Vierailija

Täällä on narsismista ja sivusuhteista ollut polemiikkia, vaan monista muista negatiivisista elämäntilanteista ei niinkään.
Tulee nyt lähinnä mieleen sellaiset ongelmat kuin alkoholismi, perheväkivalta, mielenterveys, köyhyys, syrjäytyneisyys,
lasten,nuorten ja laitoshoidossa olevien vanhusten hoidot-huolet-huostaanotot jne.

Tällaisista asioistakin voisi keskustelua olla ?

Sivut

Kommentit (37)

Kipaseppas katsomassa aiheet.Sana on vapaa osiossa on esim. yli 200 otsikkoa ja ET-raadissakin yli 100.
Heitä aihe,se joko kiinnostaa,tai sitten ei.On käsitelty negatiivisia ja positiisia asioita laidasta laitaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Arkaluontoisista aiheista on juttuja, vaan lähinnä toimittajien ja asiantuntijoiden kirjoittamia.
Tosin "ongelma-ihmisillä" tuskin on aikaa netissä kirjoitellakkaan -vai?

OLen täysin samaa mieltä kanssasi,nuo ovat tärkeitä asioita mitä luettelit,kyllä niihin täytyisi kantaa ottaa.

Köyhyys ja syrjäytyneisyys kulkevat valitettavasti usein rinnakkain. Nykyisin on kyllä paljon toimintaa ihan ilmaiseksikin. Itse käyn hyväkuntoisena paljon jumpassa ja muissa yhteisriennoissa. Uimahalliakin kulutan paljon ja talvella on hyvät ladut hiihdellä myös.
Neljän seinän sisälle vain ei saisi jäädä, jos pystyy liikkumaan.
Huonokuntoiset vanhukset ovat ihan eri asia, heitä kyllä sääliksi käy. Karjaakin pitää ulkoiluttaa lain mukaisesti säännöllisesti, mutta vanhukset makaavat sängyissään sisällä vuodesta toiseen. Mitä voisimme tehdä?
Itse kävin punaisen ristin ulkoiluystävä kurssin, mutta ``halukkaita`` ulkoilutettavia ei löytynytkään. Helpompi on pitää vanhukset sisällä talvella, kuin pukea heitä kylmällä ilmalla ulosmenokuntoon. Sellainen tuntu minulle kyllä jäi asiasta.
Täytyisi löytää joku yksinasuva, jolloin ei henkilökuntaa olisi välissä. Mutta mitä kautta, ilmoitus lehteen tms.
Varamummoksikin olen joskus ilmoittautunut, mutta ei ketään halukasta ilmaantunut. Tykkään paljon lapsista ja aikaa eläkkeellä kyllä olisi. Kertokaapas, onko teillä mielipiteitä tai kokemuksia tämmöisistä asioista.

Olet ihan oikeassa, noinhan se menee, että kun ei ole rahaa lähteä matkustelemaan, sitä helposti syrjäytyy, jää neljän seinän sisälle kaverina televisio, eipä juuri muuta. Nykyään kun kansalaisopistoissakin harrastaminen maksaa , meilläpäin ei edes kirkkoonkaan pääse musiikkitapahtumia kuuntelemaan, sillä ovella on lipunmyyjät ja alta 10 e ei pääse sisään. Paikkakunnallani ei ole musiikkitaloa, kaikki konsertit pidetään siis kirkossa.
Tein työtä aikoinaan hoitoalalla terveyskeskuksen vuodeosastolla. On totta, että ulkoiluttaminen jää siellä minimiin, aikaa ei kerta kaikkiaan ollut , meitä hoitajia kun vähennettiin koko ajan.Osastot olivat tuollaisia 40 potilaan osastoja ja yleensä aina muutama vielä ylipaikalla. Kesällä kyllä ulkoilutimme useimmin, kun ei tarvinnut pukea paksuja vaatteita vanhukselle. Itse kyllä mielelläni puin potilaalle ulkovaatteet, jos omainen halusi viedä potilaan ulkoilemaan.
Itse olen nyt ollut isossa leikkauksessa ja yksin asuvana kokenut, mitä on olla neljän seinän sisällä jo kaksi kuukautta. Täytyy myöntää, että pelottaa vanheneminen ja mahdollisesti toisten hoidettavaksi joutuminen. No, tämä tilanne itselläni on nyt tilapäinen, mutta esimakua kuitenkin siitä, kun ei ole auttajia, pakko vaan pärjätä ihan omillaan.
Tämä yhteiskuntamme pyörii niin rahan ympärillä ja raha ratkaisee kaikessa, että köyhemmät ihmiset jäävät huonolle hoidolle. Apua kyllä saa sairaana ja vanhanakin, kun vaan on sitä "mania". Pyyteetöntä auttamishalua tapaa harvoin, näin se vaan valitettavasti on.

Eräs tuttu tuli kylään ja toi tuoreen leivän kun oli juuri paistanut. Kuullostaa hyvältä
mutta kahvit juotuaan hän halusi maksun siitä leivästä. Annoin maksun ja myös sen
leivänkin takaisin.
Mikä meitä vaivaa? Onko juuret 20v takaa?

Äläs huoli ystäväiseni, niin kävi tässä taannoin minullekkin , mutta kalojen kanssa

Tässä eräs ystävä toi kaloja, isoja ahvenia , mitä oli pilkillä saanut
Huuteli tuolla ulkona huolitkos kaloja..minä jotta mikäs siinä ainahan tuore kala hyvää on
Tuli sisälle reppuineen römpsineen, ja kun oli viluinen ja jäällä istuskellut pitkän aikaa, niinpä aattelin keitellä kupin kuumaa, ja tarjosin teetä ja voileipää

No sit teet hörästyään koppasi repun olalleen tuosta eteisestä ja sanoi, jotta ne kalat maksaa sit senverran..niinpä minä kiltisti maksoin hälle ne kalat..aattelinpa vaan jotta pitäähän pojan nyt sentään työstään palkka saada, mitään ilmaseksi jaella

Jotta kauppa se on joka kannattaa, kuten ne kuunkuiskaajat lauleleekin...vai miten se meneekään.

joopajoo

No voi kauhistus ! - minkälaisia ihmisiä sitä onkaan....

Minä anna paljon pois kaikenlaista ja vien lämpimäisiä, kun leivon
- vaan eipä ole käynyt edes mielessä pyytä maksua niistä !

Annan aina "hyvästä sydämestä" , kun olen itsekin apua saanut !

valmatar

Sory en huomaannut kirjautua heti...!

- Niin, olenhan miekin törmännyt joskus ihmisiin,
jotka ensin suuri eleisesti antaa jotakin,
mutta jonkun ajan kuluttua pyytäkin tavaran takaisin.

- - - Mie sanon jotta: " vie veikkonen ja sukkelaan ".

Olen pitänyt kuin omaani ja sitten pitääkin palauttaa ?

Kyllä halua on kirjoittaa ja ottaa kantaa vaikeisiinkin asioihin.
Olen aloittanut keskustelun INSESTIN UHREISTA täällä, mutta se ei ainakaan ole saanut kannatusta.
Siinäkin aiheessa on perheväkivaltaa mukana.
Olen myös aloittanut keskustelun KOKEMUKSIA SIVUSUHTEESTA.
Keskusteluun on myös kirjoitettu hyviäkin vastauksia ja oikeita oivalluksia mistä oikeastaan on kyse, INSESTISTÄ, RAISKAUKSESTA YM. VÄKIVALLASTA.
Valitettavasti aihe on monen osalta luettu valikoiden ja vääristäen ei ole YMMÄRRETTY oikein!
Olen hiukan huolissani niiden puolesta joilla oikeasti on vaikeaa, kun täällä voidaan vastata niin, että se loukkaa lisää.

Ovat aiheita, joista pitkään on julkisuudessakin vaiettu. Ja kuitenkin meillä Suomessa on läntisen Euroopan synkimmät väkivaltarikollisuus-luvut. Siis erittäin tarpeellista, että noista vaikeista aiheista puhuttaisiin. Ja vastauksissa kannattaa aina muistaa netiketti, ketään ei sovi loukata.
Olisitteko aikaisemmin uskoneet, että esim. katolisen kirkon piirissä on esiintynyt niin paljon lasten hyväksikäyttöä? Ja tämä taitaa olla vain jäävuoren huippu, joka nyt on paljastunut. Uskonnon nimissä on tehty paljon pahaa, jopa piispankaapuun verhoutuneena. Eikä luterilaisuuskaan ole putipuhdas, mutta tuo katolisuuden selibaatti on varmaan tuonut lisää epäterveitä ilmiöitä.
Paljon mielenkiintoisia keskusteluja täällä, mielelläni katselen niitä.

Niin, ilman muutahan pitäisi alun perin kysyä: haluatko ostaa? (esim. lämpimäisiä), jos on tarkoituksena myyminen. Se joka antaa, hän ei saa perästäpäin pyytää maksua - moinen on huonoa käytöstä ja nolo temppu. Mutta kaikki eivät tätä tajua.
Kun kirjoitan anonyymina, kehtaan kertoa yhden lapsuusmuiston, joka vieläkin saa häpeän punan poskilleni. Olin alle kouluikäinen, en muista ihan tarkkaan, kun sain äidiltä rahaa ja olin menossa lähikauppaan ostamaan lanteilla tikkukaramelleja.
Pyysin paria kaveria seuraksi, ja lupasin sitten ostaa heillekin tikkarit. Mutta kun kaverit juuri olivat kuorineet tikkareista päällyspaperit ja olivat maistamassa, otin heiltä herkut kädestä pois. - Kamalan ikävästi tehty, ja hävettää yhä kuudenkymmenen vuoden kuluttua. Jos vain voisin, pyytäisin anteeksi ja tarjoaisin heille leivoskahvit, missä nyt lienevätkään nuo entisen kotikadun lapset.

Lainaus:

Täällä on narsismista ja sivusuhteista ollut polemiikkia, vaan monista muista negatiivisista elämäntilanteista ei niinkään.
Tulee nyt lähinnä mieleen sellaiset ongelmat kuin alkoholismi, perheväkivalta, mielenterveys, köyhyys, syrjäytyneisyys,
lasten,nuorten ja laitoshoidossa olevien vanhusten hoidot-huolet-huostaanotot jne.

Tällaisista asioistakin voisi keskustelua olla ?


Listaan vopisi lisät rehottavan piilokorruptionkin.

Ne kai niitä sivistyssanoja ainakin tuo vopisi. En tiedä mitä se tarkoittaa mutta
korruptio tarkoittaa lahjontaa.
Yks tuttu palkittu äiti vei Kekkoselle ruisleivän mutta se oli kaikkea muuta lahjontaa.

Yksi vaikea asia on oma, tai läheisen mielenterveys. Samoin esim. liikuntakyvyn rajoittuminen vaikkapa epäonnistuneen leikkauksen jälkeen. Lehdissä on juttuja ihmeellisistä selviytymis/sankari tarinoista. Mutta yhtään otsikkoa ei ole sellaisesta, joka on jäänyt yksin, kun ei ole läheisiä, eikä sosiaalista tukiverkostoa. Silloin kun on voimia ja mahdollisuuksia lähteä ihmisten ilmoille, asiat ovat vielä hanskassa. Mutta kun on tarpeeksi kauan yksin, viimeisetkin ystävinään pitämät ihmiset loittonevat. Itsekkin joudun miettimään kovasti, kenelle tutulle voisin soittaa, että en kuormittaisi liikaa. Monta kertaa vastapuoli on suorastaan "hengästynyt", kertoessaan miten kiireinen on ja missä kaikessa on viikon aikana ollut, ja mitä menoja on tulevalle viikolle. En uskalla edes kysyä, voisinko tulla käymään joskus? Ainoa, mitä kaipaisin, on että joku tuttu pistäytyisi juttelemaan, mitään tuliaisia en toivo, vaan elävää ihmistä puhekaveriksi katkaisemaan yksinäisyyden tuomaa eristäytyneisyyttä. Televisio ja käsityöt ovat jo liiankin tuttuja, ja omat ajatukset lähtevät kelaamaan alavireistä rataa. Varmaankin yksinäisiä on paljonkin, mutta miten he löytävät toisensa? Yleensä ystävänhaku ilmoituksissa seuraa hakevat iloiset, energiset ja "simpsakat" ihmiset, mutta entä jos ei kuulu siihen kategoriaan, miten "mainostaisi" itseään? Enkä usko, että kiinnostuneita yhteydenottoja ilmaantuisi. Jos teillä kenelläkään on vastaavanlaisia mietteitä, niin kirjoitelkaa! Itse ainakin haluaisin edes kirjoittaa, kun elämän ympyrä on kavetunut lähes neljän seinän sisälle.

Varmaan niistä iloisemmista asioista on helpompi aloittaa keskustelu - suomalaisethan puhuvat ensin säästä ja sitten synnytyksistä / formuloista/verenpaineesta/eläkkeistä jne! Vasta eilen löysin tämän et.n palstan, ja olen yrittänyt etsiä kohtalotovereita; luulisi Suomessa olevan muitakin alkoholistilasten äitejä kuin minä...

Hei Heta-Maria!
Minulle ainakin voit kirjoitella.Jokaisessa ihmisessä on jotakin kiinnostavaa.Jos jotenkin pystyn auttamaan yksinäisyyttäsi.

Lainaus:

Täällä on narsismista ja sivusuhteista ollut polemiikkia, vaan monista muista negatiivisista elämäntilanteista ei niinkään.
Tulee nyt lähinnä mieleen sellaiset ongelmat kuin alkoholismi, perheväkivalta, mielenterveys, köyhyys, syrjäytyneisyys,
lasten,nuorten ja laitoshoidossa olevien vanhusten hoidot-huolet-huostaanotot jne.

Tällaisista asioistakin voisi keskustelua olla ?

Ja miksi muuten, vaikka yrittäisi kuinka totuudenmukaisesti keskustella maahanmuutto-ongelmista, leimataan heti rasistiksi. Olemmeko me suomalaiset toisillemme pahimpia rasisteja?

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat