Sanat kateissa

Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Oletko koskaan häkeltymisen, nolostumisen tai jonkin muun seikan takia unohtanut että mitä
sinun piti alunperin sanoa? Tai oletko em. syistä epähuomiossa sanonut jotain hassua?
Entä lasten sanomisten aiheuttamat tilanteet?
Olisi mukava lukea teidän kokemuksianne. Tapauksia joita nyt hilpeydellä muistelette!

ps. siis julkisesti tapahtuneet.

Sivut

Kommentit (42)

Vierailija

Kuuluneeko tämä tuohon luetteloosi, kerron sen kuitenkin. Käytän joitakin lapsuudestani opittuja sanoja sen enempää niitä karsimatta puheestani. Olen huomannut, miten ihmisten käyttämät vanhat sanat ja sanonnat eivät välttämättä kohtaa kuulijaa. No, savolaisethan sanovat vastuun jäävän kuulijalle.
Niin asiaan. Olin lääkärin vastaanotolla pitkän valvomisjakson jälkeen, itku oli herkässä ja jatkuvat kivut raastoivat kehoa. Mieli oli matala. Lääkäri sitten kysyi vointiani ja kerroin, että hapattaa. Ai karvasta vettä nousee suuhun, oli hänen kysymyksensä. Juu ei nouse, ei närästä, mutta keljuttaa ja tympii.
Tämän reissun jälkeen olen pyrkinyt jättämään tietoisesti puheestani joitakin käyttämiäni sanontoja tai sanoja, joista voisi syntyä väärinkäsityksiä ns. virallisemmissa yhteyksissä.

Vierailija

Kyllähän se on niin, että puheliaalle ihmisellä sammakot hyppivät suusta tuon tuostakin. Työkaverinikin huomautti kerran, että voi, kun sinulla ei ole suussasi tuota eteistä.
Viimeisin moka oli se, kun kysyin senioreiden jumpassa olleilta naisilta, mitä hammaslääkäriä he käyttävät. Sattuikin olemaan niin, että jokaisella oli jo valmiit tekarit suussa.
Ullamari

metsänpoika
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Minä olin vaimon kanssa ostoksilla eräässä tavaratalossa siellä oli kasattu käytävälle isolle
pöydälle sekalaista taloustavaraa tarjoushintaan. Tavaratalossa oli melko hiljaista ja sen
tarjouspöydän äärellä ei ollut ketään. Niimpä me jäimme siihen tutkimaan vähäksi aikaa.
Minä syvennyin siihen täysin, nekemättä ja kuulematta ollenkaan mitä ympärilläni tapahtui.
Kun sitten löysin jotain mielenkiintoista, sanoin tapani mukaan leikillisesti vanhoja elokuva
repliikkejä matkien ja katsettani nostamatta: "Katsoppas kultaseni tätä, eikös tälläinen kävisi
meidänkin keittiöön?" Kun vaimo ei vastannut, käännyin katsomaan ja vieressäni seisoi
minulle täysin vieras nainen nauruaan pidätellen. Hänellä oli samanvärinen takki kuin vaimollani.
Hätäisesti vilkuilin ympärilleni ja huomasin vaimoni menevän jo vähän kauempana.
Yritin siinä sitten sopertaa anteeksipyyntöä mutta nainen sanoi naurussasuin ettei se
mitään haitannut ja jatkoi että hänelle ei kukaan mies ole sanonut noin kauniisti.

Vierailija

Tässähän tätä "kommelllusten komeron" aihetta on jo käsitelty,
mutta vähän tuntuu kanssaeläjille tapahtuvan kommelluksia....

Ihme ja kumma :)

valmatar
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Minulle sattuu usein niin päin, että unohdan jonkun asian nimen.
Se on sitte arvausta kuin aikoinaan "Reinikais"-sarjassa poliisiasemalla !!
Arvaillaan silä kirjaimella alakavia sanoja; -akku, -anoppi, -avanne, -aasi..

Siitä syntyy hauskoja ( ? ) tilanteita.

Kyllä meille sattuu useasti hulvattomia tilanteita, tahatonta komiikkaa.
Ei nyt tuu yksittäistä mieleen. TAI sitten niitä ei voi tänne laittaa !

Yksityiluontoisia....

Tommonen tuli mieleeni; kun tyttären poikani oli mulla juhannuksen aikaan 3-4- vuotiaana.
Aamupalalle piti nousta varhain ja kiireesti passaamaan pikkumiestä.
No, siinä pöydän ääressä katselimme toisiamme.

Hän tokaisee : mummo sää olet vähä niin ku toi HARJALINTU !!!

Luontokirjansa lukenut !

Oli jääny mulla tukka kampaamata.

Vierailija

Tämä tapahtui n. 30v. sitten ollessani 4-v:aan tyttäreni kanssa ruuhkaisessa apteekissa.
Juuri kun olimme palveluvuorossa tyttäreni kysyi kirkkaalla äänellä:
"Äiti, vieläkö sulla on tissi kippeenä"
Tilanne oli nolo nuorelle äidille. Täytyi vaan sormi suun edessä hyssytellen selviytyä ulos
mahdollisimman nopeasti.

katrinka
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Noin 40 vuotta sitten menin nakkikioskille ostamaa "pihaliirakkaa". Toistin asiani vielä hyvin selkeästi ennenkuin tajusin mitä olin sanonut. Häkellyin, mutta sitten nauroimme myyjän kanssa yhdessä.

Matleena
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Minä pyysin kumipurua lapsena meidän kylän palvelevasta sekatavarakaupasta. Huvittunut myymälän täti arvasi kyllä, että purukumiahan tyttö halusi ostaa :)

Lapsenlapseni oli n. 8-vuotias, olin heillä kylässä ja siinä sitten popsimme paistamiani lettuja pojan ja hänen kaverinsa kanssa. Jotenkin aloimme jutella peloista, en muista mitä tämä toinen poika sanoi pelkäävänsä. Mutta lapsenlapseni sanoi, että hän pelkää sitä, että maksa poksahtaa!
Oli siinä naurussa pitelemistä, kun tiesin, että heidän perheensä on täysin raitis.
Syy moiseen pelkoon selvisi, poika oli katsonut sellaista TV- ohjelmaa, jossa esiteltiin ihmisen anatomiaa ja kehon toimintaa havainnollisesti ( en valitettavasti muista ohjelmasarjan nimeä).

Vierailija

Matkustimme Helsinkiin junalla joskus 60-luvulla.
Se oli siihen aikaan erikoista ja hienoakin. Me lapset tietysti yritimme käyttäytyä sen mukaisesti.
Juotiinpa sitten juomaakin matkan varrella. Juoma kuumaa ja kuppi tietysti poltteli myös pieniä sormia. Sitä harmiteltuani äitini kehoitti ottamaan korvasta kiinni ja sitten hörppäämään. No minä tein kuuliaisesti niin kuin neuvottiin ja nappasin toisella kädellä omasta korvastani kiinni ja samalla hörppäsin kupista. Enkä tietysti ymmärtänyt ollenkaan miksi muilla oli niin kauhean hauskaa....

Vierailija

Ajattelin että lapselapseni on nähtävä Helsinki ennenkuin hänen koulunsa alkaa. Siitä on nyt jo 15vuotta. Täältä pienestä kaupungista lähdettiin junalla ja matka meni hyvin. Sisareni oli Helsingin asemalla vastassa ja jatkoimme matkaa linja-autolla Tikkurilaan. Poika seisoi keskellä linja-auton käytävää, ihmetteli korkeita taloja ja raitiovaunuja. Oltiin matkattu noin kymmene minuttia kun hän kirkkaalla lapsen äänellä kysyi "eikö täällä ole ollenkaan omakoti taloja". Hymyilyttihän se vähän kun ajattelee kuinka "tuppisuuna" suomessa matkustetaan yleensä. Sisareni sanoi että saamme istua tässä vielä pitkän tovin ennenkuin nähdään omakotitalo. Olimme matkalla monta päivää ja näimme monta ihmettä. Kotimatkalla poika totesi ,että oli kyllä mukava mutta raskas reissu. joten saako täällä junassa ottaa "tirsat".Lupasin, ja poika nukkui toistatuntia pää sylissäni.
Olimme tosi onnellisia matkalaisia.

marjutti
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Puutarhurin kanssa oikein luettelosta pähkäiltiin,että löytyisi minun pyytämääni nopea kasvuista Tuoksuvaa tukkaa,joka peittäisi hieman ränsistynyttä aitaa.Löytyihän se kasvi lopulta,olin vaan lukenut nimen väärin,se oli Tuoksu vatukka.

Vierailija

Toisen vahingolle on mukava nauraa, vaikkakaan se ei niin kaunis tapa ole. Kun aikaa on jo kulunut neljäkymmentä vuotta, ei asianomainen varmaan tule lukeneeksi tätä viestiäni. Paikkakunnallani oli lääkärinä komea amerikkalaismies. Tuttu tyttö meni varaamaan tohtorilta aikaa, ja nähdessään komistuksen ensimmäistä kertaa häikäistyi niin että teki kielikömmähdyksen: - I would like to have an apartment with you, sanoi tyttö. Aika järjestyi, vaikka se "appointment" olikin muuttunut toiveeksi yhteisestä asunnosta (apartment).
- Enkä se tyttö muuten ollut minä!

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat