Muistan omasta nuoruudestani, että Anna-kirjat olivat parasta. Myös Iiris rukka oli pakko lukea.

Sivut

Kommentit (31)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lapsuudessani ja varhaisnuoruudessani, siis joskus 40 ja 50 luvulla luin nuo Anna kirjat. Niitä oli ainakin kaksi, "Anna ystävämme" ja "Annan nuoruusvuodet". Ne taisivat olla Montgomeryn kirjoittamat. "Pikku naisia" oli muistaakseni Alcotin.
Anni Swanin kirjat tuli luettua kaikki useampaan kertaan. Niistä muistan nimet, "Iiris Rukka", "Ollin oppivuodet", "Pikkupappilassa", "Ulla ja Mark" sekä "Kaarinan kesäloma".

Täällä joku jo kertoikin Viisikko-sarjasta.Enid Blytonin kirjoittama viisikko sarja oli minulla ehdoton ykkönen ja ne ruoka-kuvaukset saivat todellakin veden kielelle.
Anni Swanin tuotanto tuli myös luettua tarkkaan.
Ennen tätä nuoruusikää,eli pikkukoululaisena pidin hölmöläissaduista.Sain äidiltäni paksun kirjan,jossa oli hölmöläisten hommista juttuja.Kertomukset olivat hauskoja ja kun niitä äidin kanssa yhdessä luettiin,niin se kirja tuntui vieläkin mukavammalta.Eikä ole mikään yllätys,että se kirja on minulla vieläkin hyllyssäni.Siitä tuli luettua omillekin lapsilleni aikoinaan

parhaaksi kirjaksi voin mainita aapisen, olen sanonutkin monta kertaa että siinä on kirja, joka on opettanut minulle lukutaidon.
opittuani lukemaan ,luin kaiken mitä käsiini sain. lempi kirjoja olivat Anni Swanin kirjat, luin myös sarjakuva lehtiä.
tätä nykyä kiinnostaa elämän kerrat, ja historialliset teokset.

Joo, nuo Anni Swanin kirjat ovat varmasti monelle rakkaita. Minulle tuli juuri mieleen Pekka Töpöhnnät. Ne olivat niin mainioita, että luin omien lasteni kanssa niitä uudelleen. Televisiosarjanakin on nähty.
Pekka Puupää-sarjakuvakirjat olivat myös niitä ihan rakkaimpia.

Luin myös Viisikko-kirjoja, ne oli kyllä ihania! "Pikku prinsessa" ja "Salainen puutarha" olivat mieleeni, ne on kirjoittanut Burnett (etunimeä en muista). Sitten oli tietenkin Astrid Lindgrenin "Peppi Pitkätossu", ihana Peppi joka teki mitä tahtoi. Luin myös "1000 ja 1 yön satuja", lainasin sitä koulun kirjastosta. Vähän myöhemmällä iällä luin esim. Hilja Valtosen "Nuoren opettajattaren varaventtiili" ja muutakin samalta kirjoittajalta.

Kun olin teini-ikäinen, löysin vintiltä kirjan, jonka nimi oli:"Poikiensa äiti". Se kertoi tytöstä, jonka suurin haave elämässä oli saada tyttövauva. Hänestä tuli kolmen pojan äiti. Kirja jäi mieleeni jotenkin niin surumielisenä, mutta kuitenkin kauniina kertomuksena. Elämässäni kävi sitten niin, että minusta tuli kolmen pojan äiti ja haaveilemani tytär jäi saamatta. En tosin ole pojistani ollut surullinen, päin vastoin ja myöhemmin sain lastenlapsia,tyttöjä ja myös poikia. Mutta jotenkin olen aina tuon kirjan muistanut ja sitten keski-ikäisenä sen sainkin uudelleen käsiini. Kirja oli kirjoitettu muistaakseni 30-luvulla, oli tanskalaisen kirjailijan kirjoittama. Luin sen uudelleen mielenkiinnolla, mutta nyt kirja vaikuttikin aika naivilta eikä ollenkaan niin suolaisen haikealta ja romanttiselta, millaiselta oli silloin nuorena tyttönä tuntunut. Kuitenkin, juuri tuon kirjan olin muistanut läpi elämäni, kunnes se tuli eteeni jälleen ja tietysti nyt, uudelleen luetuna, muistan se vielä loppuelämäni.

Kirjamuistot voivat olla myös pelottavia - sain syntymäpäivälahjaksi kuvitetun satukirjan "Pessi ja Illusia", enkä kehdannut siksi sanoa että en pidä siitä (siihen aikaan ei purnattu vanhemmille). Aina kun kirjaa minulle luettiin, pelotti ja tuli paha olo. Kuvitus oli varmasti tunnetun taiteilijan tekemä, mutta lapsen silmissä jotenkin uhkaava, eikä tarinakaan ollut valoisa. En yhäkään pidä koko sadusta, ja aina ihmettelen kun sitä pidetään kovin arvossa kirja-arvostelijapiireissä. Lapsen totuus perustuu tunteeseen, ei ns. yleiseen mielipiteeseen. Onko teillä muilla vastaavia kokemuksia ei-kivoista kirjoista?

Lapsuudestani muistan ehdottomina ykköskirjoina Viisikko-sarjan. Ne luettuani olen ollu ehdoton jännärien ystävä. Käyn paljon kirjastossa ja etsin aina uusimmat jännärit luettavikseni.

Lapsuuden kirja jonka sisällön muistan vieläkin melkein ulkoa on Aapinen.Se oli mieleinen jolulahja, joka oli ahkerassa käytössä, kunnes aloitin koulun ja pääsin koulun kirjastoon. Kirjat olivat kodissani vähissä. Ja kun lukeminen alkoi sujua puhutteli minua kirja jonka jouduin lukemaan ääneen kannesta, kanteen ja vielä niillä vanhanajan aakkosilla, Seitsemänveljestä. Ehkä se luetettiin liian aikaisin. Onneksi nykyään saa itse valita mitä ja milloin lukee.

Muistan saaneeni lahjaksi 60-luvulla kirjan nimentä; Minä Annika ÄP
Kirja sai aikoinaan Topeliuspalkinnon. Haluaisin lukea sen nyt uudelleen ja miettiä miksi se silloin teki minuun niin suuren vaikutuksen. Löytäisinkö yhtymäkohtia omaan varhaisnuoruuteeni.

Minulle on käynyt samoin kuin Hyvämielelle. Olisin halukas lukemaan uudelleen Merja Otavan kirjoittaman "Priska"-nimisen kirjan. Se teki minuun suuren vaikutuksen joskus n. 11-12 v. ikäisenä, jotenkin muistan saaneeni kirjasta lohtua. Löysin näihin aikoihin myös oman rakkaan harrastukseni, samoin kuin kirjan Priska.

Lapsuudessa en paljonkaan muuta ole lukenut kuin koulukirjoja.
Joitakin satukirjoja myös pelkäsin, kun oli mustavalkoisia julmiakin kuvia.

- Mutta sitten rippikouluaikaan löysin kirjan, jonka ansiosta silmäni
aukenivat näkemään millaista VOI OLLA !! Luin sen moneen kertaan.

Lassi Sinkkosen kirja; Solveigin laulu - ja siten jatkona ; Solveig ja Jussi.

Olen elänyt turvallisen lapsuuden ja nuoruusvuodet. Joskin elämä (ihmiset)
on sittemmin kohdellut rankemmalla kädellä.

Kaikenlaisista kokemuksista koostuu tämä elämisen taito.

Biba

Minulle on käynyt samoin kuin Hyvämielelle. Olisin halukas lukemaan uudelleen Merja Otavan kirjoittaman "Priska"-nimisen kirjan. Se teki minuun suuren vaikutuksen joskus n. 11-12 v. ikäisenä, jotenkin muistan saaneeni kirjasta lohtua. Löysin näihin aikoihin myös oman rakkaan harrastukseni, samoin kuin kirjan Priska.

Hei Biba!
Pinnistelin kovasti muistaakseni kirjan nimen ja sinähän sen sitten kerroitkin, eli Priska.
Se oli myös minun suosikki.
Mistähän me saataisiin nämä vanhat kirjat luettavaksi?

Netistä voi katsoa sellaista osoitetta kuin Wanhat unelmat - lasten- ja nuortenkirjoja

1970-luvun alussa, kun olin vähän toisella kymmenellä, innostuin Jalna-sarjasta. Se oli sellaista Kanadaan sijoittuvaa kartanoromantiikkaa ja sukutarinaa. Kirjoittaja on Mazo de la Roche, vielä muistuu näköjään mieleen. Se tuli myös sarjana telkkarista, siitä kai se keksittiinkin. Meillä sitä luki perheen koko naisväki. Osia oli paljon, joitain ostettiinkin itselle, muut haettiin kirjastosta. Muistaako joku muu näitä kirjoja?

L.M. Montgomeryn Anna-sarja oli iki-ihana. Mieleen on jäänyt myös S. E. Hintonin "Me kollme ja jengi". Samaa kirjaa ovat lukeneet myös omat tyttäret. Raija S. Virtasen "Lintu pulpetissa" luin moneen kertaan.

Itselleni tärkeiksi kirjamuistoiksi ovat jääneet Topeliuksen Maamme-kirja sekä Runebergin Vänrikki Stoolin tarinat. Vaikka luin jo edellisissä viesteissäkin mainittuja Tiina- ym. kirjoja, ne eivät ole vaikuttaneet niin kauaskantoisesti kuin nuo ensin mainitsemani. Palaan niiden kautta aina uudelleen lapsuus- ja nuoruusmuistoihin.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat