Muistot kodista

Vierailija

Tätä kö se on,siis eläköitymine tai vanhuus,tänään luin kirjaa ja yksi sana pakkohuutokauppa,minä joka kaikki olen lokeroinnut 50v nyt ne on siinä,Tulen viimisiä päiviä kirkonkylän koulusta pääsen sillalle kylältä yksi nainen talutti mun lehmääni olin syöttänyt juottanut vasikasta asti .Katseemme kohtasi ja voiko se huusi mun perään .Niin tiesin sen myyntipäivän,kaikki viety ja myyty me lähdetään kaupunkiin.En ollut saannut käydä kylässä olin niin ujo jotta vaikka olin melkein 15v ,kotoa ei muuta kun työtä viihdyin navetassa,leikittiin naapurin lasten kanssa silloin kun sai .Äiti ei kyennyt opettaan mua minä tein siivoukset ja karjan hoito se auttoi kyllä Äiti oli hyvä käsistään ei kyllä mua opettanut.Se oli niin kamalaa ,pahalla sisulla alkoi kaupunki elämä minä outo ujo arka ,En ole päästänyt mielee näinä vuosikymmeninä nyt aivan kuin olisin syöksynyt siihen ikävään toiset lapsista selvinnyt jopa vammainen sisko.Minä aivan kuulin sen huudon.Kun sitte kotona kiersin tyhjää navettaa kyllä ei sitä voinnut kellekkään puhu .Olinhan menettänyt rakkaan koirani isä otti mukaansa ja ampui ,se suojeli kulki mukana multa oli vahigossa jännyt kansi auki kun hain maitoa koira pääs juomaan siitä minä jouduin loput juoda rangastukseksi .toisenkerran olin kasvattanut vasikan se oli komia hieho taas kerran tulin kotiin koulusta olin ehkä 10v sitä ei ollut isä myi .Vanhempani ei osannut rahaa käyttää,me elätettiin kaupungissa ne ja kaikki velat maksettiin isän kun kuoli ,äitin velat ei hautajaiset vain.Mun täytyy ruveta kirjoittaan kait ylös kaikki ja repiä koska eihän mua omat lapset ymmärrä .Koira ja kissat on aina vieressä yöt.Ehkä yksinäisyys siitä johtuu outo tunne kuin eilinen ja kuitenkin 50v huh aina ajatellut ettei saa jäädä suruun ja ikävään asuun mutta edellistä koiraani itkin enemmän kun vanhempien kuolemaa paremminki helpotus kun niistä pääsi .uskon että jää taka alalle koira tuli ulos pyytään.se siitä,Lempi lauluni Eikä koskaan villit ruusut ym sillä villit ruusut kasvaa korpimaan.

Kommentit (4)

Vierailija

Ennen vanhaan meitä lapsia taisi syntyä enemmän, kuin ehkä olisi toivottukaan.
Kaikkia ei kohdeltu aina tasapuolisesti, joskin onhan ne ihmis-luonteetkin erilaisia, vaikka samaa sukua olisivatkin.
Minäkin olen ajatellut, että kirjaisin muistoja lapsuudesta ja muistakin elämäntapahtumista, vaan mitä hyötyä tai haittaa siitä jälkipolville sitten olisi? Koska mainittavia ilonaiheita ei muistoistani juurikaan löytyisi.
Eihän kuuluisuuksienkaan elämänkerroissa ihmisen syvimpään olemukseen pureuduta, vaan pelkästään niihin mistä maine ja kunnia tulee.
Minulla on tuo parasta ennen päiväys jo mennyt aikoja sitten, joten enää ei toinna kyyneleitä vuodattaa, ainakaan itsensä takia.

Vierailija

Ihmisen täytyy käydä läpi kokemansa asiat itse. Siis ihan jokaisen, ja miettiä läpi lähtökohdat, omat vahvuudet ja heikkoudet. Eikä kannata viitata näin: kyllä nuo kuuluisat ovat myös kärsineet, se ei auta ketään.

Vierailija

Olen viime aikoina kovasti innostunut lukemaan elämäkertoja. Toisissa vaietaan munauksista ja erehdyksistä, mutta kyllä niiden joukossa rehellisempiäkin tilityksiä on. Juuri tänään luin Leo Lastumäen muisteluksia, ei ollut pelkkää omakehua.
Omasta lapsuudestani ja nuoruudestani minulla on sekä mukavia että kipeitä muistoja. Olen nyt vanhalla iällä alkanut katua myös monia virheitä, joita olen omien lasteni kasvatuksessa tehnyt. Mutta silloin en ymmärtänyt paremmin. Olisi kyllä ollut toisen aikuisen tuki ja miehinen näkökulma tarpeen, mutta kun ei niin ei.
Ymmärrän myös sen, että omat vanhempani tekivät parhaansa, vaikka virheitä hekin tekivät minun suhteeni. Minun piti yksin toteuttaa heidän toteutumattomat unelmansa, olla kaikessa erinomainen, ja vielä pojan korvikekin. Eihän siitä mitään tullut, en voinut saavuttaa sellaista mihin kykyni eivät riittäneet, ja lopulta meni kaikki juuri päin vastoin. Toivon vain, että olisin ehtinyt puhua vanhempien kanssa asiat selväksi ja tehdä sovinnon. Mutta se ei ollut mahdollista heidän vaikeiden sairauksiensa takia, kun minulla oli pienet lapset helmoissa. - Sen vain sanon, että lastensa kanssa kannattaa elää sovussa eikä moittia heitä, muuten jää lapsille koko elämän ajaksi syyllisyys ja ikävät muistot.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat