Kommentit (3)

Vierailija

Per Pettersonin Hevosvarkaat. 224 s. Otava

Tähän lukuromaanin on jännityksestä nauttivan esteetikon miellyttävää painua.

Kerronta on verkkaista ja raukeaa, mutta pinnan alla sykkii.

Päähenkilö on yksinäinen, 67-vuotias Trond. Leskeksi jäänyt, Norjan rajoilla metsämökissä Lyyra-koiransa kanssa leppoisia päiviä viettävä mies.

Pimenevässä illassa, koiran kanssa kulkiessaan hän tapaa lähistöllä asuvan toisen vanhan miehen, joka osoittautuu tutuksi aikojen takaa.

Kohtaaminen synnyttää paljon muistoja, joihin mahtuu myös kipuja. Haluaako niitä muistella? Täytyykö ihmisen kantaa mukanaan kaikkea elettyä elämää vai voiko muistoista eristäytyä?

Kirja on hieno. Viipyvä. Pysähtyvä.

Varttuneen miehen mielenmaiseman kuvaus tavoittaa lukijan ja hänen kamppailuunsa nuoruuden muistojen ja nykyvuosien yksinäisyyden välillä on helppo samaistua - uskoisin iästä tahi sukupuolesta riippumatta.

Norjalainen metsämaisema ja talventulo kantautuvat kauniiksi kehykseksi miehen muotokuvalle.

Leena Tanskanen,
toimittaja

Mitä pidit kirjan kerronnasta?

Vierailija

Kiitos vinkistä. Kirja vaikuttaa kiinnostavalta. Laitoin sen kirjastosta tilattavien teosten päättymättömään listaan.

Vierailija

Kuusikymmentäseitsemän vuotias Trond leskeksi jäätyään vetäytyy yksinäisyyteen Norjan rajoille Lyyra-koiransa kanssa. Hän kohtaa siellä joukon ihmisiä ja traagiset kuin onnelliset muistot värittävät mielenmaisemaa. Ympäröivä luonto on aistittavissa kaikilla viidellä aisteilla. Trondin ja Lyyra-koiran keskinäinen suhde on erityisen herkkä ja lämmin. Kerronta on tarkkaa , verkkaista ja tuo mieleeni Antti Hyryn teokset.
Mielestäni koko kirjan ydin kiteytyy kahdelle ensimmäiselle sivulle ja erityisesti kohtaan:" Koko elämäni olen kaivannut sitä että saisin olla yksin tällaisessa paikassa. Jopa silloin kun minulla oli kaikki hyvin, eikä se ollut kovin harvinaista. Sen verran voin sanoa. Että ei se ollut harvinaista. Minulla oli onnea. Mutta silloinkin, kesken syleilyn jonka aikana korviini kuiskittiin niitä sanoja joita halusin kuulla, saatoin kaivata paikkaan jossa olisi aivan hiljaista...... Nyt olen täällä, ja on melkein täsmälleen sellaista kuin olin kuvitellut". Hieno teos! Per Petterson on vuoden 2009 Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon ansainnut.

annimanni

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat