Kommentit (7)

Vierailija

Onpa outo tulos, jotta raha ei ole ykkösenä. Ehkä otos oli liian pieni. Ainakin täällä maaseudulla lasten kommentteja kuultuani juuri raha oli tärkein. Päivän saalis oli sitä parempi, mitä enemmän rahaa tuli.

Huomenna se sitten taas on se vuoden ehkä ärsyttävin päivä. Aivan tuntemattomat mukulat tulevat kerjuulle. Virpovitsa on hätäisennäköisesti kyhätty eikä sitä aina edes annettaisi.

Eniten ärsyttää noidiksi pukeutuminen. Virpominenhan on alkujaan uskonnollinen perinne, jota Karjalassa ortodoksit harrastivat Jeesuksen Jerusalemiin ratsastamisen muistoksi. Virpovitsat oli huolellisesti paperikukista tehtyjä ja kauniita. Virpojat liikkuivat ihan tavallisissa vaatteissa toivottamassa onnea ja siunausta sukulaisilleen ja naapureilleen ja palkka haettiin vasta viikon päästä. Se oli tavallisimmin keitetty kananmuna. Noidat kuuluivat vasta Pitkäperjantain ja Pääsiäisen väliseen aikaan, jolloin Jeesuksen ollessa haudassa pahat voimat eli trullit saivat melskata rauhassa.

Virpojien palkkioissa on mopo karannut käsistä. Markka-aikaan se oli vielä jotenkin kohtuullista, mutta euro sekoitti ainakin vanhempien ihmisten päät, että saatettiin antaa jopa 10 e – 60 markkaa! – yhdelle. Siinä oli mummon kukkaro hetkessä tyhjä. Koska euron jälkeen muutenkin hinnat on nousseet ja rahanarvo muuttunut, annetaan aivan liian paljon rahaa. Kun ennen riitti markka, ellei karkkia ollut, nyt ei euro riitä ainakaan virpojien mielestä.

Pääasia virpomisessa on toiselle onnen toivottaminen! Ei se, mitä virpoja saa.

Virpomisesta on tullut lasten laillista kerjuuta ja aivan vieraiden ihmisten häirintää. Siksi en avaa ovea heille, koska ei ole yhtään virpovaa TUTTUA lasta, eikä ainakaan ilman noitavaatteita. En halua noitia ovelleni yhtenäkään päivänä.

- Itsekin lapsena virponut ja kauniita vitsoja tehnyt

Vierailija

Sama kokemus on minulla täältä kaupungin lähiöstä: rahan arvon tuntevat jo pikkuiset virpojatkin. Tosin nykyään ei meidän pihapiirissä ole virpominen ollenkaan niin suosittua kuin pari-kolmekymmentä vuotta sitten, kun omat lapseni kulkivat noitina. Voi sitä pajunoksien keräilyä ja koristelua silloin, ja voi sitä huushollin siivoamista jälkeenpäin! Sain toimia avustajana: noita-asujen haalijana ja meikkaajana. Lasten ilo oli suuri palmusunnuntaina.
Luulen, että nykyään vanhemmat ovat varovaisia eivätkä päästä lapsiaan vieraisiin koteihin virpomaan, kun ei välttämättä tiedä, mitä siellä on vastassa. Vain tutuissa perheissä käydään, mikä onkin viisasta. Ja herkut ovat nykyään niin jokapäiväistä syötävää, etteivät karkit enää niin houkuta virpomispuuhiin. Mutta sen olen huomannut ja kuullut,
että raha on noidillekin se mieluisin palkkio.

Vierailija

Yli 30 vuotta on meillä virpojia käynyt ja vain kerran jouduin antamaan rahaa. En ollut muistanut ostaa suklaamunia silloin.
Virpojien käynti on ihan mukavaa, vaikka kaikki eivät olekaan tuttuja naapurien lapsia.
Aikoinaan omat lapset harrastivat samaa ja kyllä siinä oli äidilläkin kivaa puuhaa heidän varustamisessaan :)

Vierailija

Yli 30 vuotta on meilläkin virpojia käynyt, viime vuosina tosin vähemmän. Muistan kuinka vuosia sitten, kun annoin virpojille KINDER-munat, lähti virpojien suusta spontaani ilon kiljahdus: "Jees Kindereitä!" Seuraavana vuonna taisikin meillä olla virpojien kävijäennätys. Eli sana oli kiertänyt.

Vierailija

Vaikka suklaamunat on virpojille mieleisiä niin päätin tehdä poikkeuksen.
Ajattelin terveellisyyttä ja mahdollisia allergioita ja ostin ison kasan pieniä rusinapaketteja virpojille :)

Oma lapsenlapsemme ei syö suklaata ollenkaan, mutta toki muutaman kinderin annan ihan vaan sen sisällön avaamisen iloon.

samettiruusu
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Pidän siitä,että Palmusunnuntaina virpojat soittavat ovikelloani.
Varaan hieman kolikoita ja suklaata jossain muodossa.

Saanhan vastineeksi värikkäiksi koristeltuja pajunkissoja maljakkooni sekä heidän toivotuksensa: Virvon,varvon,tuoreeks,terveeks...

Kuvassa on viime vuoden pikku ´noitien´antamat vitsat.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat