Seuraa 

Mistä tietää, että on vanha? Ikäkö sen määrittelee vai ympäristö?
Olen juuri täyttänyt 63 vuotta ja päässyt työeläkkeelle. Olenko siis vanha?

HÖPÖ HÖPÖ
Jos olen vanha, silloin on iskenyt dementia von alzheimer,
ja kohdalle sattunut äkillinen rupsahtaminen.

Olen mielestäni sama vanha tytönhupakko, leikinlaskija ja kujeilija kuin ennenkin.
Pää pelaa milloin mitenkin, samaten muu kroppa.
Olen kuin auton vilkku: nyt toimii, ei toimi, nyt toimii... ;)
Peilistä katsoo sama vanha vekkulisilmä, eikä tukkakaan ole enää harmaa,
- kun laitatin vauhtiraidat.
Näkö on hiukan huono, mikä onneksi ei ole vaikuttanut ulkonäköön.
Nahka on tosin joistain kohdin vähän venynyt, mutta se on maan vetovoiman syytä,
sanovat viisaammat.
Vastavuoroisesti olen kasvattanut elopainoani, sillä eihän kumipallossakaan ole ryppyjä.
Ennen oli vekkihame ja siloset posket, nykyään on toisinpäin, sanoi mummo ;o)

Siis kertokaa rakkaat kanssaeläjät: milloin sitä ihminen oikeastaan on vanha?
Ja miten sitä silloin pitäisi käyttäytyä?

Sivut

Kommentit (27)

Olen ihan samaa mieltä,että HÖPÖ HÖPÖ!
Täällä perässä tullaan.Joskus sitä toden totta unohtaa tämän maallisen kuorensa,sillä sisällä tuntuu monasti,kuin nuorella likalla ikään.Yhteiskunta tosin vetää tietynlaisia normeja eri-ikäisille ja niiden normien mukaan eletään.
Mutta ei sitä tarvitse tuntua sille,ainoat rajat ovat ne,jotka itse itsellesi pystytät.Olet juuri sen ikäinen,kun tunnet olevasi.Tosin esimerkiksi pukeutumisessa on varottava,ettei tule mitään ylilyöntejä.Nuorekkaasti voi pukeutua,muttei ihan nuorten muotiin sentään.
Onhan noita kaikenlaisia määritelmiä iästä kuullut.Esimerkiksi keski-iästä (mikä se sitten lieneekään),keski-ikä on silloin,kun avara mieli ja kapea vyötärö vaihtavat paikkaa.
Joten eiköhän eletä niin kauan kuin eletään kangistumatta mihinkään kaavoihin.

Itse ainakin vakuutan itselleni, että olen nuori mieleltäni, kun olen saanut lapset suht. korkeassa iässä. Kun olen ollut paljon tekemisissä nuorten ihmisten kanssa, niin toivon että se vaikuttaa ajattelutapaani. Tai ehkä olen jotenkin lapsellinen ollut aina, ainakin lapsenkasvoinen olen ja helposti huijattava. Ei kannata miettiä ikäänsä, vaan säilytetään lapsenmieli tallella ja huijataan siten Luontoäitiä: eletään pitkä elämä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

vanhako ? olen 72 vuotias ja elämästä nauttiva isoäiti.tukassani ei harmaita,mutta muutama ryppy koristaa ikälisänä. aikanaan kun tein vanhustyötä niin usein asiakkaat kertoivat minulle ,että en minä ole vanha.asia oli minulle vieras joten olin vain myötätunnossa mukana.nyt uskon ,että he olivat todellakin mieleltään viriilejä ja aikaansa seuraavia ihmisiä.vanha sana joutaisi jo romukoppaan,ja keksitään tilalle ihan uusi nimitys.nuorempana kun olin työelämässä,niin eihän sitä tiennyt mitään vanhemman ihmisen elämästä,eikä tullut seurattua.enää en kylläkään välitä liioin muotia seurata,mutta kaikkea muuta mukavaa olen keksinyt,esim karaoke käsityökerho ja mökkeily.ei me olla vanhoja eikös niin. hyvää kevättä. t.tuuliainen

vanhako ? olen 72 vuotias ja elämästä nauttiva isoäiti.tukassani ei harmaita,mutta muutama ryppy koristaa ikälisänä. aikanaan kun tein vanhustyötä niin usein asiakkaat kertoivat minulle ,että en minä ole vanha.asia oli minulle vieras joten olin vain myötätunnossa mukana.nyt uskon ,että he olivat todellakin mieleltään viriilejä ja aikaansa seuraavia ihmisiä.vanha sana joutaisi jo romukoppaan,ja keksitään tilalle ihan uusi nimitys.nuorempana kun olin työelämässä,niin eihän sitä tiennyt mitään vanhemman ihmisen elämästä,eikä tullut seurattua.enää en kylläkään välitä liioin muotia seurata,mutta kaikkea muuta mukavaa olen keksinyt,esim karaoke käsityökerho ja mökkeily.ei me olla vanhoja eikös niin. hyvää kevättä. t.tuuliainen

Totta kait olen vanha,koska olen jo täyttänyt 85 v,mutta ei se tarkoita sitä etten voisi elää täysin niin paljon kuin voimani ja älyni riittävät.MUMMU

Ihminen on juuri niin vanha kun itsestä tuntuu, vaikka mummon mussukka sanoi "ootko sie mummo vanha kun siun kädet on ryppyset" sanoin siihen, enhän minä ole vanha vaan minun iho.

Nuori on nuori, vanha on vanha jne, kaikki me olemme jonkin ikäisiä. Ei sana "vanha" ole mikään synonyymi sanalle "rupsahtanut".

Vanhuudesta puheenollen, täytän kohta 64 vuotta ja olin perjantai-iltana tapaamassa äitiäni joka täyttää kohta 96 vuotta, hänellä olivat pullapitkot uunissa ja siinä sitten niiden kypsymistä odotellessa tuli puheeksi ihmisten ikä. Hänellä ei ole enää ikätovereita joiden kanssa voisi jutella. Iso joukko lapsia ja lapsenlapsen lapsia jotka valitettavasti käyvät harvoin. Mutta meitä lapsiaan hän vaan vieläkin pitää "mukuloina" vaikka olemme kaikki jo eläkkeellä. Ei voinut tuntea itseään vanhaksi siinä mutusteltuani äitini leipomaa pullapitkoa !

Vanhoja ollaan vasta silloin, kun on vanhainkodin seinät ympärillä, keinutuoli alla eikä tiedetä mitä nyt tehtäisiin. Älkää hyvät ihmiset antako vanhuudelle periksi. Täytän kohta 61, mutta mieleltäni olen huomattavasti nuorempi. Paras kiitos kuului tästä asiasta tyttäreltäni: ihanaa kun saan antaa tyttöni mummun hoitoon kun äitini ei ole mikään mummoihminen.
Olen minesti miettinyt 60:sen arvokasta elämää, mitähän se on, en tiedä. Olen karavaanari ja vietän paljon aikaa ystävien kanssa. Siellä ei kerkiä vanheneen. Porukkaa käy "kahveelle" talvisin vaunussa kesäisin etuteltassa. Mieli pysyy virkeenä.

Pitää mieli virkeänä ja olla positiivisella mielellä.Ei kaikella tarvitse aina ollakkaan tarkoitusta,eikä kaikkea tarvitse niin pikkutarkasti analysoida.

Lainaus:

Mitä vikaa vanhana olemisessa? Mikä on tämän keskustelun tarkoitus?

Muistin oman mummoni, jota lapset, me lastenlapset ja muut sukulaiset pitivät vanhana joskus 60-luvulla, kun hän täytti 60 vuotta.
Ei kai vanhana olemisessa ole mitään vikaa, olkoon jokainen ihan vapaasti vanha, jos siltä tuntuu.

Mutta kun ei tunnu! Siksi halusin udella muidenkin mielipiteitä, kaikella ystävällisyydellä Pipsan ;))

Lainaus:

Mitä vikaa vanhana olemisessa? Mikä on tämän keskustelun tarkoitus?

Eihän vanhana olemisessa mitään vikaa ole!
Keskustelu on antoisaa ja vivahteikasta, kun saa lukea monenlaisia mielipiteitä vanhuudenkokemuksista.
Niin tai pikemminkin, kun ei tunne oloaan vanhaksi.
Itse en misään nimessä mumminakaan tunne itseäni vähääkään vanhaksi, ikää yli viisikymmentä, mutta alle kuusikymmentä.

Muistan vuosikymmenten takaa, kun mummoni täytti 80 vuotta, niin eihän hän edes istualtaan malttanut syödä.
Työpöytään nojasi ja siinä söi vauhdissa ja seurusteli vieraiden kanssa.
Nauroi ja kujeili väliin. Ikää elon mittariin kertyi 90 vuotta.

Nyt oma äitini on 82 vuotias ja elkeet on samanlaiset kuin mummollani aikoinaan. Näin jatkukoon sukupolvesta toiseen.

Tänään mylläsin ja touhusin tyttärentyttären kanssa ja siinä touhussa ei tuntunut olo ollenkaan vanhalle.
Mummi oli kuin lapsi konsanaan vähän kömpelö, mutta hassun hauska.

Lainaus:

Lainaus:

Mitä vikaa vanhana olemisessa? Mikä on tämän keskustelun tarkoitus?

Muistin oman mummoni, jota lapset, me lastenlapset ja muut sukulaiset pitivät vanhana joskus 60-luvulla, kun hän täytti 60 vuotta.
Ei kai vanhana olemisessa ole mitään vikaa, olkoon jokainen ihan vapaasti vanha, jos siltä tuntuu.

Mutta kun ei tunnu! Siksi halusin udella muidenkin mielipiteitä, kaikella ystävällisyydellä Pipsan ;))

Samalla tavallahan se on nykyisinkin, että 60 vuotias on vanha, jos kysyt asiaa lapselta ja nuorelta!

Mutta kun itse vanhenet niin sinusta tuntuu että olet paljon nuorempi kuin oma mummo tai pappa saman ikäisenä! Näin se on!

Vanheneminen on todellakin luopumista pikkuhiljaa tietyistä asioista. Ja jos sen osaa tehdä viisaasti ja nöyryydellä, vanhuuskin varmaan maistuu paremmalle.
Mutta mistäs meidän on helppo luopua? Ei ainakaan siitä ettemme jaksa, muista, kykene samoihin asioihin samalla tavalla kuin ennen. Mutta jos tämän viisauden itsestään löytää niin hyvä niin.

Löysin tällaisen OLENKO VANHA keskustelun, niin kirjoitampa tähän pari mielipidettä lapsilta.

Kuka perheenjäsenistä jaksaa kävellä pisimpään,jutella eniten,kuluttaa ikuisuuksia ruuanlaittoon, leikkiä väsymättä ja suhtautua kärsivällisesti toisten toilauksiin?
Isoäitipä tietenkin!

Me tarvitsemme toisiamme, sinä ja minä.Sinä kerrot minulle ajoista kauan sitten,ja minä kerron sinulle, miten tietokoneet toimivat. (kirjasta, rakkaudella isoäidille)

Kyllähän meillä on jo ikää, mutta vielä niin vetreitä ja tarpeellisia, jos vaan emme anna niille "krempoille" periksi.

terveisin rinna

Mikä sellainen vanha ihminen oikein on, no eno-vainaa sanoi pojalleni silloin kun tämä oli pieni, ja seisoi enoni edessä ja totesi, "eno sinä olet vanha", eno tähän että " en mie ole vanha..vaan kauan elänyt". näin se taitaa olla meidänkin kohdallamme, olenkin todennut etten itse ainakaan ole edes koskaan kasvanut aikuiseksi mieleltäni, kroppa on kyllä jo jonkun verran rupsahtanut. ja kolotuksia on siellätäällä.
ystäväni sanoikin että "jos ei koskaan mistään tällä iällä kolota ja pakota, niin on kuollut"

terveisin hilkka

pikku puutarhuri

Vanheneminen on todellakin luopumista pikkuhiljaa tietyistä asioista. Ja jos sen osaa tehdä viisaasti ja nöyryydellä, vanhuuskin varmaan maistuu paremmalle.
Mutta mistäs meidän on helppo luopua ? Ei ainakaan siitä ettemme jaksa, muista, kykene samoihin asioihin samalla tavalla kuin ennen. Mutta jos tämän viisauden itsestään löytää niin hyvä niin.

En tosiaankan ole vielä vanha, mutta nähnyt elämää kuitenkin. Ikä on paljolti numeroita.
Omasta kunnosta riippuu mihin vielä kykenee.
- Nauttikaamme "hitaasta elämästä", kukin omassa tahdissaan.
Näin minä ajattelen. - Mielellään jo luopuu joistakin asioista ja menemisistä.
- Mikä ihana asia sekin, kun ei enää tarvi aamuisin lähteä " kellonlyömällä " mihinkään !
Ja saunailtana saa pujahtaa yöpaitaan ja nauttia olosta. - EI TARVI lähteä mihinkään illanviettoihin !
Liikuntarajoitteet on ainakin minun elämääni rauhoittaneet paljonkin.

- - Silti elän mielestäni TÄYTTÄ ELÄMÄÄ !

Joskus 50-luvun lopulla oltiin pieniä nassikoita, ja mummo (n. 60 v) oli meillä kyläilemässä.
Saunan jälkeen istuttiin radiota kuuntelemassa ja juotiin iltateetä.

Pikku-veljeni istahti mummon syliin, taputteli hänen poskiaan ja sanoi:" Vanha nahka, vanha mummon nahka !"

Tuli vaan mieleen kun istuin peilin edessä tukkaa kampaamassa, etteipä ole pahemmin ryppyjä vielä.

Käänsin kuitenkin pääni sivulle ja huomasin peilistä vanhan naaman.

Siinä se oli; vanha nahka.

Mummo on jo taivaassa, terveisiä mummo-kullalle. Perässä tullaan... ; D

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat