Seuraa 

Helsingin Sanomien mielipidesivulla on alkuviikosta keskusteltu, miten tulisi kutsua varttuneempaa ihmistä. Mikä olisi luonteva nimitys kolmanteen elämänvaiheeseen siirtyneelle - eläkeläinen, ikinen, vanhus, seniori vai joku muu? Leimaavatko nimitykset, ja millä tavalla? Kaikki eläkeläiset tai isovanhemmathan eivät edes ole iältään vanhoja. Entä minkä ikäisenä tullaan vanhaksi?

Tarja Rea Luomanperä
verkkotoimittaja

Sivut

Kommentit (40)

Vanhaksi ei halua kukaan mutta kaikki sellaisiksi tullaan. Olen 66, hiljattain eläkkeelle jäänyt. Minusta vanha on kuvaava, jopa arvokas määrite, yhtälailla kuin nuori. Olen jo vanha, ei se muutu vaikka keinotekoisesti kutsuisin itseäni senioriksi. Eihän nuoriakaan virallisesti nimitetä junioreiksi. Hyvä ja ilmaisuvoimainen suomenkieli kunniaan. Ei minusta ole mitään hävettävää sanassa vanha tai vanhus. Yksi elämänvaihe muiden joukossa.

Ihmisen ikää pohtiessa tulee mieleen monia määrityksiä. Kronologinen ikä on se jota käytetään
asiakirjoissa. Mutta lisäksi ihmisellä on esim. sosiaaliset, psyykkiset ja fyysiset ominaisuudet
jotka voi poiketa melkoisesti siitä mitä kronologinen ikä edellyttää.
Eläkeläisissä on paljon melko nuoriakin, niin että se ei ole mielestäni sopiva nimitys vanhoille ihmisille.
Veteraanit liitetään yleensä sotaan vaikka esim. veteraani-urheilussa nuorimmat on 35-vuotiaita.
70-luvulla käytettiin "Oloneuvos"- nimitystä. Olisiko se riittävän arvokas ja kuvaava nimi?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tarvitseeko yli 6-kymppistä jotenkin erityisesti nimitellä? Lehtiuutisissakin usein lukee
esim. "60-vuotias vanhus jäi suojatiellä auton alle".
Eivät 60-70 vuotiaat mielestäni vielä ole vanhuksia, ehkä sitä sanaa voisi käyttää sitten
lähempänä 90:ä :)

Varmaan jollekin vanhemmalle herrasmiehelle sopisi myös tuo "Oloneuvos" ?
Tuo keskustelun avauksessa mainittu sana "ikinen" kuulostaa tosi oudolta,
enpä ole ennen kuullut sitä vaihtoehtona vanhus sanalle...

Lapsena ollessa muistelen ajatelleeni 50-vuotiaistakin että kyllä ne jo tosi vanhoja ihmisiä.
Jotenkin tuntuu vieläkin että sen ajan keski-ikäiset olivatkin jotenkin( henkisestikin )vanhemmanoloisia
kuin nykyisin. Varmaankin sodan vaikutuksesta.
Vauvat, lapset, nuoret, keski-ikäiset ja vanhat. Näinhän ne taitaa pääpiirteittäin mennä ihmisen
ikäluokat. Vuosien avulla varmaan vaikeampi määritellä.
Ikisestä tulee mieleen jokaikinen.

Niin, olin hiukan yli viisikymmentä, kun pääsin eläkkeelle.
Nyt harjoitellut jo muutaman vuoden.
En mielestäni ole mitään noista otsakkeen ilmaisuista SENIORI, VANHUS TAI IKINENI, ihan hirveitä.
Liitosta sain seniorikortin ja olen seniorijäsen, ihan kauhistuttava ilmaisu.
Käytänössä ihan toimiva ilmaisu, mutta henkilönä en sitä ole.

En ole moista tullut ajatelleksi, että mikä minä olen, tai mitä muuta olen kuin eläkkeellä oleva MUMMI.

Vanhus nimitys voi alkaa vasta yli 85 vuotiaasta henkilöstä nykyään, kun ollaan hyväkuntoisempia ja nuorekkaita.
Omat vanhempani on sitä ikäluokkaa ja jotenkin tuntuisi oudolta sanoa heitä vanhuksiksi, kun ovat niin virkeitä ja vireitä vielä.

Pitänee pohtia mikä nimike olisi hyvä.

Onko nyt niin että täytyisi lisätä neljäs elämä ,kun se vanhuksena oleminen on siirtynyt kauemmaksi.Ehkä joku myöhempi aikuisuus ennen varsinaista vanhuutta, joka alkaisi vasta 80 tietämillä.Antaisi enemmän voimia uskoa jaksamiseen kun ei niin aikaisin tarvitsisi alkaa olla vanhuksena, se niin sanottu vanhuus saattaa joillakin kestää iät ja ajat nyky mittapuun mukaan. Ajatellaampa vaikkapa Aira Samulinia , vaikea häntä vanhukseksi kutsua!

Olen juuri täyttänyt 63-vuotta ja ylittänyt virallisen eläkeiän kynnyksen.
Olen ollut työssä eläkeikään saakka ja mietinkin sitä, että olenko muuttunut yhdessä päivässä työikäisestä vanhuuseläkeläiseksi, eli vanhukseksi. Pitäisikö minun tituleerata itseäni vanhukseksi, mutta jos olisin jatkanut työelämässä edelleen 68-vuotiaaksi, niin olisinko ihmisenä arvokkaampi ja sanottaisiinko 63-vuoden jälkeen, että siinä vanhus tekee työtä.
En halveksi vanhus sanaa, mutta minusta sen merkitys on aika venyvä käsite. Minä olen tykästynyt tuohon seniori sanaan, minusta se on sellainen työikäisen ja vanhuksen välimuoto.

Virallisesti ihminen on vanhus silloin kun pääsee vanhuuseläkkeelle. Onko se kelan määritelmä 65v?
Hoitotuki alkaa 80-vuotiaana, olisiko siinä joku rajakohta jos haluttaisiin vanhuus jakaa vielä
kahteen osaan?
Vanhus- sana kuullostaa hassulta siinä yhteydessä kun vanhus aloittaa opiskelun esim.70-80 vuotiaana.

Jos nuoret on junioreita ja vanhat senioreita niin mitä ovat sitten keski-ikäiset?

Minäkin luin hesarista noita nimitysehdotelmia: ikinen kuulosti kyllä suht kalevalaiselta, toisaalta ei hassumpi, sopisiko tuolle "neljännelle elämänvaiheelle", joka tässä ketjussa pari viestiä takanapäin mainittiin. Juniori ja seniori kuvaavat ei tuottavaa -elämänvaihetta, niin se vain on. Väliaika ollaan yhteiskunnan liukuhihnalla, ruuhkavuosissa, vanhempia jne. Mutta totta on, että ihmistä on vaikea lokeroida iän mukaan kun elämäntilanteet vaihtelevat niin paljon.

Tarvitseeko sitä nyt eri-ikäisiä jotenkin karsinoida ikäkausittain?
Mitä enempi meitä lokeroidaan sitä enempi se aiheuttaa eriarvoistamista luulen minä.
Ollaan ja elellään vapaasti en minä ainakaan mitään erityisnimikettä kaipaa.
Nautitaan siitä että ikähaitarimme sointien skaala soi aina yhtä suloisesti riehakkaasti vakaasti tai miten nyt sitten soikin.

Ehkä tämä vanhus sana kalskahtaa pahalle meidän suurten ikäluokkien korvissa, mehän olemmme juuri sen teini iän ohittaneet tai jäänyt päälle ! Vaatii aikansa sulatella että paluuta entiseen ei ole, edessä on vain vanhuus. nim.VIELÄ JAKSAA VANHAKIN TANSSIA.

Seniori käy minulle näistä nimityksistä. Enhän 62v tunne omakseni vielä vanhus nimitystä.
Tavallisessa puhekielessä kuulen monesti sanan ikäihminen ,sekään ei pahalta kuulosta.
En kauheasti välitä siitä miksi minua kutsutaan, olenhan ollut jo 13 vuottta mummukin.

Seniori on aivan sopiva ! Ehkä nimitys on hieman maskuliininen ,johtuuko tuosta ori päätteestä? Oltuani nyt 2v. eläkkeellä ystäni aina tavatessamme kysyvät; mitäs eläkeläinen? Ei ole kukaan ole kysynyt; mitäs seniori? Jotenkin vain olen mieltänyt itseni eläkeläiseksi.Ostaessani matkalippuja ym. joudun sanomaan eläkeläinen.Vastaavasi jollakin muulla sanalla en luultavasti selviytyisi viralisista tilanteista.

Seniori on minustakin hyvä nimitys. Myös eläkeläinen on ihan ok nimitys. Useinhan puhuessa jonkun kanssa sanon,että olen eläkkeellä. Vanhus tällä hetkellä kohdistuu yli 80 vuotiaisiin. Tietenkin on niin, että se millä nimellä kutsutaan ei ole niin merkityksellinen kuin se mitä oma sisäinen olo ja tunto itselle merkitsee.

Seniori-sana on minusta ihan asiallinen, oikeastaan aika kiva.Koskaan en ole hävennyt kirjoittaa ammatikseni eläkeläinen. Sehän on totuus.Jos ihminen on 66-vuotias, niin hän on elänyt, kokenut, nähnyt, ja kuullut kaikenlaista pitkän taipaleen aikana.Lapsille olen mummu, ja ylpeä nimestäni.
Kannattaa vaan olla ihan ikänsä mukainen.

Seniori, eläkeläinen Imppa-Mummu

Eipä tuota asiaa ole hirveästi tullut ajatelleeksi.tässä se taas nähdään,miten yksinkertaisista asioista saadaan juttuja aikaan.
Minä olen äiti,täti,nainen,kummitätä,lapsenlapsia minulla ei vielä ole.Olen 60v. ja työ-elämässä mukana täysillä.
Toisaalta,tuntuisihan se vähän oudolta,jos jäisin auton alle ja lehdessä lukisi,että ;60v.vanhus jäi auton töytäisemäksi.
En usko,että tuosta loukkaantuisin,ottaisin sen pikemminkin vitsinä.
Voisinpa vaikka mennä katsomaan,että minkälainen toimittajanplanttu siellä niitä uutisia väsää.
Olisihan sekin vähän hassua,jos minä joka paikassa muistuttelisin ihmisille,että mitenkä minua pitää nimitellä.
Meitähän on niin moneen junaan.Kaikkein neutraalimpi nimitys taitaa olla nainen tai mies.
Ja iästä vielä sen verran.Jokaisella on ihan oikea ikä,mutta voit olla myös sen ikäinen,kun itse tunnet olevasi.

Olen nyt tässä pari päivää maistellut ja kuulostellut noita sanaehdotuksia. Eläkeläinenhän minä olen ilman muuta, mutta se ei vielä kerro iästä kun kolmekymppisiäkin eläkeläisiä on. Eläkeläinen on kuitenkin sana joka on tarpeen välillä mainita ja on ihan mukava sanoa koska eläkeläisyys on tullut positiivisena asiana minulle. Vanhus taas mielestäni kuulostaa kauemmin eläneeltä kuin minä ( 68 ) ja ehkä avuttomammalta. Liikunnallisena ihmisenä en osaa pitää itseäni vanhana vielä.
Seniori on sanana kaunis, se on jotenkin sointuva. Sen minä otan!

Juu, samaa mieltä seniori-sanasta. Se ei kuulosta avuttomalta ja säälittävältä kuten "vanhus", joka on mennyttä aikaa. Eihän nykyään kuuskymppinen eikä vielä vanhempikaan ole mikään hoivattava ja surkea ihminen, vaan useimmat ovat täysissä ruumiin ja sielun voimissa. Ainakin omissa silmissään, eivätkä tahdo tulla vähätellyiksi millään alentuvalla nimityksellä.
Jokainen on yksilö, niin nuorena kuin vanhempanakin. Kyllä seniori, senior citizen, passaa minullekin. Ja myös leikillinen "harmaa pantteri", muttei sentään (miestennielijä-)puuma.

Mielestäni ihminen on sen ikäinen kuin tahtoo. Ikä ei ole airaus, ei , se on vain numero paperilla. 65-vuotias on seniori ja sitä iäkkäämät ovat kauemmin eläneet kuin me nuoremmat. Mitä tulee vanhenemiseen se on elämän viisautta ja ne rypyt, askeleiden lyhyys ja muistin pettäminen on vain ikäihmisen arkea. Ihminen on iätön näin sanoi minulle kerran eräs iäkäs lähes 100- vuotias mummo ja se on totta.

nimimerkki 55-vuotias mummo. äiti ja hoitaja

Vanhuuden tai ikääntymisen raja siirtyy sitä mukaa kuin itse vanhenee! Sana 'vanhus' on minun sanavarastossani jo todella iäkäs ihminen, olisiko 85-vuotias jo oikeasti vanhus? Vanhus-sanaa käytettäessä ehkä olisi otettava huomioon myös henkilön fyysinen ja psyykkinen kunto, mitä huonompi kunto, sitä aikaisemmin voisi vanhus-sanan käyttö olla puolustettavissa.'Eläkeläinen' on mielestäni virkakieltä, se on kankea ja jotenkin leimaava, seniori kuulostaa teennäiseltä lainalta, ikinen-nimitystä en ole ikinä kuullutkaan. Missä sitä käytetään?

Miltä kuulostaisi nimitys 'ikäihminen'? Itse käytän sitä luontevasti, ehkä se sopisi eläkeiästä lähtien käytettäväksi (vaikka eläkeikäkin on nykyään kovin moniportainen käsite). Asiallisen nimityksen valinta ei ole helppoa!

Otan tässä samalla kantaa mummotteluun. Isoäitiä kutsuttaneen yleensä samalla tavalla kuin omassa perheessä tehtiin, niinpä itse olen mummi (karjalaisittain). Mummo on kaunis sana, mutta siihen on usein yhdistetty korkea ikä, keinutuoli ja nuttura, mitkä eivät välttämättä nykyisoäideillä lainkaan pidä paikkaansa! Mamma, mumma, nonna, kaikki kauniita ja käsittääkseni myös paikkakuntaan sitoutuneita - aiheesta saisi varmasti mielenkiintoisen tutkielmankin aikaan.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat