Runo: Valo

Kommentit (6)

Vierailija

Kauniiseen muotoon kirjoitettu, surun kokeneet tietävät että se tuntuu juuri tuolta.

Vierailija

Miten on, eikö runoilija voisi avata runosuontaan silloinkin kun on iloisia asioita milessä.
Miksi pitää aina rypeä murheen aallossa? vai onko se yksinkertaisen ihmisen pyyntö , huomatkaa minut! Kun on niin vaikeeta, ymmärtämättä että kuolemakin kuuluu elämään.

Vierailija

Pientä valoa tunnelin päässä
vaikka kevätaurinko ahdistaa.
Surun tummien pilvien takaa
ei tahdo kevään kirkkautta kestää.

Kuljeta aika, tunteita tuskan,
muistot jätä, surua himmennä.

Ani 14.03.2014

Jo varjot jääneet taa
aurinko säteensä kirkastaa
kevään poutapilvet leijaa
ilo kantaa eespäin jatkaa.

Anna riemu, ilon kantama
kepeään omaatuntoa kirkasta
anna voima uskallus jokaiseen
elämän aamuun.
valone

Vierailija

Ehkä surusta on helpompi kirjoittaa, on jotenkin avoin ja herkkä. Ei se ole huomionhakua, vaan helpottaa oloa kun surusta voi kirjoittaa.

Vierailija

Suomalainen melngoolinen luonne avautuu ehkä herkemmin vain surussa - ilon isoille saappaille ei uskalleta sukeltaa kateuden pelossa...suomalainen on kade vaikken itse sitä onneksi tunnekaan.

Elämään kuuluu niin ilo kuin suru . näin se mennenee. Hyvä että kirjoittaminen on apuna tunteissa -ihana asia!

Vierailija

Kaunis on Anin runo ja niin on tuo Valonekin nätin ilo runon kirjoittanut Eli kyllä nuo surut ja ilot kaikkineensa elämään kuuluu Niin myös tänne runoihinkin

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat