Sivut

Kommentit (2703)

Maalimassa on ääntä
ihan mahrottoman paljo
kaikentasosia ääniä
puheääniä, soitantaa.
Ei oo paikkaa vaitonaista
muut ko koti, voih
huokasen ku melusta pääsen.
Itte saan olla iha vaiti.
Vaa ääniä vailla
ei oo vaitonainenkaa,
valtaa äänet kuulon vaik
vaiti oisin, voih!
Ulkona autorämät kaasuttaa
rappusissa joku kailottaa
ilmavaihto suhisee
naapurin koira uikuttaa.
Joko tunnin hiljaa oon,
kas vaan radion jo aukaisen
uutisille rauhani uhraan
tv..mulle selittää mitä
kauppaa ei vois unohtaa.
Musiikki on kui hunajaa,
haavoihin lääkettä ja huvia,
siin voi uneksia haaveilla
se kaikki muut äänet alleen
hukuttaa ja nii mää toteen
on tää kait urbaania elämää.
valone

Voi herttineleeri ja
voi hyvä päivä senttäs!!
Ei voi tänä oikke muut sanno
noire tämä lehre muire
nettipalstoje touhustas!!
Näköjäs joku pahasortilline
myrkkyviirulaines iskeny
ja istu ku sitkas plänttises
yhre kuulusa tuva seinässäs
No tais ny jo senttä siivooja
saara äkkihälytykses
o kerkkeny paikalles
ja pistäny toimekses
Eiku suuri Bravo vaa!!
Senttäs.
©

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Nii se on ko mää äske sanoi
kun ei voi eriksee jokaista
rakastaa, yrittäisin eres sietää.
Varsin sellasta persoonaa
ainaista negatiivista valittajaa
joka ilkeilee, pahaa mieltä jakaa,
arvostelee loukkaa turhia puhkuu.

Vaik mistä senki tietää jos
joku tieten tai ymmärtämättä,
ku on nii paha olo jostaki,
jos on vaikka onneton
jos vaikk on kovat kivut
jos vaikk rakas on kuollu
jos vaikk hänet on jätetty
jos vaikk on rahat loppu
jos vaikk on kauhiat velat
jos vaikk ei rahat riitä edes....
jota karkuu juostaa ja pelätä.
Mut sitä mää enkäsitä
että annetaan ton kateure
määrätä mitä toine saa
ku ei täälä kukaa omista mitää
paitti Sanoma magazine.
tämmösiä ny tuli miäleeni. valone

Ihmetel täytty torellaki
et kui pal mahtu ilkeyttäs
ihmiste kanssakäymissi?
Netis o helppo larat täyttä
laitta vaik mitäs, mut
ain paree olsis jos vähä eres
kattosis mihi nokkas pistä
ja mite siäl sit käyttäytysis
toissi kohtta, ku me olla
ni erilaissi iha jokane
Mont kertta so juur kuitenki ni,
et ni mettä vasta kui sin huureta.
©

Niin on suvaitsevaisuus,
kallisarvoinen lahja,
mielestäni se maailmaa
paremmaksi saa ja rakentaa.
Ei se itseltä pois ole rakkaus
jolla toista kohtaa, vaan
se elämän voimaa lisää
se kaikkea hyvää toiselle tuo
aikaansaa ja kasvatta.

Mieles hyvään käännä
tykönäs päätä suvaita
toiselle hyvää tahtoa.
Hyvää yötä ystävät.v.

Sää mainittisi tual yhres runossas
teirä tuaksuva ruusuaitaukses
mää luule et seo toi hansaruussu
se teke kans niit syätävi marjojas
ja ne kukkase ova simmottis
hiukka karminipunase ja kerrottus,
ykskertasttaki olsis kyl olemassas
ja oikke nätti ruussu se onkki.
Mää oon nähny mont juur tommottisse
airantteksses pistettyn ja seo ku
siit ohitte kulkke ni mahrottoma
hiano tuaksu vaa tunttu sit nenuussas.
Sillo kukkimisaikka tiätty.
©

Kaiket kesät kakskytvuotta
sain hansaruusujani haistella
Naapuriakin ne ilahdutti kait
kertoi työhön kulkeissaan
otti ohi mennessään
muutaman kiulukan
matkaevääkseen
niist vitamiinit
ceet ja muut hyvät
päiväänsä paransi.
Myös sisälle majakkoon
pientareelta piikikkäitä taittelin
Yltäkyllin hurmaa tuoksu ruusun
ei mikään voita tuota
sen nytkin
sieraimissain tunnen

Kuka minä olenkaan
itseltäni kysymään
havahdun tuntemaan
rehellistä ei häneltä rakkaus
ole laisinkaan
Arpaako minusta heitetään
hänellekö voittoa ennustetaan.
Päiväkakkarasta kun arvaa hän
rakastanko, rakastanko,
juu, ei, juu, ei ja tunnoton
sydämensä sanoo anna, anna
kaikki tahtoo ja mitään
ei tahdo menettää
sitä itsekkyydeksi nimetään
Joko päättää voi tahtoa
tai sitten hyvästi sanoa
Riittää jahkata toisen keralla
Millä itsekkyyttään mitataan
tyhjä puheita punnitaan
lupauksia lupausten jälkeen,
ilman et en mitään pyytänyt
Vapaus oli valttia, turmioksi
kenties tunteen tuhlausta
Noin se rakkaus tapetaan
kylmästi vyön alle isketään

Aamulla kun silmät avaan
ensiajatuksen mielestä tavaan,
Olen onnellinen tavan takaa
kun mikään ei oo vakaata
ei naisen mieli varsinkaan
miehestä puhumattakaan
Elämäs kiikutaan kaakutaan
Mistä sitä huomista tietää
vain oman asenteensa arvata saattaa
se tutuksi on tullut koitoksista
kaikessa antaa voittomaxinsa
Rakastunut voi olla hetkittäin
mutta onnellinen kun päättää vain
Silmäni taas aamulla uuteen avaan
ei kukaan tiedä mitä elämä
eteen lataa, se elettävä on,
mutt ei unohtaa sovi positiivista
onnea
valone

Niimmaar.
Voi kamalatas senttäs!
Mää ole ny unhottanu
viälä ton korkkekasvuse
aurinkoisse kellavvärise
kukkases; ni ton kultapallose!
Siin see seinustallas kasvo ja
kukki nii komiastes ja piti ain köyttä
ja tuke sit ku nii mahrottomast
veny pituttas. Satte jälkke soli kans
ain pitki pituttas melkke maat myätte
ja taas täytty menn avukses
nostama kaatunei varssi ylöppäi

Ja viäl toine minkä
moon unhottanu kertto,
simmone ku särjetty syrän
sitä oli ainaki meil yhres paikas.
Hiukka lohruto ja surulline
nimi o kukkasellas, mut
oikke hyvi maar kuva olemustas

Ja mikä kumma se mahtoka
oll se yks tummemasinine....
korkkekasvune seki olsis,
olsisko see ollu toi ukohattu
mahto se vissi see oll
ja piti sitäki ain vähä tuke
ku nii hoikki varssi tekivä
et piäni tuulepuuska melkke
kaato nuri koko komeure
©

Voi sitä aikaa ku oltii nuoria rakastuneita
aloteltiin perheen rakantamista
Kui pieni mökki pyöreistä hirsistä
sielä oli noita koivupuita ja noita samoja
keltapalleroita ja ukonhattuja sinisenä
vanhassa vaarin kukkamaassa siinä vieressä
Meidän mökin päätyssä oli mäntyjä ja rannassa kans
Siihen möki etee piti tiätysi rakentaa kukkamaa
löysin mielestäni oikein kauniin punakukallisen
sen nimiki oli särkyny syrän, voih se oli ku enne
Olis vaa täytyny ajatella jotaki onnellisuustulevaisuus
ihanuuskasveja, ni olis menny ehkä paremmi, voih!

Emääkä kyllä ajatellu ku perhe oli,
että mun yksin tarttee vanheta
Mun on ny pakko valittaa...
On nii haikeen yksinäine olo nii
toi musiikki tualta rariosta auttaa
sitä ku oikee keskittyy kuuntelee
Kyl mulla muutama rakas
ystävä on, ei kai nekää aina voi
päivystää ja kuunnella
Ei mulla nykkää kuitenkaa o mitää vialla
Mut sit ku me ollaa yhressä
meil on vaa hauskaa ku toisillemme
asioita selitellää kuunnellen tietenki
Huomenna mää tapaanki yhren..
Ny ei oo ketää joka halittas
ja mää oon ku kipee kissa
vaille rapsuttavaa ihailijaa
.v.

Sit olis kyllä kiva alkaa
penkoo noita sukuasioita
Jos vaikka tulis jotaki
selkoo tähä aina "ihmeteltyy"
ruskeesilmäste luakkaa
nii kauneutee kans;)
Mulla oli joskus isän veli
joka tutki ja pääsi aika pitkälle
1700 luvun lopulle Ranskaan
ja mua tietysti kiinnostas
että mitä sieltä löytys
Mut sit ku ei jäämistöstä
löytynykkää toditeita
tutkimuksesta,tuli harmi
Sit mää vaan oon ajatellu
että ku nuorempi polvi
on opiskellu ranskan kieltä
että jos ne kiinnostuisivat
ottamaa juuristaa selvää
Mulla ku on tunne et määki
haluaisi tietää mistä
mää oon kotosi .v.

Mää justis heräsisi iltanokosiltani
ja lukasi sun sukujuttujas
ni iha sitä vaa et meirä suvuist
isä sekä äiri pualelt o tehty
kans jottan sukuselvityksi
ja seo maar tullu selväkses
et aiva Suame perämettistäs
ei torellas olla ninku kotosi
kaikekaikkias, ja juuriki
tualta 1600-luku ast ku o tutkine.
Kauemmakses ei vissi
kukka pääsekkä tutkimuksissas?

Ni sama vika seo täälläki noist syistäs....
tosi mun silmin färi ei ol sama kun sull.
©

Joskus ihmetteli et mitäs tää o
ku mullaki on toi luantane taipumus
puolustaa mamuja niire koulutusta
suomen kielee ja sopeutumista
muutekii jopa ulkoasultaa
meirän olevaa kulttuurii.
Eikö heiränki luulis oleva
helpompi sopeutua ku tekisivät
sen kokonaisvaltasesti
Ku muistan mite äiti kerto
evakkoon lähdön Karjalasta
ja hevospelillä oli
matkattava kui monta
vuorokautta se olikin
Kaikki oli jätettävä
ja härässä ja pelossa lährettävä
Oon niiku sitä miältä
että tää maalima on kaikkien
Työtä tulee tehrä ja perheesä
ja ittesä elättää.v.

Mää kannata ehrottomast
tota kahta viimestä riviäs
tosa erellises runossas.

Se o ollu kova kohtalo juur
noil Suame Karjala evakoil,
talvisora ja jatkosora aikanas,
voi ihme senttäs kui he ova
kuitenki selvinnee kaikestas.
Sanov vaa et tyätä ova ahkerast
tehne he kaik, ninku aiva
kantasuamalaisekki, yht'laillas.
Lisän heil ne oma menetykses
kestettävän, oma kotiseutus
ja oma rakas kottis.
Sinne joutu jättä vaa kaike.
"Kaikk' män eikä piisantkaa!"
Noiha he sanova ja nii seo.
©

-Evakot
Niin hyö läksiit kirosanoin
kotipihast
vähin varoin
tietämättä tuntematta
kaikkee uutta
katkeruutta jota paitsi
saattais olla jos ois
koto kuutamolla
pesänen vihoja vailla.
Maksim

Tänä mä verin tupluurini jo
aikasse, ei enä ehtool tarttenu
On kyl niimpalhiano ku mää
ole suunnitellu jo tuleva kesä
mun nätei kukkassi, mitä mää pistä
kasvama! Siämeni o hankittu jo
suur määrä, kylvömulta tartte sit hake
viäl kaupastas, kottikärrylläs vissi
Maaliskuus mää sit ruppen tosi toimi
noitte ihanuuksies kans, on ne vaa
nii mukanas viävi kokonas ja sialulttas
Myähemmi ku o ilma lämpeempi
ni jonku valmin taimenki mää
haje puutarhalttas, vissi sit orvokei
©

Noituminenko elässä auttais
katkeruusko sielua avais
pelko puuduttaa aatokset
ei uutta uskalla
tietöntä kohti käydä
pois sodan jaloista
Kun vanha Äitini muisteli
tuota evakkoretkeä josta
kuitenkin tuli uusi elämä
Vanhempansa viel
Viipuriin palasivat
mut uudestaan
täytyi lähteä
tyttären lapsien tähden
olla lähellä.

Näin Äitini kertoi:
joka talon kun oveen koputin
yösijan saimme myös
hevoset apetta, ei hyljitty
vaan ystävällsyyttä riitti
Aina valokuva seinällään
siitä ihanasta kotirannasta
sinne jäi loputon kaipuu ja ikävä
vielä kerran saada Ilorantaan palata.
valone

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat