Nuori nainen, vanhempi mies. Onko sinulla kokemusta isosta ikäerosta perisuhteessa?

Olen 37-vuotias nainen ja kumppanini on minua 30 vuotta vanhempi, vanhempi kuin omat vanhempani. Minulla on terve ja tasapainoinen perhetausta, enkä kompensoi vanhemmalla miehellä tunne-elämäni käsittelemättömiä ongelmia. Kumppanini on tasavertainen, arvostava, samanhenkinen ihminen, jonka kanssa voin kokea sielunkumppanuutta. En mitenkään ole valinnut tietoisesti tätä polkua, mutta elämä yllätti.

Meidän tilanteessamme paras ratkaisu on ollut, ettemme asu yhdessä. minulla on lapsia (ei yhteisiä), enkä ole kokenut mielekkääksi vaatia ikääntyvältä kumppaniltani lapsiarjen hullunmyllyä. Hyväksymme molemmat ihmisen elämänkaareen liittyvät normaalit asiat, ja olemme kokeneet tärkeäksi säilyttää itsenäisyyden moninkin tavoin. Esim. taloudellisesti olemme molemmat toisistamme täysin riippumattomia.

Yhdessä olemme aina kun mahdollista ja teemme samoja asioita kuin kuka tahansa "normaali" pariskunta. Kompromissit kuuluvat parisuhteeseen aina, meillä myös. Ehkä menen hevikonserttiin ystävieni kanssa ja käymme yhdessä vaikka teatterissa...

Fyysisesti suhteemme on vireä ja molemmin puolin tyydyttävä. Hänen kykynsä huomioida minut naisena on vertaansa vailla. Olen tietoinen hänen fyysisistä rajoitteistaan ja lääkityksistään, eivätkä ne ole minulle ongelma. Ymmärrän, että olemme hyvin eri vaiheissa elämänkaariamme, ja on hyvin mahdollista, että joudun käymään läpi hänen sairautensa ja jopa kuolemansa. Elämää ei kuitenkaan kannata liiaksi pelätä. Hän on kanssani nyt, elämme tätä päivää miettimättä liiaksi tulevaa. Olemme onnellisia nyt, ja se riittää. Elämä on kaikkine epätodennäköisyyksineen melko ihmeellistä ja upeaa.