Kommentit (6)

Vierailija

Monica Fagerholm: Säihkenäyttämö. Suom. Liisa Ryömä. 456 s. Teos 2009.

Huikea, hurmaava, huumaava. Näillä sanoilla voi kuvailla yhtä talvikauden tarinallisesti vaikuttavimmista romaaneista, Monica Fagerholmin Säihkenäyttämöä. Erityiskiitoksen ansaitsee käännöstyö, joka on onnistunut säilyttämään ruotsinkielisen alkuteoksen mystiset sävyt ja rytmin, joka sittenkin on kielelle aina ainutlaatuinen.

Säihkenäyttämö on jatkoa vuonna 2004 ilmestyneelle Amerikkalaiselle tytölle, mutta kirjoja voi lukea myös itsenäisinä teoksina. Jatkuvuus ei ole ilmeistä, pikemminkin teokset vaikuttavat yhteen kiertyneiltä.

Kummassakin nuori amerikkalainen tyttö kohtaa rakkautta ja kuolemaa ja kertomus lipuu hivuttaen lähemmäs totuutta. Kuka kutsui tytön ikuiseen tanssiin? Mitä tapahtui Rajametsässä, lammella, Ruusutarhassa tai Liejuisemman Laidan Talossa? Mysteeri aukeaa.

Säihkenäyttämö on loistava esimerkki tarinankerronnan tavasta, jossa jännitys ja jännitteet syntyvät teemalle uskollisen, tässä tapauksessa tanssittavan kielen pyörteissä.

Kudelman kaltainen lyyrisyys ja elliptiset, loppumattomat lauseet vievät pään pyörryksiin ja ihon kananlihalle. Vaikka selityksiä nyt annetaan, mitään ei sittenkään sanota suoraan. Joku kertoo jotakin, minkä joku on kuullut jonkun ehkä nähneen. Huhut ja unikuvat pilkkovat viestiä.

Ja me, sivujen tällä puolella, yritämme katsoa kuolemaa silmästä silmään. Jos uskallamme.

Leena Tanskanen
toimittaja
ET-lehti

Viehättikö kirjan tarina ja kerronta sinua?

Vierailija

Luin Monika Fagerholmin Säihkenäyttämön (Glitterscenen) ruotsiksi syyskuussa. Kirja on taatusti ollut suuri haaste suomentajalle. Kerronnan rytmi ja sanonnat vaativat tosi paljon kääntäjältä.
Luin Amerikkalaisen tytön joitakin vuosia sitten ja mielestäni Säihkenäyttämö avautuu lukijalle paremmin, jos on lukenut Amerikkalaisen tytön ensin. Suosittelen molempia kirjoja, mutta varatkaa niille paljon aikaa.
Terveisin Nitanita

Vierailija

Luin juuri Säihkenäyttämön. Aiemmin talvella luin Amerikkalaisen tytön. Olen pitkällä sairaslomalla, joten aikaa lukemiseen on. Toisaalta kaikenmoiset vaivat ja ahdistukset tekee tässä tilanteessa keskittymisen vaikeaksi. Siitä huolimatta näissä Fagerholmin kirjoissa oli jokin erikoinen vetovoima. Teki mielí lukea ja lukea, vaikka jonkin toisen -näennäisesti helpomman- kirjan kanssa ei ajatus tahtonut pysyä kasassa. Se toistuminen oli jotenkin tenhoavaa ja tutun tuntuista. Niinhän ajatukset menevät muutoinkin. Kovin usein tuntuu, olipa kyseessä kirja tai teatteri tai muu, että 'ihan hyvä, mutta tämähän on jo nähty ennenkin'. Fagerholmista tulee aivan toisenlainen tunne. Ihan kuin hän olisi keksinyt jotakin ainakin minulle uutta, jonka kokeminen tuntuu ja antaa. Vetovoima teki lukemisen nopeaksi - joten minä en kaivannut tähän paljon aikaa. Pätkissä ja väliajoin luettuna tarinasta ehkä katoaisi sen jännitettä. Olen kyllästynyt realistiseen yksitasoiseen tai tunteilevaan kerrontaan. Tämä oli todella virkistävää.

Asiasta toiseen: Norman Mailerin Adolfin linna oli minulle myös mieleen. Onko kukaan muu edes vähän pitänyt siitä tai saanut siitä mitään irti? Olen kuullut vain moitteita.

Vierailija

Sain vinkin tuosta kirjasta täältä netistä ja pitkällä sairaslomalla kun olen, niin ajattelin, että annapas minäkin luen tuon Säihkenäyttämön. Harvoin olen noin vaikealukuista kirjaa käsiini saanut. Hajanaista kerrontaa, juonesta en pääse sitten millään selville. Kovasti tästä kirjasta on kohistu ja kehuttu sitä, vaan liekö vika minussa vai missä, mutta en sitä jaksanut lukea loppuun. Tuli vaan mieleeni satu keisarin uusista vaatteista, niin että olisiko nyt niin, että niin monet sitä jaksavat hehkuttaa ihan vaan sen vuoksi, että kun muutkin, niin minäkin ? Sadussa ainoastaan lapsi uskalsi sanoa totuuden, niinpä minä , vanha mummeli, heittäydyn nyt totuudentorveksi ja sanon, että ei viehättänyt tarina eikä myöskään kerronta. Paljon olen elämäni aikana lukenut kirjallisuutta laidasta laitaan, mutta tämä kirja ei ole mielestäni hyvä.

Vierailija

Kirjasta Säihkenäyttämö. Tuossa kirjassa ei ollut mitään muuta hyvää kuin kansikuva. Se maisema siinä ja metsätie laittoi mielikuvitukseni liikkeelle, maalasin siitä taulun ja kirjoitin oman kertomukseni, jonka aion syksyllä taas alkavalle luovan kirjoittamisen kurssille viedä. Odotan mielenkiinnolla, mitä porukat siitä sanovat.
Kirjaa en jaksanut loppuun lukea, oli mielestäni sekavaa ja töksähtelevää tekstiä.

Reettaleena
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Olen yrittänyt lukea Säihkenäyttämöä, mutta sen tarina ja kieli ei tuntunut ollenkaan aukeavan, joten lopetin lukemisen jo alkupuolella kirjaa. Paljon kirjoja lukeneena olen jo suosiolla jättänyt kirjat joista en saa mitään irti lukematta. Ainoastaan kirjan maine ei takaa sille mielestäni lukuarvoa.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat