.
[IMG]http://kuvaton.com/k/ylIA.jpeg[/IMG] Heipatiheippaa kaikki. Huomasin että täällä sivuilla ei ole helmoissa pyoriville pienemmille mitään tekemistä kun mummi ( tai pappa ) kirjoittaa. Joten jospa luettaisiin satu välillä.
Jookosta. Oikeastaan nämä on kielletty yli 40-kymppisiltä paitsi jotta lukea kyllä saa pienemmille.
Tarkoitus olisi näitä enemmänkin tänne väsätä.
Pyydän Saria poistamaan tuon ensimmäisen Satusen Nellin, vahingossa anonyyminä avaamani.
Sen jos ei ole Neitiä edessä.

Juuli.
.

Sivut

Kommentit (94)

.
.
[IMG]http://kuvaton.com/k/yQoh.gif[/IMG]

HERRA EDWARD ETANA JA NEITO EMILIE

Sinivuorten taakse laski aurinko hiljaa.
Puppurapilvet väistyivät, illan himerrys hiipi. Syksyn kuulaat, väririkkaat lehdet tummuivat. Olivat kaikki himmeässä illassa lähes samanvärisiä. Rannan kaislat varttaan venyttelivät pinnan yläpuolella.
Jostain kaukaa kuului huuto yksinäisen lokin.

Pian astuisi valtaistuimelle Prinssi Syksy.

Tässä syksyisessä rantamaisemassa maahusti herra Edward Etana. Maahusteli eteenpäin hiljaa mutta varmasti. Herra Edward oli Suuren Tammilehdon asukas. Asusti herra Edward tammenterhokodassa. Pienessä, ruskeassa. Kovin oli Edward - herra yksinäinen. Kuluivat päivät jotenkuten yksin eestaas maahustellessa.
Kotopaikkoja paikkaillessa.
Katsastaessa.

Herra Edwardilla oli hattu sekä kävelykeppi. Hattu siksi jottei herrasmies ilman hattua liiku. Eikä ilman kävelykeppiä. Hopeapäistä.. Ei missään nimessä. Rahkasammalsuon kävelykeppikisälli vihreästä rahkasammaleesta päällyksen ommellut. Hattu. juolukankukasta, sinisestä. Juolukkamatsän hattumaakari vartavasten herra Edwardille huovuttanut.
Oli hatussa aukot säämittausantenneja, sarvia varten. Olivat vallan tarpeelliset nämä aukot koska usein pyydettiin sääennustusta herra Edwrdilta. Etana, Etana, näytä sarves. Ei tarvinnut joka kerta herra Edwardin hattua riisua. KävelyKeppi oli Sananjalkaviidakkolaakson kestävimmmmästä sananjalkavarresta. Herra Edwardilla se oli Tunkija- Ahmotteja varten. Tahtoivat useatkin siivekkäät sekä jalalliset ahmotit, ilkeät, herra Edwardin aamupalakseen.
Tämä ei kävelykepin takia onnistunut. Sillä kun herra Edward kerran, pari tunkija- ahmotteja husaisi, jo karkasivat vauhdilla näkymättömiin.
Nämä tunkija- ahmotit.
Päivänvarjo oli sinikellokukasta sateen varalta Viheriälaakson sinikellomaakarin tekemä.

Hiljaa, vakaana maahusti Edward- herra syksyisessä tammimetsässä. Keskellä tammenlehtien värihehkua.
Saapui vihdoin rantaan. Järveä katseli.
" Voi sinua järvipolo. Pian peittää aaltosi jääkansi. Ei polskuttele lapset. Puhaltee pohjanviima pinnallasi."
Huokaili Edwarherra. Samassa muisti luistelun, hiihtämisen.
" Vaan onhan onneksi talviriemut, jottet ihan yksin talvea vietä.
On iloiset lapset seurana. "
Kovin oli herra Edward kuitenkin surullinen.

[IMG]http://kuvaton.com/k/yQoI.gif[/IMG]

Ei huomannut Edward-Herra kuinka Tammilehdosta lähestyi herraa neito Emilie. Etanoiden maahustelusukuhaaraan kuuluva oli neitokin.
Kaunis Emilie.
Emiliilllä vuorostaan oli punainen kukkahattu punaisesta unikonkukasta Unikkolehdon hattumestarin tekemä, valkoinen päivnvarjo, päivänkakkaravarjo. Keltaisisin pilkuin. Oli eri syystä kuin Edward- herralla. Jottei aurinko Emilien poskenpehmeää, kermanvalkeaa hipiää pilaisi. Edwardherran päivänvarjo suojasi häikäisyltä. Neito Emilien pienenpienet, huikaisevan korkeat korkokengät olivat sinisestä helmisimpukasta Sinisen Meren suutarimestari naputellut.
Kovin olivat sievät ne helmikengät.
Huudahti Emilie-Neito :
" Kultaseni, joko sinä kauan odotit. Minulla kun meni aikaa silmäripsien meikkaamiseen. Eikö olekin nyt kauniit. "
Räpsytteli Emilieneito pitkiä silmäripsiään, loi kaipaavan katseen Edward-herraan.
Punastui Neito.
Edwardherra vallan häikäitsyi Emilieneidon kauniiden silmien loistaessa, Ei auttanut nyt rahakasammalvarjo. Punastui ihan. Edwardherrakin.
" On. On hyvin on kauniit. Kaikkihan Sinun ylläsi kaunista on. Säkkikin varmaan. "
sai Edwardherra änkytetyksi. Jotenkuten.
" Vaan voisimmeko me nyt ajatella , mikäli Sinulla sopii, lähteä lounastamaan Terhokaupunkiin. Tiedän siellä oikein mukavan, pienen terhoravintolan. Varmasti viihtyisit. Voisimme pikkuriikkisen aperitiivinkin nauttia. Lähdemmekö, rakas Emilie."
Vastasi, edelleen posket punaisina , Neito Emilie :
" Rakas Edward, minä tulen. Tiedäthän sinä, kanssasi vaikka etanamaailman ääriin. "

Niin lähtivät nämä kaksi hiljalleen maahustamaan kaupunkia kohti.
Syksyä ihailivat. Pikkuisen sataa ropsauttikin. Vaan ei hätää, etanathan pikkusesta sateesta vain ilostuvat. Ilostui pariskunta myös syksyn väriloistosta, lehdistä. Laskevasta, luonnon kultaavasta ilta-auringosta.
Niin saapuivat kaupunkiin neito Emilie sekä herra Eward.
Aperitiivit, pikkuriikkiset, etanafingerporilliset, nautittiin. Tai taisi neito Emilie juoda punaista limpparia vaaleanunaisella pillillä, ei ole siitä varmaa tietoa.

Vietettiin aivan kahden iloinen iltapäivä.
Sekä monta, monta iloista iltapäivää senjälkeen.

Viikon kuluttua julkaistiin Etana - Aviisissa ilmoitus :
- Kihlauksensa ovat julkaiseet herra Edward Etana ja neito Emilie - .

Huuhkajien Huhutoimisto kertoi häiden olleen kauniit. Morsiusneitoina olivat toimineet pikkuiset perhostytöt.
Ylimorsiusneitona toimi ihmiskansan, sitäkin oli kutsuvieraina, ihmisen lapsi pieni perhostyttö, Emma muistaakseni oli nimi. Ei tarkkaa tietoa siitäkään. Vai olitkos se sinä kenties. Vaaleanpunaisessa pitsimekossa. Ruusutiaarassa. Valkeissa helmiballeriinoissa.
Sulhaspoika oli... nyt en muista sitäkään, mutta jospa se olit sinä siellä sormusta silkkityynyllä kantamassa.
Sinisessa samettipuvussa ja kissarusetissa. Sekin oli sininen, pilkullinen. Lakerikengissä. Oikein kiiltävissä.

Onnellisia, hyvin onnellisia olivat herra Edward sekä rouva Edward Etana.
Kaikki oli mitä parhaiten.
Näin päättyy satu, niinkuin kaikki sadut päättyvät
Onnellisesti.

Sen pituinen se.
.

Juuli -14
.

.
.
[IMG]http://kuvaton.com/k/yQo3.jpg[/IMG]

KISSATYTTÖ KLEOPATRA

Minä olen Kleopatra, Siamista kotoisin.
Oikein lentokoneella Suomeen minä matkustin.
Hurjaa oli , kylmäa kyyti, paikka lastiruumassa.
Pelkäsin ja vapisin. Taisin naukua.
Vihdoin viimein loppui harmi.
Hyvin kesti minun charmi.

Auton takapenkilla korissa minä matkustin.
Uuteen henoon huvilaan vihdoin saavuttiin.
Oli emäntäni Oona, pieni vielä, koululainen.
Kermakulho tarjottiin, kinkkua ja makkaraa.
Kori mulle varattuna oli pehmeä.
Hyvä siinä oli olla, nukkua ja leikkiä.

Ensin piti telmiä, piiloon mennä Oonalta.
Maton alla hiippasin. Silmät kiinni, nukahdin.
Oona koriin kantoi, suukon viiksilleni antoi.
Uudelleen taas silmät suljin, hiljaa kehrasin.
Kuu-Ukko hymyili, pilven varjoon lymysi.

Terveisiä Oonalle, pikkuiselle tyttöselle.
Kirkassilmä, naurusuulle.

Kissatyttö Kleopatra.
.

Juuli -14
.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Anonyymille 15.03.2014 09:11
Et taida kuulua tämän ketjun lukijoiden kohderyhmään. Jos niin on, miksi kommentoit ja vieläpä negatiivisesti? Vai onko lapsi/lapset, joille olet nämä lukenut tai joiden olet antanut lukea, reagoineet noin?

Vaikka ei kuuluisi juulin ihailijoihin, ei liene pakko haukkua ihan kaikkea hänen kirjoittamaansa. En itsekään ihaile hänen toimintaansa joissakin ketjuissa, mutta ei se muuta miksikään sitä, että hän osaa halutessaan kirjoittaa hyvinkin mielenkiintoisesti ja hauskasti. Tosin tuo muu toiminta ilkeilyineen on lopettanut itseltäni halun lukea niitäkään.

En lukenut näitä juttuja tarkasti, kun en kuulu kohderyhmään, mutta uteliaisuuttani vilkaisin ketjun ideaa. Miksi ei sadut voisi olla omassa ketjussaan? Vai onko sellainen jo ennestään? Mutta onko tämä ketju, jossa saa satuilla vain yksi ihminen vai voiko muutkin heittää tänne keksimiään satuja?

Eiköhän ketjun suosio selviä aikaa myöten, jos annetaan siihen mahdollisuus. Siis aito suosio eikä kirjoittajan hovin uskollisten alamaisten heittämät ylistyskommentit.

Toivottavasti kuvat kuitenkin pysyvät sääntöjen rajoissa. Hitaat yhteydet ovat ikävä tosiasia monessa lapsiperheessäkin eikä sitä yhden ”asiantuntijan” väite muuksi muuta. Ja ne yhteydet ovat hitaimmillaan juuri silloin, kun lapsilla olisi mahdollisuus näitä lukea. Sanoo nimimerkki Kokemusta on.

Tämä nyt on vain minun mitätön mielipiteeni, mutta antaisin tälle ketjulle mahdollisuuden. Laitan oikein nimen alle, jotta pääsette haukkumaan – jälleen kerran.

Ryökäle

Ihanaa Juuli!
Olen jo niin vanha että voin kai jo lukea satuja ja muita kummallisuuksia.
Toivoisin nyt hartaasti etteivät tiukkapipo anonyymit lukisi tätä palstaa ettei tulisi paha mieli heille. onhan täällä noita kaikenlaisia keskusteluja joihin voi mieltään purkaa.

Kiitos Ryökäle suoraselkäisestä ja oikeamielisestä kommentistasi, olen pitänyt sinua aina tolkun ihmisenä ja tämä vaikutelmani vain vahvistuu entisestään.
Onhan aina olemassa vaara että kommenttisi kääntää Juulin "vastustajat" myös sinua itseäsi vastaan.

Yhdyn kirjoitukseesi kaikessa muussa paitsi mainintaasi Juulin hovista ja uskollisista alamaisista, mutta en kommentoi sitä kuitenkaan sen enempää ettei siitäkin nouse taas mehevä riita.

Ryökäle hyvin sanottu. Muistan kun sain lapsena nimipäivälahjaksi Oiva Paloheimon kirjoittaman Tirlittanin. Yhä vielä muistan niitä loruja ulkoa. Luin kirjan moneen kertaan, oli niin rakas. Toinen lapsuuden lemppari oli Peppi Pitkätossu.
Mitä lapsuuden satuja teillä luettiin?

"Tirlittan lensi kanavaan, Tirlittan upposi, Tirlittan nousi pinnalle, Tirlittan hengitti."

Lainaus:

Ryökäle hyvin sanottu. Muistan kun sain lapsena nimipäivälahjaksi Oiva Paloheimon kirjoittaman Tirlittanin. Yhä vielä muistan niitä loruja ulkoa. Luin kirjan moneen kertaan, oli niin rakas. Toinen lapsuuden lemppari oli Peppi Pitkätossu.
Mitä lapsuuden satuja teillä luettiin?

"Tirlittan lensi kanavaan, Tirlittan upposi, Tirlittan nousi pinnalle, Tirlittan hengitti."

Siis aina on toivoa uudesta voitosta. Vaikkapa pulpahtaa pinnalle ja vetää keuhkoihin uusia raikkaampia tuulia, eikä märehtiä saman kaavan mukaan, hevonenkin tykkää kun sille porkkanan sijasta antaa sokeripalan :) vai kui?

Lainaus:

Tasokasta..? Kyllä tänne saa kommentoida mitä haluaa, ei juuli voi omaa blogiaan pitää.
Hovi on näköjään hiljaa, eivö liene oikeasti kehumisen aihetta;D

Lieneekö bannissa? :)

Iloja on monenlaisia, tinttan, tanttan tallal lei.
Juuli se tahtoo oman piirin, tinttan, tanttan tallal lei.
Ei ole kaikki piiriläiset vielä koossa, tinttan, tanttan tallal lei.
Kun eilinen kahina otti voimille, tinttan, tanttan tallal lei.

Miksi kaikki ketjut pitää pilata tuolla , sanotaanko tuota keskusteluksi????
Antakaa satuketjun olla rauhassa.
Peukkua Ryökäleelle kirjoituksesta.

Lainaus:

Miksi kaikki ketjut pitää pilata tuolla , sanotaanko tuota keskusteluksi????
Antakaa satuketjun olla rauhassa.
Peukkua Ryökäleelle kirjoituksesta.

Päsmäröintiä.

Lainaus:

Lainaus:

Miksi kaikki ketjut pitää pilata tuolla , sanotaanko tuota keskusteluksi????
Antakaa satuketjun olla rauhassa.
Peukkua Ryökäleelle kirjoituksesta.

Yksi kysymysmerkki riittää.

Fanitan Ketaletta!

Tällainen leikittely on mun mieleeni-kiitos Juuli aloituksestasi.
Eipähän kangistuta kaavoihin,kun välil läppää heitetään,huumormielel.

Olen pitänyt Juulin kirjoituksista, runoista ja varsinkin piirustuksista, joita hän on osuvasti täydentänyt jutuillaan. On ihanaa, kun täällä nettiet:n vakavanpuoleisessa keskusteluissa löytyy kirjoittaja, joka pystyy hauskasti ja osuvasti kirjoittamaan sekä vielä kuvittamaan juttujaan. Eihän kaikki voi olla haudan vakavaa.

Tuleeko täällä olla innokas ihailija vaiko vaiko vain ihailija kirjoittajalle? Onneksi Suomessa meillä kaikilla on oikeus sanan vapauteen ja mielipiteittemme ilmaisuun myös muilla kuin anoilla. Minun puolesta anot voivat jatkaa tyyliään vaikka maan tappiin saakka. Tämä on myös nikeillä kirjoittajat muistettava.

Anojen tulisi kuitenkin muistaa, että heidän mielipiteet ovat heidän, eivätkä voi vaatia, että muut kirjoittajat tulisivat olla samaa mieltä heidän kanssa. Saman toistaminen on turhauttavaa ja jopa säälittävää.
Toivottavaa tietysti olisi, että jonain päivänä pystyisivät vaihtamaan mielipiteitään asiallisesti.

Vaikka asumme tällä hetkellä EU:n äärilaidalla ja keskustelu taitomme ei yllä ruotsalaisten keskustelutaitoon, voisimmehan hiukan vähitellen hillitä "taistelutahtoamme ja vastapuolen mollaamista".

Kyllä kevät vielä koittaa!
gastella

Lopettakaa nyt jo, aikuiset ihmiset!
Tämähän on kuin seuraisi avohoitopotilaitten keskinäistä kirjeenvaihtoa!

Ei ollut tarkoitettu Gastellalle.

.
[IMG]http://kuvaton.com/k/yQmG.gif[/IMG]

PÄÄSIÄISTAIKAMETSÄ

Kaukana sinisten Sinivuorien takana sijaitsi sininen Taikametsä. Taikametsä oli siitä erikoinen, saanut nimensäkin, se pystyi muuttumaan aina eri juhlien, joulun, pääsiäisen mukaan. Jouluna oli metsän kuusissa killtävät koristeet. Joulupukki reellä ajeli.

Nyt oli pääsiäinen.
Keltaiseksi oli ylihaltijatar Diaana muuttanut taivaan.
Sehän oli pääsisäisväri. Oli pääsiäsitipujen, noitien, virpomisen aika.
Metsän asukkaat, noita Noora, jänispoika Humppeli, mehiläinen Mehku iloisina päiväänsä Taikametsän taikaaukiolla viettivät. Oli outo aukiokin , taivaalle aurinkopoika Helios tuonut tyttöystävänsä Junen. Harvoin, tuskin koskaa taivaalla kahta aurinkoa näkee.
Vai oletko sinä nähnyt.
Helios soitteli juuri serenaadia Junellle. Lintu Sininen oli muuttunut vihreäksi. Taitavasti kaarroksia taivaalla esitteli. NoitaNoora hyppeli riemulla niityllä. NoitaNoora oli hyvin kiltti, vaikka oli hyvn vanha ja ruma Cyöpelin noita joka oli tullut pääsisäisvierailulle jänispoika Humppelin luo.
Yhtäkkiä, ihan arvaamatta metsänlaitaan ilmestyi pikkuinen tyttö.

Ei tiedetty tytön nimeä.
Eikä oikein ollisi kehdattu kysyäkään. Paitsi utelias jänispoika Humppeli.
" Hiiiiihiiii .... kuka sinä olet. Olet noin pieni. Kuinkas sinä tänne jouduit. "
kyselii hirmuisen utelias Hummpeli. Jänispojat ovat tunnettuja uteliaisuudstaan. Jatkoi iloista hyppelyään Taikametsän suihkukaivossa, jossa aina veli kirkkaana liritteli. Korkealle roiskui vesi. Kaikissa sateenkaaren väreissä.
" Minä olen Tiina. Minä eksyin. Minua itkettää. "
Pyyhki Tiina silmiään. Nyyhkäisi. Nyyhkäisi toisenkin kerran. Ja kolmannen.
Silloin riensivät kaikki, ihan kaikki Taikametsän asukkaat kilvan Tiinaa lohduttelemaan.
" Tiina, Tiina, sinulla ei ole yhtään hätää. Me taiomme tiedon pääisäistaikavarvulla äidillle ja isälle, missä Sinä olet. Älä itke enää , älä. "

Siihenpaikkaan loppui Tiinan itku. Istahti niitylle. Niityn perhosetkin lepatteliva Tiinaa lohduttamaan. Nämä Taikametsän kauniit perhoset. Tiina niille jutteli, kädelle ihan perhoset istahtivat.
Tarttui NoitaNoora taikavarpuun.
" Simsalapim, huitsimahui, taigataigaduu, duuduu. Kerro varpu Tiinan isälle ja äidille missä on Tiina. Lähetä Lintu Sininen heti viestiä viemään. Huitsimanhui. Lennä, lennä . Lennä kiireellä. Huitsimahui . "

Niin lähti Lintu Sininen lentämään. Lensi yli Sinisten Vuorten, yli kukkaniityjen, yli vuoripurojen. Saapui Lintu Sininen Clairen äidin ja isän luo. Kertoi heille Lintu missä oli Tiina. Olivakin olleet vanhemmat jo kovasti huolissaan. Kiireellä, kovaa vauhtia, ihan hippulat vinkuen, tulipalovauhdilla riensivät äiti ja isä Taikametsään.

Ja siellä istui Tiina kera perhosten kukkaniityllä.
Ei ollut enää mitään huolta eikä hätää.
Kaikki oli oikein hyvin.

Sen pituinen se.

Juuli -14
.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat