Virpominen

Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Virvon varvon vitsasella,
kosken kevätpajusella.
Terveyttä toivottelen,
siunausta siivittelen,
onnea oksalla tällä.
Minä virvon tällä virpomislorulla kaikki nettiystäväni.

Vieläkö teilläpäin käy virpojia? Meilläpäin on ihan muutamia lapsia enää käynyt.Naapuruston lapset ovat kasvaneet ohi virpomisiän.Toisinaan koko juttu meinasi mennä liiallisuuksiin,kun lapset suklaan toivossa ihan juoksujalkaa kilpailivat,kuka ehtii käydä missäkin ja kuka on saanut enemmän suklaata ja muuta hyvää.Kuinkahan moni virpoja tietäisi,jos heiltä kysyisi,miksi virvotaan?
Kaikki juhlat ovat kaupallistuneet.Kuinkahan moni enää muistaa monenkaan juhlan perimmäisen tarkoituksen
Minä luulin vitsiksi sitä,kun koululaiselta kysyttiin,miksi Runebergin päivänä liputetaan ja mistä Runeberg tunnetaan,niin oppilas oli vastannut,että siitä tortusta!

Kommentit (4)

Vierailija

Hyvää palmusunnuntaita kaikille!
Virpominen onvälillä mennyt meidänkin kulmillä äärimmäisyyksiin. Virpojilla on ollut oksa jossa ei saattoi olla yksi höyhen kiinnitettynä ja hätäisesti mutistu loru ovenraosta ja sitten silmät kiiluen odotettu palkkiota. Eräälle naapurillemme kävi kerran näin: Virpoja naapurista saapui ovelle. Virpoi. Naapurimme kehotti tulemaanpääsiäisenä palkkansa lunastamaan. No siitäpä virpoja suivaantui ja soitti hetken päästä uudelleen ovikelloa ja huiskautti menemään kaksi kourallista hiekkaa naapurin eteiseen.
Että semmoisiakin virpojia.
Tosin on myös niitä jotka ihan oikeesti ovat paneutuneet asiaan ja tulevat vilpittömin mielin.
Omat lapsemme eivät ole enää virpomisiässä, mutta voihan se olla, että ovelle saattaa ilmestyä pieniä virpojia. Kuulostellaan...

Vierailija

Hyvää palmusunnuntaita!

Virpominen oli alunperin ortodoksinen kristillinen perinne. Nykyisin noidiksi puetut lapset
käy virpomassa vaikka noita ja virpoja ovat hahmoina vastakohtia toisilleen.
Minulla ei omakohtaista kokemusta virpojana eikä virvottavana olemisesta.

Haluan lainata pätkän Heikki Turusen kolumnista:

"Palmusunnuntai. Nimikin kuin kevät. Runo lapsuuden maaliskuusta, aurinkoisesta
hankiaispyhästä. Taannoisen suvikelin jälkeen tullut pakkanen on kovettanut hanget
kivikoviksi. Maailma tuntuu olevan meidän, avoin ja vapaa, kun kirmaamme niitä
pitkin hakemaan pajunkissoja äidin maljakkoon.Pälven alusta harmaan pystyaidan
juurella näkyy kuloheiniä. Talitintin tutussa "titityyssä" kirkkaassa koivikossa on
jotenkin iloisempi, vapautunut sointi."

Voiko niitä lapsuusaikoja enää paremmin kuvailla?!!

t.metsänpoika

Vierailija

Kyllä se vaan on kivaa kun pienet virpojat ilmestyvät. Väriä ja iloa sanojen lisäksi tähän kuraiseen kevääseen. Minusta tuntuu että päiväkodeissa kasvatetaan uusia virpojia pysymään kohtuudessa. Elikkäs virvotaan ainoastaan sukulaisia ja hyviä ystäviä. Ne kilpaa juoksevat, tuntemattomat lapset ovat isompia "ahmatteja". Toki olen nähnyt kadulla kun yksinäinen kulkija on oikein mennyt pyytämään lapsia virpomaan hänet. Kaupungeissa ainakin kerrostalojen ovisummereita ei tuntemattomat lapset soittele. Hyvää Pääsiäisen aikaa vain kaikille.

Vierailija

Kyllä minäkin olen niin innolla odottanut pieniä virpojia.
Onnekseni niitä on nyt käynyt.
Iloitsen jokaisesta kauniisti koristellusta oksasta ja ajattelen lasten pieniä sormia, jotka niitä on valmistanut.
Olen siitä onnekas naapuri, että meille erityisesti tullaan.
Kiitos itselleni, kun kiinnostus ja välittäminen lapsista on aitoa.
Hyvää pääsiäisen aikaa kaikille.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat