvaat harjaat hierot

hiukset muotoon hyvään

joko noin mennä taidat.

Vielä puuttuu meikkivoide,

huulten puna...

kulmiin ruskea piirto,

jo on hyvä liirto...

sitten seuraava siirto, ulos...

askel kevyt varma.

Siellä odottaako hän...armas

jota kaipaat rakastaen!

-valone-

Keltasirkku 1-v

Tuo pikkulintunen sirkuttaja  ihana,

 pyrähtää, nokkelasti pylsyttää,

päälaellaan untuvatöyhtö

liikkeitään toistaa, vilkuttaa,

loistaa iloa silmänsä, uteliaasti

hän ympäri kieppuu innosta

ja taas tirskuttelee, ihmettä

on maailmass'  kaikki uutta

oudostakin pian tulee tuttua.

KEIJU JA VARIS

.

Salomailla  kuuset naavaiset,
ikihongat toisilleen seuraa piti.
Ei paistanut päivä  
ei oksillaan linnut laulelleet.
Ikuinen oli yö synkkä.

.

Ei lammessa kalat viihtyneet
liian musta oli sen vesi .
Vai yksinäinen ruutana
lammessa uiskenteli.
Rannat sammal tummunut peitti
käsipäivää ranta tervehti  toista.
Ei tuulikaan täällä kuiskaillut.
Kaislaparoni, osmankäämi
rantavedessä  torkkui.

.

Pikkuinen keiju pilvissä leikki
lammelle eksyi.
Rannalla istui ja itki.
Varis musta, vanha ja viisas
kärpässienellä aikaa vietti.
Keijun huomasi, säälitti
auttaa keijua piti.

.

Lennähti varis taikamaahan
sieltä valon lainaksi pyysi.
Oli noitien yö
kurpitsaan noidat valon taikoi.
Kurpitsa nokassaan
pilvien halki
varis musta , vanha ja viisas
valon keijulle lammelle toimitti.

.

Varista keiju kauniisti kiittää
poistui suru.
Varis musta, vanha ja viisas
lähti keijua saattamaan.
Nyt kumpikin kurpitsa nokassaan
sinipilvissä liitää.

j uuli-19

Vierailija kirjoitti:
Vesi...vedet!

.

Oi Näsi - vetes anna

kohinas sovintoa  soittaa!

Tammerkoski levoton..

anna vetes virrata

.

Juokse, juokse nopsaan

vaahtoa, pärski, kohise

 Pyhään järveen lepäämään

sinne pyhitä sielus

...oi vesi ylevä!

.

Tervehdys vie

sinne rannoille rakkaille, 

hyväile rantoin  kivet, 

kaikki rannat rakkaat lapsuuden

äärellä pyhien vesien

kaikk' kirkkaana kimmeltää

.

-valone-

 Se houkka tunkeutuu

Taivas mustan raskaana yllä,

laskeutuu se....uhkaa

tunkeutuu läpi sen vähäisen valon kajon

 Kaiken tuoreen vihreän Luojan luoman

 raiskaten

jokaisen aakkosen

rikaleiksi repien

tuhoten kaiken, kaiken!

Mustaksi muuntaa valkoisen!

Mikä se on...

hallitsematon...uhka

ryöstäytynyt irti isännästään!

Kuka kaitsee pahan, kuka?

Mistä suitset hirnujalle,

laukkansa vain kiihtyy, ryskää

kuka taltuttaa kurittoman?

Mehän  uskomme!

Uskomme valon läpäisevän ilmakehän,

joka ainoa aamu!

.

Me uskomme tuulen voimaan,

voimaan joka liikuttaa...On

.

Rakkauden voimaan,

mehän uskomme!

.

Mikä meidät pelastaa...?

Jumala joka tuntee kaikki,

minut, sinut meidät!

.

Miltä pelastun?

Tilaa sulle antaisin

kesäkedolta kukan taittaisi

soisin sinun sen vastaanottavan

Tunnethan kuinka paljon sua rakastan!

.

Nää kuutamoyön kyyneleet

eivät ne hyytyneet

koskeen mustaan 

ne putoilee

Irti päästän

kuutamoyön kyyneleet

ei voi sovittaa

samaan sydämeen

Virta vie, virta vie

valkeaan vaahtoon 

hukkuu kyyneleet

Virta vie, virta vie....

Tää maailma on niin mahdoton

en käsittää voi... 

mikään ei luista

kuin kaikenaikaa oikea

ollaan  jarrut  päällä

vääntämässä

Vääristynyttä

ylilyöntien runsaus

asiassa jokaisessa

politiikassa, elämässä, 

kaikessa täss yhteiskunnassa.

Se...sopiva, moraalinen

käsistä luistaa 

ymmärrystä estää

Mitä tuolle vanha mahtaa,

muuta kuin

kädet työntää syvälle

essun taskuihin 

odottamaan aikaa ...

Sunnuntaiaamu

Niin on hiljaista, hiljaista

täällä meillä

kaduilla...

tuoksuu kevät,

ilta-aurinko varjoissa

tuuli pyörittää pölyä

.

Nää ajatukset kaikki

sanoja ois, lauseita

äänet niis' aivan toiset

yli  kuuluis ne itsestään

ääntyis luonnostaan

Hiljaisuudesta aamukaduille

Vierailija

Keväinen kulkija, aurinko kasvojaan hyväilee,

vaan mistä ilme kulkijan noin on tuima?

Kas, aurinko ei yllä hänen sisintään lämmittämään, kasvoille se jää vain hehkumaan.

Kulkijan sydän jäässä, talven pimeyden hyytämä, pettymysten täyttämä.

Kehtaakin hymyillä, tuo vastaantulija, ivaako lie, tuumii kulkija, luo jäätävän silmäyksen toisen hymyyn.

Kotipihaan kääntyy synkein mielin keväinen kulkija. Lintunen oksallaan alkaa innoissaan laulamaan, jo hämmentyy kulkija katsomaan, herää kuin unestaan.

Ei lintuselle voi olla hymyilemättä.

Vierailija

Hän taas maassa polvillaan

sohjoisella kadulla

kylmässä 

almua anoo kättä ojentain.

En pysty katsomaan!

 Jäinen tuuli yltää

sisimpääni asti

värisyttää.

Kuinka alas on ihmisen nöyrryttävä

kuin polvilleen jäiseen maahan

kiireisten ihmisten eteen.

Jumalani,  kerro minulle

mikä on tässä osani

Armoako hän anoo, elämäksi,

olenko välikappaleesi...

Vai onko hän hyväksikäyttäjän uhri!

-v

Vierailija

Oi kevät

On kevään mahti makein

maannut on auki haat

leuto kutonut harsojaan

.

Vihreyttä kaikkialla

oi kevät,  kevät!

Sa kevein askelin annat

maille riemun  rannat

.

Vesisateet  hopeina tuiskii

kohta aallot runsaina loiskii

hohtaa ne sineä taivaan

.

Aurinko antaa lämpöään

kaikk'luonto uuteen herää 

Siit' ylistykseen nostaa

mielet kaikkien, niin lintuin

kuin  ihmisten

-valone-

Vierailija kirjoitti:
Oi kevät

On kevään mahti makein

maannut on auki haat

leuto kutonut harsojaan

.

Vihreyttä kaikkialla

oi kevät,  kevät!

Sa kevein askelin annat

maille riemun  rannat

.

Vesisateet  hopeina tuiskii

kohta aallot runsaina loiskii

hohtaa ne sineä taivaan

.

Aurinko antaa lämpöään

kaikk'luonto uuteen herää 

Siit' ylistykseen nostaa

mielet kaikkien, niin lintuin

kuin  ihmisten

-valone-

Ajatus runosta

.

Ei ole runon paikka pankissa

on sen paikka puheenparsina

huulilla huilaten

ajatusten tulkkina

Iloa tuomassa!

Vie se  mustat murheet

Kantaa runo raskasta

surua on jakamassa

iloa jatkamassa 

Potkua eloon antaa

päivään jokaiseen

Pankista haen sopivan

mielialan kohottajan

Minussa on vielä elämä

siitä tietoisuuteni vahvana

Rakkaus, rakkaus oi..on

tuntee sydän kaipausta

 syttyä tuntemattomaan, uuteen

Kuin se  hukassa joskus oli

taas uteliaisuuteni heräsi

kokea syvään uudelleen

Sukeltaa  yön kuumaan syliin

tuntea kirkkaasti sen lähde

yli kaiken muun, upota...

eikä koskaan lakata

NIITTY SININEN

.

Takana vanhan kaupungin,  laitakatujen
on luona roskalavojen
niitty sininen.
Se piilossa on  ei sinne ihminen eksy.
Ei ole tietä
karttaan merkitty.

.

Oikeastaan se ei ole niitty lain
se sanoo niityksi itseään vain
kun ei ole lintuset, sirkat kuulemassa.
Sillä ei ole ystäviä
se on vain pieni töyräs mäen
reunalla metsikön.

.

Mutta kaunis se on,  tiedä ei itse
miten kauniin hohteen töyräs sai
kun varjossa vanhojen kuusien
jälkeen kesäyön hämärän
silmänsä siniset avasi.

.

Silloin puhkesi lauluun lintuset
hymyili aurinko.

Solisi puro kiitoksen
niitylle siniselle.

Niitty,  se niitty niiaili,  kukoisti niin.

.

juuli

Vierailija

Kun en voi

Kun olen köyhä

mieleni pahoitin aivan

se on ihmisosa vaikein 

hyväksyä vääryys iva

voimatonna katsoa kuunnella

vain huokaista, voi Jumala

olen vähäinen aivan

olenko arvoinen vaivas

kun pyydän tämän:

et yksin en jää

ole laupias mulle...

......

valone

Alati vaihtuva värien leikki

rakennuksen kivipinnassa

aurinkoisena kevätiltana

valon läikehtiessä kylmästi.

 Punaista seinässä, ikkunat

mustia aukkoja purppuraisina

Monet kodit, ihmiset, 

sisällä  rakkautta,

taistoa, hyvää elämää.

Kalveten haihtuu purppura

yön harmaaseen

jo silmänsä ummistaa,

sammuu kirkkaus, kaikki,

tyhjyyttä, ei valoa, ei lämpöä.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat