Pirkko Lahti pyytää soittamaan yksinäiselle: "Varmista arkunkantajasi!"
klo 4:02 | 18.6.2014
Suomen mielenterveysseuran entinen toiminnanjohtaja Pirkko Lahti kehottaa luomaan soittoringin yksinäisten ympärille. Jotta jokaisella olisi arkunkantajia. Toimittaja otti vastuun vastaan ja huomasi homman toimivan.Lue koko juttu
Kylläpä oli todella hyvä idea tuo Pirkko Lahden soittorinki, Ihan Mahtava tai sitten voisi meilata päivittäin tai pari kertaa viikossa, kun tuntuu ettei ole kaveria tai ei todellakaan ole ystäviä jostakin syystä, ikä, sukulaiset, terveys jne. Voisipa sattua niin onnellisesti, että voitaisiin mennä ulos pienelle kahville, jos pääsee, ja sitten johonkin juomaan esim. kupponen kahvia ja tietysti juttelemaan. Tulisi vaivattua niitä oikeita kananmunia eikä vain niitä omia tunteita. Siitä tulee vain paha olo. Olen jo itsekin vatkannut kuutisen vuotta näitä omia tunteita, mieheni kuoleman jälkeen, eikä sitä omaa uutta polkua tunnu löytyvän mistään. Ystävät kun tulivat mieheni mukana ja tuntuvat menneen matkoihinsa mieheni mukana.
Piti tuossa edellisessä sanoa, että mennä ulos kävelemään ja sitten mahdollisesti juomaan kuppi kahvia.
Löytyisikö Keravalta joku. Jaksan kävellä hyvin ja kahvikin maistuisi ?
Miksi niin monen naisen ystävät ovat miehen ystäviä? Hankikaa naiset omia kavereita. Kyllä se mies siellä kotona pysyy. Ja jos ei pysy, ei ole sen väärti. Sitten kun mies kuitenkin kuolee sinua aiemmin pois, et ole niin yksin.
Samaa mieltä. Naiset, pitäkää kiinni toisistanne. Siinä on vanhuudenturvaa.
Ylläpito kehittelee jotain. Kaksi viestiä alkuun kaksi viestiä loppuun. Yksi siinä nosto välillä.
Entäs kuopankantajat vai mihin se arkku pistetään ?
Rakastan yksinäisyyttä. Minulle on aivan sama, kuka kantaa/raahaa/potkii/kierittää minut hautaan - tai jättää sen tekemättä. En koe surua omasta kuolemastani tai ruumiini kohtalosta.
Haluaisinkin tietää, miksi yksinäisyys muka on tappavaa, jos se kumpuaa omasta halusta ja luovasta mielestä, joka keksii kehittävää askaretta ja ratkottavia filosofisia, teknisiä ja muita pulmia yllin kyllin ilman että tarvitsee heittäytyä sosiaaliseksi.
Jos väite yksinäisyyden vaaroista pitää paikkansa, elän mieluummin lyhyemmän elämän ilman pakollisia sosiaalisia kuvioita kuin iiiiiiikuisuudelta tuntuvan ajan seuraelämän pakollisten kuvioiden ja sosiaalisen teeskentelyn (=itsepetoksen, valeasujen ja kulissien) pyörteissä.
Ihmissuhteiden pitäisi olla symbioottisia ja tietyssä määrin symmetrisiä, mutta sellaisiin en ole törmännyt. Yksin saan olla millainen olen, eikä tarvitse kaiken aikaa täyttää muiden odotuksia ja toiveita. Tein sitä jo koko lapsuuteni ja nuoruuteni, liki 30 vuotta.
En ikipäivänä valittaisi yksinäisyyttä, sillä se on oma valintani, ja olen ihan halukas maksamaan kokonaisen kahvipaketin ja koko kahvinkeittimen hinnan, koska voin itse päättää, mitä sumppia ostan, milloin ja paljonko kahvia keitän. Pyrin myös olemaan häiritsemättä ketään metelillä, hajulla ja savulla tai epäesteettisillä jouluvaloilla, mauttomilla vaatteilla tai törkeillä elämäntavoilla tai uskonnollisella tyrkyttämisellä. Vain samaa toivon teiltä muilta, usein turhaan.
Siinä se ero juuri onkin. Jos yksinäisyys on oma valinta ja siitä nauttii, viihtyy hyvin yksinkin, eihän se toki silloin ole terveysriski eikä niinkun tuolla yksinäisyysartikkelissa mainittiin "oma erillinen häiriötilansa".
Toisenlainen vaikutus yksinäisyydellä on silloin, jos ihminen on jostain syystä jäänyt yksinäiseksi ja kärsii siitä, tuntee olonsa masentuneeksi ja elämänhalunsa vähentyneeksi. Mistä saisi juttukaveria, kävelyseuraa ym. yksinäisille, jotka kaipaavat ihmistä arkeensa ?
PS. En tykkää tuosta otsikoinnista "Varmista arkun kantajasi". Joku herkkä leskeksi jäänyt tai muuten yksinäinen ei ainakaan saa mitään tukea noista sanoista,jotka tulevat kaiken lisäksi asiatuntijalta. Asioita voisi ilmaista toisinkin eikä ottaa tänne ET:läisille suoraan Itasanomien otsikoista lainaten semmoisena kovana kuin ne siellä kaiken muunkin päälle heittävät. Iltalehteä ja Iltasanomia kun vilkaisee, joka päivä on täynnä katastrofeja.
Nykyaikainen tapa on antaa hautaustoimistolle tehtäväksi koko hautajaisten järjestäminen. Näin olemme tehneet vanhempiemme ja appivanhempiemme kohdalla. Tuhkauurnan voi hautausmaan vahtimestari viedä sitten uurnalehtoon. Varmista ainoastaan, että tililläsi on eläessäsi katetta hautaustoimiston palkkaamiseen. Mikäli on varaton yksinäinen, niin kunnan sosiaalitoimi hoitaa asian verovelvollisten piikkiin. Kukaan ei jää kuoltuaan heitteille.
En usko että ketään oikeesti kiinnostaa yksinäiset. Median keksimillä jutuilla myydään lehteä,ja haetaan irtopisteitä vaalien alla päättäjille.
"Varmista arkunkantajasi".
Ainakin ennen miehet olivat kantajina ja heitä oli kuusi. Mistä repäistä sellainen mieslauma arkunkantajiksi?
Miten nykyisin on? Pääseekö sitä hautaan tai tuhkana tuuleen ilman arkunkantajia?
Radiossakin oikein mainoksella ns. irvaillaan yksinäisen, muka päivä rutiinilla seurailla pihan liikettä.
Saadaan yksinäiset vielä enemmän ahdistuneemmaksi, että päästään heistä ehkä eroon, niin ongema on poistettu.
Jos ei ole tiedossa omaisia tai muita läheisiä, jotka tulisivat kantajiksi, hautaustoimisto, seurakunta, jopa sairaalahenkilökuntaa saattaa olla kantajina. Ihmistä ei jätetä vaille viimeistä palvelusta. Vaikka nykymaailma onkin kova, inhimillisyyttä ja kunnioitusta kuoleman kohdatessa kuitenkin aina löytyy.
Ei tarvitse arkunkantajaa kun tuhkataan.
Siunaustilaisuuteen jää arkku sisältöineen ja hautaustoimisto hoitaa kaiken. Tuhkauurna sitten vain haetaan myöhemmin hautaustoimistosta, (ehkä voi sopia toisinkin) ja tuhkat voi kaataa vaikka mereen, tiettyyn määrättyyn paikkaan, tai haudata hautausmaalle.