suomalaiset pitäisi velvoittaa elättämään omat vanhempansa
suomalaiset pitäisi velvoittaa elättämään omat vanhempansa
klo 9:13 | 26.2.2014
Professori Urpo Kankaan ehdotuksessa ihmettelen kohtaa : "Jos äidin eläke ei riitä laitoshoitopaikkaan tai omaishoitoon, niin silloin varakas lapsi saa luvan auttaa, koska hän tulee myöhemmin mahdollisesti perimään omaisuutta." Mistä sitä perittävää jää jos on niin köyhä että apua tarvitsee? Vanhemmissakin on monenlaisia hyväksikäyttäjiä ja pahoinpitelijöitä joihin ei ole ollut yhteyttä vuosikausiin. Varmasti syntyy paljon ainakin keskustelua aiheesta, vaikka lakia tuskin kovin äkkiä saadaan.
Sivut
Suomalaiset jo nyt elättävät omat vanhempansa ja monen muunkin maksamalla veroja. Vanhemmat ovat työllään maksaneet jo etukäteen suuren osan vanhuusajan hoidostaan, että mitenkähän nämä asiat oikeasti ovat?
Noin se tapahtuu muuallakin maailmassa, miksi suomipoika ja tyttö olisi ja on haluton huolehtimaan vanhempiensa hyvinvoinnista.
Olen kyllä huomannut tavan joka kielii ahneudesta.
Vanhempi eläkeläinen kärsii kun ei voi elää "kunniallisesti" eli hoitaa hampaansa, käydä lääkärillä silloin kun olisi tarve, ostaa vaatetta tai kenkiä silloin kun olisi tarve, syödä terveesti, ostaa lääkkeensä silloin kun olisi tarve, tai, että harrastuksiin riittäisi rahaa. Aikuiset lapset elävät hyvin, opinnot ovat vanhemmat maksaneet, nyt lapset tienaavat työelämässä hyvin, matkustelevat maailmalla usean kerran vuodessa, harrastavat kalliisti.
Heillä on niin kiire, että eivät ehdi tajuta kuinka vanhempansa kitkuttavat elämäänsä eteenpäin. Tavallisella vanhuksella ei ole varaa palveluasuntoihin ja niissä toimiviin palveluihin.
Niin, voiko lapset velvoittaa huolehtimaan vanhemmistaan, joissakin maissa se on itsestäänselvyys.
On myös vanhempia, jotka haluavat salata lapsiltaan tilansa, haluavat tulla omillaan toimeen, haluavat ehdottomasti olla itsenäisiä, se heille sallittakoon, niin kauan kun se on mahdollista. Olen tätä mieltä.
"Vanhemmat ovat työllään maksaneet jo etukäteen suuren osan vanhuusajan hoidosta".
Voitko tarkentaa mitä tarkoitat?
Mikä on tämä hoivakodin 5000.00 euron kuukausikorvaus, kenellä tällaiseen on varaa?
Kangas sanoo mahdollisesti tulee perimään...
Monilla vanhuksilla saattaa olla kesämökki, omitusasunto, osakesalkku, taidetta seinällä tai honkia humisemassa, mutta kun niitä ei muuteta rahaksi, saattaa vanhus olla vailla käteisvaroja. Eläke voi varsinkin naisilla olla pieni, joten se ei riitä palveluasumiseen. Yhteiskunta joutuu maksamaan osan hoidosta, ja omaisuus odottaa perijöitä.
Tämä ei tietysti koske kaikkia vanhuksia, mutta suurilla ikäluokilla on jo tulevaisuudessa melkoinen omaisuusmassa odottamassa perunkirjoitusta.
Asiasta voi keskustella ja muistella, ettei siitä ole kovinkaan monta vuosikymmentä, kun hyvinvointivaltio otti huolehtiakseen vanhustenhuollon ja vapautti seuraavan sukupolven vastuusta.
Juuri niin eli vanhuksilla saattaa olla omaisuutta. On asunto, kesämökki eli ns. kiinteätä omaisuutta. Kun ja jos vanhemmat ovat aikanaan tukeneet lapsiaan esim. opiskeluaikana, ja ovat nyt hyvätuloisia ja varakkaista, luulisi olevan täysin luonnollista että lapset auttavat rahallisesti ja muuten vanhempiaan.
Ei yhteskunnalle ole sataprosenttisesti sälytetty vanhemmista huolehtiminen, näin oman ajatteluni mukaan.
Käteisvaroja saattaa puuttua vanhemmilta vaikka omaisuutta olisikin.
Vähän sivuun aiheesta, yhteiskuntahan on ottanut paljolti kontolleen myös lapsista/lapsiperheistä huolehtimisen jo kauan sitten. Nuo paljon apua saaneetko eivät sitten olisi valmiita uhraamaan mitään vanhempiensa eteen?
Ihmettelen suuresti - täällä näyttää olevan paljon vasemmistolaisia ja nehän sälyttävät kaiken toisaalle eli yhteiskunnalle ja veronmaksajille. Yhteiskunta = veronmaksajat.
Maksamani verorahat menevät kyllä aivan muualle kuin tarvitseville vamhuksille:
päihteidenkäyttäjät ja lapsiperheet ovat suurimpia sosiaalipuolen rahankäyttäjiä. Kumpaakaan ryhmää en haluaisi elättää.
Puhun vain omasta puolestani.
Jos vanhempani olisivat aikoinaan apua tarvinneet niin ilman mitään lakiin perustuvaa pakkoakin olisin heidän tarpeistaan huolehtinut.
Mitenkähän tuo lienee? Joku kirjoitti että voi olla omaisuutta ja ei siten voi maksaa hoitoaan? Kuka sen maksaa?
Eikö jokaisen pidä maksaa jos on millä maksaa? Vain oikeasti varattomat ja köyhät hoitaa kunta tai valtioko?
Ja sitäpaitsi jos vanhemmat ovat holtittomasti eläneet, juopotelleet ja hurjastelleet niin mikä pakko lasten on sellaista menoa sietää?
Suomessa on yli 50 000 opiskelijaa jotka ovat ilman töitä. Maksavat opintolainaa 500 e kk tulosta.
Miten he rahoittavat vanhempiaan vaikka halua olisi.
Ihmisillä, myös pitkäaikaissairailla ja vanhemmilla pitää olla oikeus elää omassa kodissa mahdollisimman pitkään. Kodin ulkopuolinen hoito hoitolaitoksessa ei saa olla pääasiallinen hoitomuoto vanhemmille ja pitkäaikaissairaille. Jos he itse tahtovat hoitolaitokseen asumaan, hoitomaksut eivät saa olla ylisuuria. Kaikkien ihmisten omat tulot pitää riittää maksuihin. Yleensä maksut lasketaan henkilön kuukausitulojen ja omaisuuden mukaan. Missään tapauksessa lasten ei tarvitse maksaa vanhempien maksuja ja heidän ei ei tarvitse myydä omaa kotiaan, vaan voivat myös vuokrata sen. Siten he saavat paljon alennusta hoitomaksuista ja asunto toimii vara-asuntona, jos hoitokoti lakkautetaan. Omistusasuntoa ei lasketa omaisuudeksi, jos se on vuokrattuna sukulaiselle, ystävälle tai tutulle. Toivottavasti hoitolaitosten määrää ei lisätä, sillä mielestäni hoitolaitoksia on liikaa. Pitää muistaa, että ihmiset tahtovat asua kotonaan vanhoinakin ja heidän tahtoaan pitää kuunnella ja kunnioittaa.
Hei,
olen sitä mieltä, että on hyvä keskustella ja saada muutosta vanhustenhuollon maksuihin. Että jokainen maksaisi hoidostaan oman maksukyvyn mukaan ei tällä hetkellä toimi. Olin yli 10v vanhuspalvelussa ja tiedän mistä puhun. Esim. n. 80v leskirouva sai kaupungin palvelutalopaikan, koska oli pienet tulot. Vero-varallisuus ja tulotietojen mukaan vanhuksella oli vain kansaneläke,koska ei ole ollut työelämässä, mutta varallisuus oli huomattava, useita asuntoja, joista kaksi vuokralla,metsää ja kesäasunto isolla tontilla . Sitä ei kuitenkaan voi nykyisen lain mukaan huomioida, ainoastaan ne "juoksevat" tulot, mitkä mahdollisesti tulevat omaisuudesta. Tässä tapauksessa kansaneläke,
ja kahden asunnon vuokratulo.Kiinteää omaisuutta ei velvoiteta realisoimaan ja käyttämään. Neuvottelussa oli mukana kaksi vanhuksen aikuista lasta. Ehdotimme yksitytistä palvelutaloa, kaupungin palvelutaloon vanhus joutui jonottamaan yli 5kk.Omaiset suoraan sanoen raivostuivat ja sanoivat, että omaisuus on tarkoitettu heille perinnöksi.Heillä iattsellään oli omakotitalot ja olivat huomattavassa yhteiskunnallisessa asemassa (menestynyt yrittäjä ja europarlamentikko).Nämä sosiaalipalvelumaksuluokat ovat julkista tietoa.
On myös niitä hyvin varakkaita ihmisiä, jotka antavat varallisuutensa ennakkoperintönä lapsille, jotta voivat sitten kun/jos tarvitsevat kunnallisia palveluja v
Joku väitti, että vanhukset ovat aikanaan maksaneet etukäteen veroina oman hoitonsa. Näinhän se ei ole. Kukin sukupolvi maksaa veroina silloisten vanhusten palveluita, silloisten lapsiperheiden palveluita, tiestöjä, kouluja, terveyskeskuksia, sosiaalipummien elämään jne. Nykyisten vanhusten eläkkeet ja hoito ovat kiinni nykyisten työikäisten maksamista veroista. Valitettavasti. Monilla on vielä tuo harhaluulo, josta alussa mainitsin.
Ajatus laista horjahtaa monessa kohdassa. Jossain tv-keskustelussa joku mainitsi, että entäpä sitten, jos vanhemmat ovat aikanaan laiminlyöneet lapsensa elättämisen ja hyvinvoinnin. Niin entäpä sitten. Miten lapselle voi muodostua velvollisuus hoitaa vanhempansa.
Toisaalta, toivottavasti keskustelu jo herättää joitakin. Omassa sisarussarjassani on kaksi neljästä, jotka ovat selkeästi parempituloisia kuin me kaksi, jotka huolehdimme vanhasta vanhemmastamme, mutta eivät ehdi/jaksa/ ei ole varaa/ ilmeisesti ei myöskään kiinnosta oman vanhemman elämä.
Sekavaa Kokoomus & SDP touhua. Ensin vaaditaan päivähoitopaikkoja että äidit pääsevät töihin.
Nyt sysätään vanhukset heidän kontolle.
Ei ajatuksen häivää, mutta vatkata pitää ettei ihmiset hoksaa virheitä.
Ei tule onnistumaan. Jos jotain muutosta halutaan tehdä, niin kunnallisiin palveluihin tulee ohjata vain ne, joiden omaisuus/tulot ei muuhun riitä. Loput huolehtikoon itse itsestään, eli myyvät sen mökkinsä/asuntonsa jos rahaa ei pankkitileillä ole ja menevät yksityisiin hoitolaitoksiin asumaan loppuvuosikseen. On myös vaihtoehto, jossa lapsi ottaa vanhempansa asumaan luokseen, mutta se vaatii jo sitä, että on hyvät välit. Niitä ei kaikilla ole. Ja todellakin, miten joku laiminlyöty, jopa huostaanotettu lapsi laitettaisiin huolehtimaan juopon vanhempansa vanhuudesta? Olisiko se reilua?
Tänään kävellessäni metsässä, mietin vanhuuttani, nyt kuusikymppisenä vielä tulen hyvin toimeen ilman lasteni apua, mutta sitten, kun olen kahdeksankymppinen ja yli voi olla toisin . Silloin lapseni ovat kuusikymppisiä, ovatko he työn uuvuttamia, eivätkä eläkkeele vielä pääse aikohin, jos ollenkaan. väsyneenä töittensä jälkeen tulevat vaihtamaan vaipat ja antamaan pillerit. Kivaa etenkin, jos eivät asu ihan lähellä.
Huoliiko moni höppänää anoppia tai appiukkoa nurkkinsa ristiksi? no se on sen ajan murhe.
mitäpä suotta murehtimaan tulevaa. mummeli
Kuuntelin tätä esitystä mietteliäänä. En usko , että ns. pakottaminen omista vanhemmista huolehtimiseen on mikään ratkaisu siihen , että vanhusväestön osuus kasvaa ja että ns. kodinomaiset laitospaikat ovat kiven alla. Totta , jotta laitospaikkojen ylläpitäminen on kallista samoin kuin kotihoidon saatavuus . Niin kuin joku kirjottajista edellä totesivat onhan kautta aikojen huolehdittu omista vanhemmistaan ja sitä tehdä parhaillaan. Sitä paitsi kuka huolehtii sellaisista ikäihmisistä , joilla ei ole lapsia. Onhan yksinelävien määrä kasvanut . Sitä paitsi eihän kaikilla lapsilla ole mahdollisuutta omien vanhempien hoitamiseen taloudellisesti . Itse autan vanhempiani , en taloudellisesti vaan muuten arjessa . Mutta en velvoita omaa poikaani sitten joskus tekemään samaa. Pitäisi muistaa ketkä meille ovat tämän maan rakentaneet , eikä niin mistä voitaisiin ensiksi säästää , varsinkin kun ikäihmiset eivät tunnetusti pistä hanttiin.
Omat vanhempani ovat nukkuneet pois ja 30-35v sitten. Muistelen heitä lämmöllä. Lapsena ollessani köyhyys asetti rajoitukset elintasolle. Äiti ja isä elivät vaurainta aikaa kun pääsivät eläkkeelle. Sodat kokeneet ihmiset ovat taloudellisia ihmisiä ja tulevat toimeen hyvin vähällä. He osaavat arvostaa suomen hyvää sosiaaliturvaa.
Yhteiskunnan tuen saamisella on maksuperusteena tulot, ei varallisuus ja se on väärin. Minimieläkkeelä olevat ovat useassa tapauksessa kaikkein tyytyväisin väestönosa.
Vanhempien elättäminen tai auttaminen pitää tapahtua rakkaudesta eikä velvoitteesta.
Lapset maksavat jo nyt veroja yhteiskunnalle, jonka tulee järjestää vanhusten hoito silloin, kun vanhukset eivät itsenäisesti kykene asumaan kotosalla. Ei ole hyvinvointiyhteiskunnan rakentamista se, että Utsjoella asuvaa vanhusta täytyy lapsen hoitaa Helsingistä, jossa lapsella on nykyisin harvinaiseksi käyvä vakituinen työpaikka. Kuinka sitä vanhusta hoidetaan, kun itse joutuu olla töissä ja vanhus tarvitsee ympärivuorokautista hoitoa. Vaikka vanhus tulisikin sitten sinne Helsinkiin asumaan, asia ei muutu, koska lapsen täytyy olla töissä. Mielestäni hoitosuhde menee aina niin, että jokainen hoitaa lapsensa aikuisikään saakka eikä hoitosuhdetta saa laajentaa useamman sukupolven hoitovastuuksi. Itse olen tilanteessa, että olen hoitanut mieheni vanhempia lähes 30 vuotta, tehnyt omaa työtä ja kasvattanut ja elättänyt viisi lastani mieheni kanssa. Siinä on ollut urakkaa enkä sitä suosittele kenellekään. Appivanhempien muut neljä lasta puolisoineen eivät millään tapaa osallistuneet hoitovastuuseen. Kuoleman jälkeen olivat kuitenkin hanakasti perimässä ja vaatimassa itselleen toistenkin omaisuutta. Jokainen hoitakoon vanhempansa vapaaehtoisesti, jos sitä haluavat. Lakia ei siihen tarvita. Tulipa vielä mieleen se, että vanhemmilla voi olla monenlaisia lapsia: sellaisia, jotka ovat elämässä taloudellisesti pärjänneet ja sellaisia, jotka eivät ole pärjänneet ja sellaisia, joilla on paljon omiakin lapsia huollettavanaan ja sellaisia, joilla ei ole lapsia jne. Kuinka priorisoitaisiin vanhusten hoitovastuu - olisiko se jokaisen lapsen kohdalla erilainen? Käytäisiinkö käräjillä hoitovastuun laajuuden määrittelyssä? Suomi on ollut viisas valtio, kun on poistanut vanhempien hoitovastuun 1970. Paluuta syytinkielämään ei enää ole eikä muuhun vanhan ajan touhuun. Yhteiskunnan tehtävä on hoitaa selllaiset tehtävät, mitkä kuuluvat yhteiskunnalle eikä systätä niitä tehtäviä yksityisille ihmisille säästöjä hakiessaan.
Ihmettelen kovasti miten voi tällaisiin summiin päästä, kun kuitenkin hoidon laatu usein on aika heikko. Toki pitää olla joku yöhoitajakin, mutta hän "hoitaa" ehkä useita kymmeniä potilaita. Eikä aina edes edellyttää paljon koulutusta ja kielitaitoa kaikilta hoitajilta. Byrokratia, rakennukset vai mihin nämä rahat menee?
Joka tapauksessa, olipa kustannukset sitten 2000 tai 5000, tavallisilla kansalaisilla ei ole varaa tällaiseen ylimääräiseen kustanukseen. Varsinkin jos on lapsia/lapsenlapsia elättävänä saattaa tänä päivänä mennä enemmän rahaa vanhoilta nuorille kuin päinvastoin.
Varallisuus, olipa se vanhemman vai nuoremman sukupolven, ei riitä pitkälle jos tällä pitäisi elättää hoitoja.
Mahdollisuus ottaa vanhus omaan asuntoon voi onnistua joissakin tapauksissa, jos yksi perheenjäsenistä on kotoa tai vanhus pärjää pitkälle yksin ja tilaa on riittävästi. Muistisairaan vanhuksen hoito ei onnistuisi ellei ole erityistaitoja.
Sivut