Lemmikit

Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Käykääpä lukemassa Erkki Kakaanmäen koskettava blogi;Koira joka tiesi.
Jos häneltä kastui sitä kirjoittaessa oman kertomansa mukaan tietokoneen näppäimet,niin minulta kastui sitä lukiessa koko kone.
Pitkä-aikaisen lemmikin menettäminen on surullista,onhan se perheenjäsen.Muistoissahan se elää kuitenkin aina mukanamme.
Mitenkähän ikävä on koiraveljellä,kun olivat eläneet 13 vuotta yhdessä?

Sivut

Kommentit (20)

Vierailija

Minä tykkään kovasti koirista,mutta perheessä olevien allergioiden takia niitä ei voi edes harkitakkaan otettavaksi.
Ja sitten se luopuminen niistä,joka joskus eteen tulee,en varmaan kestäisi sitä.Sen mitä olen ystäviltäni kuullut,se on kuulemma kova paikka.

Vierailija

Tiedän kokemuksesta,että on tosi kova paikka kun lemmikistä, oli sitten kissa tai koira, joutuu luopumaan. Siitäkin huolimatta,että ottaessaan lemmikin, tietää että siitä joutuu luopumaan ja suru on suuri. Tiedän myös, että suruun on myös lääke. Uusi lemmikki lievittää kummasti ikävää ja saa ajatukset suuntautumaan elämässä eteenpäin.

Vierailija

Minun rakas ystäväni Rupu-koira lähti viimeiselle taipaleelleen viime marraskuussa. Rupu ja sen äiti olivat ystäviäni yhteensä 19 vuotta ja pitää sanoa, että tosi orvoksi olen nyt oloni tuntenut. Koiran ystävyys ja rakkaus on käsittämättömän pyyteetöntä ja ylenpalttista, en usko että ihminen koskaan voi rakastaa niin.
Silti, ei sitä luopumista kannata niin pelätä, ettei siksi ota ystävää itselleen, sillä kokonaissaldo jää kuitenkin todella plussan puolelle. Sitten kun ystävä on mennyt, voi vielä pitkään muistella kaikkea hauskaa ja rattoisaa ja hullua mitä tuli yhdessä tehtyä ja koettua.

Vierailija

Ystävälläni on ihana koira.Se tuntuu ymmärtävän puhettakin,ainakin se ymmärtää monia sanoja.Se on niin kilttikin.Olen ruvennut harkitsemaan itselleni koiraa,mutta pelkään juuri tuota luopumista jo etukäteen.
Tiedän,että kaikestahan joskus on luovuttava,mutta...Kertokaa te koiran omistajat,olenko ihan höpsö näiden ajatusteni kanssa.

Vierailija

Kävin lukemassa blogin,jonka Erkki Kankaanmäki on koirastaan kirjoittanut,oli niin koskettava,tuli ihan oma koiruliini mieleen.Nyyh.

Vierailija

Hei, minulla on ollut lemmikkinä kissa, mutta haluaisin ottaa koiran. Onko teillä vinkkejä, mikä koirarotu saattaisi olla sopiva? Asun rauhallisella asuinalueella, käyn vuorotyössä ja haluaisin käydä lenkillä koirani kanssa, kerran päivässä. Olen itse liikunnallinen ja terve, joten se ei rajoita menoa. En halua kovin suurta koiraa, enkä aivan pientäkään. Koira tosin joutuisi olemaan yksinkin kotona, kun olemme töissä. Olen eläinrakas ja myös mieheni on, mutta koira jäisi kyllä minun hoidettavakseni ja sitä myös haluan. Mikä olisi paras vuodenaika koiran ottamiseen? Kannattaisiko minun ottaa pentu vai jo aikuinen, kun en ole ennen koiraa kasvattanut?

Vierailija

Itselläni oli sama tilanne, että kissan jälkeen otin koiran. Kannattaa tutkia tarkoin rotujen ominaisuuksia esim koirakirjoista. Itse hain nimenomaan rauhallista "sohvakoiraa" ja sellainen on ainakin tämä tiibetinspanielini. Rotu on hyväkäytöksinen ja ehkäpä vähän hienostunut, sanoisin että tämä on "kissamainen" koira. Kulkee kätevästi mukana esim autossa ja on helppo opettaa tavoille. Tämä myös kulkee nätisti muutaman kilometrin lenkit. Itse olen ottanut koiran parivuotiaana perheestä, joka pitovaikeuksien takia siitä halusi luopua. Hyvin sopeutui uuteen kotiin. Eli tässä ainakin yksi hyvä rotu, mutta varmaan muitakin löytyy vaikka kuinka.
Sivumennen sanoen, koira kyllä haluaa jonkinlaista lenkkiä varmaan useammin kuin kerran päivässä, mutta tämä rotu ainakin tyytyy yhteen pidempään reissuun ja pariin pikkupyrähdykseen.

Vierailija

Otin ensimmäisen koirani, kun jäin eläkkeelle reilu vuosi sitten. Päädyin suomenlapinkoiraan. Se on ystävällinen, sosiaalinen, helpohko kasvattaa, älykäs, leikkisä, ei kovin kookas. Sen täytyy kyllä saada lenkkeillä ainakin 2 tai 3 kertaa päivässä. Pitkätkään lenkit eivät ole sille liikaa. Aika itsepäinen se saattaa olla, mutta ei koskaan ilkeä eikä agressiivinen. Otin sen pentuna. Silloin on jonkun oltava kotona ainakin ensimmäiset viikot-kuukaudet jo koiran itsensä vuoksi. Se täytyy saada sisäsiistiksi ja sille täytyy opettaa ne perustottelevaisuuden alkeet.

On aivan uskomatonta, miten paljon tuollaiseen pieneen karvakerään voi kiintyä ja miten paljon kiintymystä ja rakkauttaa siltä saa takaisin. Meillä on nyt jo kaksi koiraa. Otimme viime syksynä lapinporokoiran pennun kaveriksi ensimmäiselle koirallemme. Voi sitä vilskettä ja vipinää. Olemme parhaillaan mökillä Lapissa. Koirat saavat olla vapaina pihalla. Ne touhuavat lumessa, taistelevat jostain männynoksista, nuuskivat kaikkia jänniä hajuja, räksyttävät iloisesti ohiajavia moottorikelkkoja. Toisin sanoen ne viettävät iloista ja vapaata koiranelämää.

Omasta puolestani voin suositella koiran ottamista. Asiaan kuuluu, että olen suurimman osan elämästäni pelännyt koiria vaan en pelkää enää.

Vierailija

Miksi ei lemmikeille ole omaa osiota tässä ET-netissä? Uskoisin,että siihenkin tulisi paljon jutustelua,sillä meillä tuntuu aika monella olevan jonkinlainen lemmikki-eläin?

Vierailija

Omistan tällä hetkellä jo ikääntyneen neitikoiran. Väistämättä tulee aina välillä mieleen tuleva luopuminen. Onhan koiralla jo ikää ihmisiässä mitattuna 70 v. Mutta niin kuin kaikessa tulee nauttia siitä nykyhetkestä. Ja kaiken kaikkiaan nämä vuodet koiran kanssa ovat olleet tosi antoisia kaikin puolin. Kaikissa asioissa on ne miinus- ja pluspuolet. Mutta nämä asiat kun laitan vaakakuppiin, olen joka kerta huomannut, että pluskuppi painaa huomattavan paljon enemmän..
Suosittelen lämpimästi niille, jotka ovat valmiit sitoutumaan vuosiksi eteenpäin (hoito, lenkkeily, seurustelu), mutta saavat vastapainoksi pyyteetöntä rakkautta ja ystävyyttä, eikä tarvitse koskaan olla yksin.

valmatar
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Meillä on perheessä ollut useampiakin koiria ja aina niistä on joutunut luopumaan....

- Kyllä aikuisen ihmisen pitää ymmärtää, että eläin ei elä yhtä kauan kuin ihminen.
Siihen luopumiseen täytyy asennoitua oikein. Toki sitä saa surra !
- Tuttavapiirissäni on pari henkilöä, jotka "meni aivan alamaihin", kun koira kuoli
tai jouduttiin viemään piikille, vanhuuttaan tai sairauden vuoksi.

- Olen elämässäni joutunut luopumaan paljon "suremmistakin" asioista kuin lemmikki.
Esimerkkinä oman lapseni hautaaminen !

Enää en ota lemmikkiä, niin olen vapaa liikkumaan, ilman hoitopaikka ongelmia.

Vierailija

-Kiitos hyödyllisistä vastauksistanne, kun kysyin koiran ottamisesta.
Olen nyt harkinnut asian perusteelisesti, enkä ota koiraa tähän elämän tilanteeseen. Minulla ei ole tarpeeksi aikaa sitä lenkittää 3 kertaa päivässä. Olen vuorotyössä ja muutenkin harrastukseni vie kaiken vapaa-aikani! Mutta terveisiä kaikille koiranomistajille, lemmikit on ihania ja ne myös antavat omistajilleen paljon.
-On totta, että lemmikistä pitää myös osata luopua, kun se aika tulee. Oma kissani kuoli vain 6 vuotiaana, mutta se oli kiva ja kaunis kissa, josta jäi mukavat muistot. Minulla on ollut ennenkin kissa vuosien mittaan, mutta nyt pidän paussia lemmikeistä. Aivan helppoa se ei ole, kun on tottunut eläimiin.

Vierailija

Hei! Minulla on ollut koiria kohta kolmekymmentä vuotta, joskus useampiakin, tällä hetkellä yksi uros 9 v. Rotu on aina pysynyt samana eli welsh corgi pembroke. Otin tämän koiran 1 vuotiaana, ja sen kanssa on mennyt tosi hyvin. Se ei ollut ns. vaihtokoira, vaan hankin sen tutulta kasvattajalta. Suosittelen lämpimästi vähän isomman koiran ottamista, jos ei halua sitoutua pennun hoitamiseen. Jos ei ole omaa pihaa, niin kyllä eripituisia lenkkejä pitää olla ainakin 3/päivä. Yksi tärkeä pointti on se, ettei minkäänikäisen koiran pitäisi olla yksinään yli 6 tuntia. Jos joku tuttu voisi käydä katsomassa, jos ei itse voi järjestää. Ainakin aluksi koiran tultua uuteen kotiin, se on välttämätöntä.
Tästähän käydään keskustelua puolesta ja vastaan, välinpitämättömät ihmiset sanovat, että ei sen koiran yksinäisyyden ole väliä, mutta me todelliset koiraihmiset olemme toista mieltä. Suosittelen myös ottamaan koiran joltain hyvältä kasvattajalta, jolta saa hyviä ohjeita ja neuvoja myös myöhemminkin. Löytökoirat ja ns. heittopussikoirat on viisasta kiertää kaukaa. Jos haluat nimenomaan lenkkiseuraa, niin kannattaa valita reipas ja jaksava rotu, niitä on pienemmissäkin paljon. esim. tämä oma rotuni on sellainen. Kevät ja kesä ovat tietenkin hyviä aikoja, varsinkin jos voi ajoittaa lomansa koiran hankkimisen aikaan. Jos otat isomman koiran, niin vuodenajalla ei ole väliä. Ei muuta kuin tsemppiä koiran hankintaan! Olen itse saanut niin paljon näiden vuosikymmenten aikana koirien kanssa olemisesta.

Vierailija

Sepä onkin uusi lemmikki ehdottomasti paras lääke. Julius ja Nero olivat balsamia sielun haavoille mäyräkoira Tituksen kuoleman jälkeen. Nyt vain tuntuu, ettei enää ole voimia hoitaa uutta lemmikkiä. Pitäisi kuitenkin elää aika vanhaksi aika pirteänä, sillä koiranpennun ottajan pitää muistaa, että koira voi elää 16-17 vuotta emmekä edes voisi harkita sitä Neron eläessä. Pitää vain silitellä vastaantulevia koiratuttuja, joita kulmillamme riittää.
Erkki K.

Vierailija

Lääkkeenä ikävään voisi olla tuttavien koirien hoitaminen?!
Ei olisi sitoutunut kokonaan kiinni, mutta saa tarvittaessa jakaa hellyttää ja auttaa tuttavia. Molemmin puolinen hyöyty siis!

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat