Jälleen suuryrityksen myynti.

Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Osittain valtionkin omistuksessa ollut Rautaruukki on yhdistynyt saman alan yrityksen
kanssa Ruotsiin. Molemmissa oli 8700 työntekijää, se ero, että ruotsalainen yritys tuotti voittoa,
Rautaruukki pyöri tappiolla vuosikaudet.
Jotenkin tuntuu oudolta, että tappiota tuottavan yrityksen toimitusjohtajalle maksetaan
yli 50000 euron kuukausipalkan lisäksi boonuksia. Eikö ne boonukset ole palkinto hyvin
suoritetusta työstä?
Alla ISn juttu aiheesta:

Sakari Tamminen täytti viime vuoden lopulla 60 vuotta. Tammisen johtajasopimuksen mukaan hänellä olisi ollut oikeus jäädä eläkkeelle jo tuolloin.

Rautaruukin hallituksen puheenjohtajan Kim Granin mukaan Tammisen kanssa on sovittu, että hän jatkaa tämän vuoden loppuun saakka yhtiön palveluksessa.

”Tamminen on sitoutunut jatkamaan niin pitkään, kunnes diili on saatu tehtyä.”

Diilillä Gran viittaa siihen, että ruotsalainen SSAB on tehnyt Rautaruukista julkisen osakevaihtotarjouksen.

Granin mukaan Tamminen ei saa kultaista kädenpuristusta. Tammisen sopimuksessa erokorvauksen suuruus olisi ollut 24 kuukauden palkkaa vastaava summa. Vuonna 2012 Tammisen palkka luontaisetuineen oli 654 406 euroa.

”Hän saa normaalisti palkkaa ja suoritukseen liittyviä bonuksia”, Gran kuvailee tammisen ”lisävuoden” ansioita.

Suoritukseen liittyviä bonuksia Tammiselle on maksettu aiempinakin vuosina, vaikka Rautaruukin alamäki on ollut todella liukas. Esimerkiksi toissa vuonna Tammiselle maksettiin suorituspalkkiota 78 750 euroa, vaikka vuonna 2011 yhtiön tappio repesi 90 miljoonaan euroon ja oman pääoman tuotto oli 7,7 prosenttia miinuksella.

Gran ei halua ottaa kantaa siihen, miksi suoritusbonuksia maksettiin, vaikka yhtiö teki kovaa tappiota. Gran vetoaa siihen, että hänet nimitettiin Rautaruukin hallituksen puheenjohtajaksi vasta vuonna 2012, eikä hän siis ollut päättämässä Tammisen suorituspalkkioiden määritysperusteista.

Osakepalkkiota Tammiselle maksettiin vuonna 2012 37 228 euroa.

Tammisen eläkejärjestelyjä voi luonnehtia erinomaisiksi. Hänellä on oikeus etuusperusteiseen lisäeläkkeeseen, jonka taso on 60 prosenttia laskettuna kolmen viimeisen vuoden palkan keskiarvosta.

Tammisen lisäeläkekustannukset maksoivat Rautaruukille vuonna 2012 342 250 euroa. Edellisvuonna toimitusjohtajan lisäeläkekustannus oli 475 548 euroa. Kahdelta vuodelta lisäeläkettä on siis maksettu 817 000 euroa.

Cilla Bhose

Kommentit (6)

Vierailija

Vasemmistoliiton kansanedustaja Jari Myllykoski kritisoi Rautaruukin myymistä ruotsalaiselle SSAB:lle. Myllykoski on huolissaan erityisesti siitä, että myyminen vaarantaa suomalaiset työpaikat.

– Rautaruukin myynti on taas elävä esimerkki valtion omistajaohjauksen kädettömyydestä ja huonosta teollisuuspolitiikasta, ja altistaa suomalaisen perusteollisuuden ulkomaalaisten omistajien kylmiin käsiin, metalliliiton työehtosihteerinä työskennellyt Myllykoski kirjoitti blogiinsa keskiviikkona.

Hän totesi, että Suomelta puuttuu teollisuuspolitiikalta ja valtion omistajaohjaukselta suunta.

– Viime vuosina on ollut yhdentekevää, kuka on ollut omistajaohjauksesta vastaava ministeri – ministeriaitiossa ei osata kuin levitellä käsiä osaaottavasti.

Edellä olevaa kertoi entinen työväenlehti Kansan Uutiset. Tällä kertaa täyttä asiaa.

Todellakin. Onko suomalainen yritysjohto ja maan poliittinen johto niin epäpätevää, että ainoa keino on luopua päätösvallasta ja myydä yritykset ulkomaalaiseen omistukseen? Siltä valitettavasti näyttää.

Nokia, Nordea, Rautaruukki ja Stora Enso olkoot ikäviä esimerkkejä. Suomalaista kansallisomaisuutta. Kovalla työllä rakennettuja.

Jos yritys on suomalaisomistuksessa, sen johto ajattelee edes jonkun verran Suomen ja suomalaisten kokonaisetua. Ulkomaalaiset eivät varmasti sitä laisinkaan tee.

Tuore, ikävä esimerkki on Rautaruukki. Tämän tasoisia päätöksiä ei tehdä ohi hallituksen. Ja päätöksen jälkeen ministerit työntävät päänsä pensaaseen.

Myös media levittelee käsiään. Pidetään ikäänkuin itsestäänselvyytenä, että tällainen kehitys on luonnollista ja että sille ei voida mitään.

Kehityksen suuntaa voidaan muuttaa. Ensimmäinen muutosaskel on tehtävä korvien välissä.

Vierailija

8700 työntekijää molemmissa. Mutta ruotsin liikevaihto kolmanneksen isompi. Suomi on suomi. Suojatyöpaikkojen taivas. Sekä myöskin täysin älyttömien palkkojen ja erilliskorvausten maksulaitos.

On hupaisaa että tappiota tehtaileva yritys maksaa holtitonta korvausta. Mutta nyt tyyli muuttuu. Puolet suomalaisista (arvio) saa lopputilin nopsaan ja loput vähän myöhemmin. Laitos tuottaa miljoonavoitot
kahden vuoden sisään ja voitot kotiutetaan ruotsiin.

Näin on vuoret ja vapaat.

Vierailija

Lainaus:

Näin on vuoret ja vapaat.

Minäkin ihmettelin, mitä onnellista Vapaavuori kaupassa näki.
Ei jäänyt edes mieleen.

Vierailija

Urpilainenkin oli ihan tyytyväinen. Sellaista se kuulemma on, yhtiöitä myydään ja yhtiöitä ostetaan. Ei siinä sen kummempaa, tämä kuuluu rakenneuudistukseen.
Että tällä lailla työväen etuja (muka) puolustava demariministeri.

Monikohan taas saa potkut?

Vierailija

Ei demariministerit mitään työväen etuja aja.He tekevät politiikkaa!
-Mutta tuosta Rautaruukista,kyllä tämä myynti oli paras ratkaisu
suomalaisten työntekijöidenkin kannalta.Näin turvataan Suomen
yksiköiden tulevaisuutta jatkossa.
Toki varmaan yhtiö tekee tervehdyttämistoimenpiteitä aluksi.

-Maksim

Vierailija

Pelkästään liikevaihtoon perustuen suomessa 2900 työntekijää liikaa. Näiden aiheuttana kustannus palkkoina ja oheiskuluina 14,500 000 e Eli kahdessa vuodessa 29 miljoonaa. Siihen pääjohtajan kulut
niin päästään 30 milliin.
En usko että laitos olisi niin vanhanaikainen että työväkeä pitäisi olla noin paljon enempi. YV alkaa keväällä.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat