Äidin ongelma: "Olen aikuisten tyttärieni kynnysmatto"

Eija, 64, pelkää aikuisten tyttäriensä purkauksia ja on heidän seurassaan varpaillaan. Arvostuksen puute vie äidin voimat. Psykologi Mikael Saarisella on ratkaisu varsin yleiseen tilanteeseen.Lue koko juttu

Äidin ongelma: "Olen aikuisten tyttärieni kynnysmatto"

Sivut

Kommentit (31)

Vierailija

Sekin on huomioitava että kun lapsi syntyy tänne maailmaan, hän on oma persoona jo syntyessään. On oma temperamentti yms. Jokainen jolla on useampi lapsi on sen huomannut että toinen lapsi pärjää paremmin kuin toinen. Herkät, arat ja ujot lapset eivät osaa lähteä itse elämään ja tekemään elämäänsä, vaan he ikäänkuin jäävät odottamaan että joku toinen tekisi hänen puolestaan.

Ei kukaan voi elää toisen puolesta ja tehdä, miettiä, vaihtaa ajatusten suuntaa, alkaa kuntoilemaan tai syömään terveellisesti, menemään töihin, tai edes hakemaan töitä, tai edes tekemään kotona jotain jos ei ole ansiotyötä. Jo sekin että tekee jotain joka päivä, vaikka kuinka vähän arvoista muiden mielestä saa itsetunnon kohoamaan. Sama neuvo kummallekkin, sekä vanhemmille että lapsille.

On niin surullista kuunnella ja katsoa kuinka nuori ei tajua että pitäisi tehdä nuorena oikeita valintoja koska niistä seuraa miten aikuisena onnistuu. Tai jos tekee huonon valinnan, pitäisi uskaltaa ottaa toinen tie, muuttaa suuntaa, eikä odottaa että joku tulee ja sanoo mihin pitää mennä ja mitä tehdä.

Itse tässä on jokaisen muunkin pitänyt miettiä omaa elämää ja valita uusia polkuja mitä lähteä.

äiti

Myykää asunto ja muuttakaa yksiöön. Oma koti kullan kallis! Myöhemmin voitte tehdä uuden asumus ratkaisun. Aikuiset lapset muuttaa pois kotoa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toinen näkökulma

Tarinassa kuulimme vain toisen osapuolen tarinan asiasta. Aikuisten lasten kanssa tulee riitaa, mutta mistä nämä riidat johtuvat? Yrittääkö äiti vaikuttaa aikuisten lastensa elämään?

Jos kyse on aikuisten lasten elämän hankaluuksista parisuhteessa, työelämässä jne voi aivan hyvin sanoa että lapsi hankkii apua ammattilaiselta, käy esimerkiksi keskustelemassa asioistaan psykologin kanssa. Äidin tehtävä on toki tukea, mutta aikuisen tulee ottaa vastuu elämästään itse. Tarkoittaen myös sitä, että aikuinen tekee omaa elämäänsä koskevat ratkaisut itsenäisesti, eikä vanhempi yritä johdatella aikuisen lapsen tekemisiä.

Jämäkkyyttä ja rajojen asettamista molemmin puolin, jotta välit saadaan kuntoon.

Olen läheltä seurannut oman sisarukseni elämää ja sitä miten Eijan ikäinen äitini yrittää vaikuttaa aikuisen lapsen elämään. Esimerkiksi kun sisarukseni meni kihloihin, äiti ei hyväksynyt tätä vaan kihlaus pidettiin salassa. Muutamaa vuotta myöhemmin vietettiin sitten "kihlajaisia" vaikka pari oli ollut yhdessä jo pitkään. Huonon taloudellisen tilanteen vuoksi tämä nuoripari on saanut äidiltä taloudellista tukea, mutta sillä on hintansa - täytyy aikuisenakin tehdä mitä äiti sanoo, tai sitä tukea ei tule.

Kun en tällaiseen ohjailuun ole suostunut, en ole taloudellista apua saanut (onneksi olen pärjännyt hyvin ilman!) ja välit eivät ole lämpimimmät.

Äidin ja aikuisen lapsen välinen suhde pitäisi voida rakentaa kahden tasa-arvoisen aikuisen väliseksi, jossa kumpikaan ei yritä johdatella kumpaakaan.  Jos tähän ei päästä on riitoja mahdotonta välttää.

syylinen? syylistetty?

Samanlaisia tarinoita elämää, vain eri muotoon.Hyvä että niistä kirjoitetaan.Voi yksinäiset peilata : Ne joita aina syylistetään. Häpeä sitten eristää muista ja jää eakoksi.syy

Vierailija

Tunnenko enään tyttäreitäni?

Kasvatinko sinut väärin
Yritin kyllä kasvattaa miten osasin
Eli
Vahvaa
Rehellistä
Laajakatseista
Välittävää
Anteeksi antavaa

Yritin huomata
Surusi
Ilosi
Tuskasi
Naurusi
Kyyneleesi

Lohdutin
Ymmärsin
Rakastin

Nyt vieras olet

Epärehellisyys
Valhe
Panettelu
Hylkääminen
Nämä kaikki on tullut käsiisi

Vain sinä olet oikeassa
En ole ollut hyvä äiti
Et ole saanut mitään
Kaikki ollut valhetta
Kukaan ei tajua

Kunpa ymmärtäisit

Ole itse itsellesi armollinen
Hyväksy virheesi
Jaksaisit itse myös nähdä totuudet

Rakastan silti sinua,edelleen

Huoli on kova
Kaikkea hyvää myös sinun omalle elämäntaipaleelle
se tie ei ole helppo
minkä olet itse itsellesi valinnut

En tunne enään sinua
Olet niin muuttunut
Haluaisin olla silti sydämessäsi
Vaikka pelkään sinua/teitä

Kaikella rakkaudella
Äitisi"

Vierailija

Tyttärelleni

Elämäsi parhaat vuodet ovat ne,

jolloin päätät että sinun ongelmasi

ovat sinun ongelmiasi.

Et syytä niistä äitiä tai egologiaa

tai presidenttiä.

Tajuat että hallitset omaa kohtaloasi.

Albert Ellis

Äiti minäkin

Vaikuttaa kovasti siltä, että lapsille ei ole koskaan asetettu rajoja! Mulla on kaksi aikuista tytärtä, enkä voisi kuvitella että heitä pitäisi pelätä, tai että he huutaisivat ja haukkuisivat minua, tai käyttäisivät hyväkseen arvostamatta saamaansa apua. Autan kyllä mielelläni tarvittaessa mutta ei mun silmille hypitä vieläkään!

Vierailija

Meillä on myös ongelmia äitisuhteessa. Johtunee äitini äkäisyydestä. Lapsia ei kasvatettu järkevästi puhuen, vaan uhkaillen ja pelolla.
Elämäni vaikeimmilla hetkillä äitini on ollut se joka koittaa pudottaa hirttoluukusta.

Vierailija

Mistähän johtuu, että niin moni aikuisten äiti kokee tulevansa jotenkin huonosti kohdelluksi?
Miksi tukena ja lapsen "ystävänä" vierellä olo koetaan taakaksi?
Voisiko se johtua jostain muusta kuin lasten vääränlaisesta, liikaa vaativasta tai huonosta käytöksestä?

Jos taustalla onkin äidin uhrautuvuus muissakin asioissa ja syytä on vaan helppo etsiä lapsista, lapsethan ovat "varastaneet" äidiltä oman ajan koko pitkänä lapsuusaikana. Ehkä isäkään ei ole ollut tarpeeksi vierellä. On helppo syyttää lapsia. Etenkin jos heillä on vaikeata ja he pyytävät äidiltä tavallista enemmän tukea yhä vaikka ovat aikuisia.
Äiti ehkä kokee, että nyt on oma aika elämässä ja lapset eivät sitä hänelle anna.

Äiti on kuitenkin itse tehnyt päätöksen hankkia lapsia, mennä naimisiin lasten isän kanssa, jättäytyä pois työelämästä lasten hoidon takia. Saadakseen oman perheen.
Lapset eivät tahallaan äidiltä vieneet vapaa-aikaa ja ei katkeruus ja etäisyyden ottaminen ole eheyttävä tapa toimia. Äidillä on oltava vastuu omista valinnoista ennen kuin alkaa vaatia sitä lapsiltaan.

Ratkaisuksi äiti kehittäisi aktiivisesti uudenlaista aikuista "ystävyys"suhdetta lapsiinsa, eikä yritä kumota sitä, että tulee aina olemaan äiti, lapsilleen tärkeä, rakas, ensimmäinen esikuva.
Lapsilla on oikeus nähdä perheen asiat eri näkökulmasta kuin äiti. Loukkaantumisen sijaan äiti voi avata silmiään näkemään myös lapsen näkökulman.

Taloudelliseen hätään saakka ei edes omia lapsia voi tukea, ei uupumiseen saakka myötäelää.

Ihmetyttää silti, miten niin moni kokee ongelmaksi nähdä lapsensa kokonaisina ihmisinä jotka eivät yritä imeä äitiään kuiviin.

On luottamuksen osoitus, että aikuinen lapsi on yhteydessä vanhempiin ja haluaa jakaa elämän iloiset ja vaikeat käänteet.
Aikuisella lapsellakin voi olla elämässä vaikeita hetkiä joihin ei tukea saa muualta. Maailmassa on stressiä ja kylmät säännöt. Yhä vähemmän on aikaa ystävillä istua yhdessä alas.
Toisin päin myös vanhemmat kääntyvät lasten puoleen viimeistään vanhetessaan jolloin luottamuksellinen ja rakastava suhde on tarpeen.

Jos neuvomisen, asioista päättävän vastuunkantajan roolin sijaan äidit kuuntelisivat lapsia tasaveroisena, sujuisiko keskustelu paremmin?
Lapsilta voi tietenkin vaatia käytöstapoja, ei jatkuva tappelu ole normaalia käytöstä. Narsistinen, sairas käytös on asia erikseen. Kenenkään haukkumista ei tarvitse sietää.
Äidin ei tarvitse puuttua aikuisten sisarusten riitoihin tuomarina. Voi pysytellä sivussa. Sisarusten ja äidin riidellessä on hyvä tarkkailla sitäkin onko joku lapsista oma mielilapsi ja isommalla huomiolla. Usein yksi lapsista on läheisempi, rehellisesti sen myöntäessä voi opetella ettei ole epäoikeudenmukainen, sillä kaikilla on kuitenki vain yksi äiti, yhtä arvokas. On hyvä pitää mielessä, että lapset eivät ole enää murroikäisiä eikä heitä voi murrosikäisinä kohdella, vaan puolin ja toisin aikuisina.

Mutta aikuisetkin tarvitsevat usein toisen aikuisen tukea ja turvaa. Kun lapsille erikseen löytää kahdenkeskistä aikaa, sitä ei tarvitse ajatella taakkana, voi opetella kahdenkeskistä luottamusta. Kannattaisi istua alas ja tutkia yhdessä mikä käytöksessä on taustalla. Miten itse käyttäytyy ja voisiko muuttaa jotain.

Vanhempien on hyvä opetella kiitollisuutta lapsistaan. Lasten vanhemmistaan.
Ei ole itsestäänselvyys, että omat lapset ovat siinä hengissä.
Milloin olet viimeksi kiittänyt lapsistasi?
Niin kauan kuin jonkinlainen keskusteluyhteys on ei ole liian myöhäistä luoda hyvä suhde lasten ja vanhempien välillä. Ja sen on sen arvoista!

tn6

Voisiko kyse olla ns.ajan hengestä. Molemmat lapseni 38v ja 42v ovat noin kymmenen vuoden aikana muuttuneet ilkeiksi  ja  röyhkeiksi  ja empatia kyky on heiltä täysin kadonnut. Onko nyky maailmassa jotenkin niin raskasta elää, että se muuttaa ihmistä noinkin lyhyessä ajassa.

Henkilökohtaisesti uskon, että aikuiset lapset ovat vastuussa omasta elämästään ja päätöksistään. Voit tukea heitä, mutta et estä heidän valintaa. Vanhemmalla on myös oikeus omaan elämäänsä, eikä oman selviytymisen ääripäistä ole enää hyötyä kenellekään. Meidän on ensin huolehdittava itsestämme. ”Ylistys tästä vastauksesta aiempien vuosien takaa.

En kasva lähellä vanhempieni kanssa, mutta en vihaa heitä. Itse olen kiitollinen, koska tiedän, että he ovat antaneet kaiken, mitä heillä on minulla mahdollisuus olla maailmassa. Kun lapsesi ovat nuoria, on aika varmistaa, etteivät he ole sidoksissa huonoon sisältöön (Internet pahoillani) ja ihmisiin.

Mutta kun he vanhenevat, sinun on uskottava, että he valitsevat oikean tien yksin. Voit olla siellä heidän puolestaan, mutta vain lapsesi voivat elää oman elämänsä.

Be still

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat