Kevyttä terveellistä

Vierailija

Reppu heilahti selkään. Nelijalkainen lenkkikaveri tuli viereen tuijottamaan mutta pieni pään puistelu sai hännänheiluttajan palaamaan lepo+vartiopaikkaansa. Aamun hämärässä lähdin kujalle maantietä mittaamaan askelpareilla. Kevyt sadevarustus piti olon hyvänä joten lupsakkaa oli seurailla tienvartta,
vaikka maisema oli kuin unikuva sumun hämärtäissä näkyvyyden hyvin pieneksi. Juuri ja juuri tuli sähköpylväs sumusta esiin kun toisen ohitti.
Mieleen pulpahti vanhat valokuvat, ajan patinoimat ja värjäämät. Tuo kaakkaon ruserva sävy oli hyökännyt pintaan hyvin tasaisesti. Monissa kuvissa oli menneen ajan ihmisiä totisena, ryhdikkäänä.
Heidät oli monasti kehystetty soikulaan kuvan keskelle ja reunat hämärretty kuin sumuun.

Olin joitakin vuosia jo pitänyt kirjaa näkemistäni metsän eläimistä ja jalanjaljistä. Niinpä nyttekin vilkuilin ojan penkkaa jälkiä etsien. Tehtävä oli helppo kun pientareet oli putsattu heinistä että muusta kasvillisuudesta. Pehmeässä hiekassa näkyi hirvien sorkanjäljet, samoin kuin fasaanien tepsuttelut.

Tänään oli poikkeuksellinen kävelytuokio. Olin toistuvasti törmännyt kauriiden jälkiin joten nyt vietiin eräkameraa heidän oletetulle polulle. Olin kartalta katsonut suojaisan kohdan minne lähdin maantieltä tavoittamaan. En mennyt kauriiden jälkiä vaan koukkasin vähän ennemmin puiden sekaan toivoen että löydän jäljet erään töyssyn kupeesta.

Onni töni suopeasti. Varttitunti kun havaitsin sammaleessa sirot painaumat. Silmäilin puita ja kuvaussektoria. Sitten repusta laite esille kuin myös hihnat. Keskenkasvuinen kuusi sai toimia kameran jalustana. Sakea metsä esti tuulen tuiskut, kamera oli myös piilossa satunnaisilta kulkijoilta, eläimiä tuo kourankokoinen musta mötikkä ei kiusannut. Säätimet kohdalleen, virtapiuha kiinni, kuva-alan tarkistus, tehtävä vamis.
Palailin omia jälkiä hetken ja lähdin tarkastamaan riistaeläinten ruokinta paikkaa. Rehuja oli jäljellä eikä seulontajätejyviä nokkivat närhet välittäneet kulkijasta mitään. Jatkoin kierrosta joka johti pienelle laavulle. Sinne yleensä aamuaurinko heitti hyvät huomenet, mutta tänään olin yksin termospulloni kanssa. Sakea sumu ei ollut hellittänyt. Puiden neulaset oli napanneet kärkeensä kiiltävät pisarat. Lumottu metsä, ehkäpä. Mutta keskiverto ihminen olisi kironnut märkiä vaatteitaan.

Reilun puolituntisen jälkeen aamulenkkini jatkui. Liki seitsemän kilometriä oli silmukka minkä kävellä koukkasin. Taasen tuli muistikirjaan havaintoja. Tosiasia kuitenkin että monet jäljet oli vähentyneet ja loppuneet tyystin. Ei enää villisikoja. Jäniksien jäljetkin oli harvinaisia. Jokunen oravan hyppely piristi.
Piristi kyllä aamukävelykin, mutta tapahtuihan oudossa hetkessä. Oli tammikuun 4 päivä, 2014
Elohopea välkkyi 6 asteen kohdalla.

Kommentit (7)

Vierailija

Jotain tuollaista pitäisi itsellekin kehittää. Tuntuvat nuo tohtorin määräämät kävelyt niin yksitoikkoisilta
kun ei muuta kuin sama maisema eikä ole suuntaa mihin voisi välillä kääntyä. Isolle tielle en lähde.

Vierailija

Sinänsä jännä että oma tekele on oma tekele. Jokin siinä kiehtoo. Mutta ei mahdollisuuksia kärkeen kuin vahingossa.
Verratkaapa ison yhtiön kalustoa kun lähtevät jonnekin saarelle tekemään luontotokumenttiä. Laitteissa voi olla reilu puoli miljoonaa rahaa liossa ja varustearsenaali on lähes loputon. Ryhmässä puolen tusinaa tai enempi. Kohteessa ollaan viikkoja tai vuosi.
Kaikki materiaali toimitetaan isolle studiolle jälkihoitoon missä valkataan ja käännellään, ehostetaan, korjaillaan ainekset hyvään kaupalliseen kuntoon.

Kun oma pokkarini saa talitintin kuvan keskelle niin jes. Nyt onnisti.

Vierailija

Kuvauksessa kilpailee varusteet. Mutta leipominen on tasaväkisempää. Siinä voi tulla kultaa.
Piparit, pikkuleivät, kakut.
Kaupasta saa mitä saa. Mutta itse kun innostuu ilman ennakkoluuloja niin tulokset on upeita.

Vierailija

Kävin ansani kokemassa. Ei ollut muistikortilla kauriita, ei, mutta aika paljon muuta. Siirsin kameran uuteen väijypisteeseen eikä siinä sitten muuta kun pitää peukkuja.
Ei niitä montaa yksilöä täällä kulje mutta ei lannistuta.

Vierailija

Kasasin varusteet metsästä kahden viikon jälkeen. Tuloksena lähinnä 3 oikein ja varanumero. Muutamia päiviä norkoilin maisemakuvauksessa eri kalustolla. Huurteisia puita, upeita auringon nousuja / laskuja. Kevään ekat muuttolinnut.
Sitten pistin kamerat hyllyyn tauolle niin kuinkas ollakkaan. Tänä aamuna kaksi kaurista katselin tien varressa kulkijaa hyvin rauhaisan oloisesti. Toki eilen oli pari joutsenta keväisellä taukopaikalla mutta yli puolta kilometriä ei kalusto yllä joten en kipaissut kameraa / jalustaa / putkea penkalle.

Ehkä kehittelen uuden harrastuksen.

Vierailija

Pätkä historiikkiä. Tuo valvonta-riistakamera tuli aikoinaan hommattua työkohdeiten valvojaksi. Silloin kun näitä ulkolaisia tuppasi tulemaa. Kun työkohteessa ei tarvittu niin viritin metsään ja välillä kotipihalle.
Tontin ohitse kulkee kapea kuja joka kääntyy juuri ennen tonttia. Siitä seurasi ilmiö että kun kamera oli työkoneisiin kohdistettu, niin kaikki ohiajaneet autot jätti rekisteritunnuksen filmille. Koko kulmakunnan autot on hyvin vähäiset, oli helppo "vieraat" rekkarit tarkistaa.

Olen muutamia varkaita saannut saaliiksi, joitakin uteliaita teinejä, mutta sitten on jokunen outo.
Liekkö eksyneitä, tosin hyvin kummalliseen paikkaan.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat