Mielenterveys

Vierailija

Elämäni ajaitui kriisiin. Sain hermoromahduksen ja sairastuin masennukseen. Olen ollut sairaalahoidossa kolmesti. Minulle on sanottu, että tämä on sairaus muiden sairauksien joukossa, mutta häpeän tätä. Voin nyt paremmin, mutta katson, että minut on "leimattu", koska olen ollut hoidossa. On vaikea kertoa tästä kenellekään...

Kommentit (8)

Vierailija

Älä ihmeesä tunne leimaantuneesi, et ole yhtään huonompi kuin muut. On ihan ihme, jos tällaisessa maailmassa ei masennu. Ihmisiä revitään joka suuntaan ja säästetään aivan väärissä asioissa.
Nosta pää ja häntä pystyyn, ilonaiheita elämässä kyllä löytyy.
Ja kirjoittele täällä, johan äsken avauduit, se on hyvä alku. :-D. Kirjoitellaan, jooko:)

katrinka
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Yhdyn tuohon täydestä sydämestäni tuohon mitä heluna kirjoittaa. Älä ainakaan luule, että kaikkien mielestä olet leimattu.
kyllä kenen tahansa elämä voi ajautua kriisiin.
Me tarvitsemme toinen toisiamme, tarvitsemme kuuntelijaa, ymmärtäjää ja aika usein käytännön neuvojakin. Minulla on eräs ystävä joka on aikoinaan jäänyt sairaseläkkeelle mielenterveysongelmien takia. Pidän kovasti hänen seurastaan koska hän on ajatteleva, avoin ja rehellinen ja kaikkea muuta kuin pintaliitäjä.
Minä olen usein neuvoton elämän kriiseissä (niitä on riittänyt) ja jaksamisen rajoilla. Olen kuitenkin huomannut, että on paljon muita samanlaisia.
Onhan tuo yksityisviestimahdollisuus, kirjoita jos siltä tuntuu vaikka minulle!

Vierailija

Minäkin olen huomannut saman asian kanssasi, että sellaisen ihmisen kanssa, joka on naarmuilla, on paljon helpompi olla ja keskustella. En tarkoita, että ovat altavastaajina. Vaan herkempiä ja rehellisempiä elämän edessä. Miksi esittää muuta, kuin on. Keskustelu toisen kanssa antaa paljon ja siitä saa myös itse hirveästi. Olisi hirveätä, jos olisi ihan yksin tässä maailmassa.(vaikka usein ehkä siltä tuntuukin).
Jakakaamme rohkeasti ilomme ja surumme. Jostain luin viisaan ohjeen. Suru puolittuu, kun joku jakaa sen ja ilo kaksinkertaistuu toisen kanssa!

Vierailija

On se kummallista ettei mielenterveysongelmia ymmärretä ennen kuin asia koskettaa
tarpeeksi läheltä. Sairaseläkkeelle johtavista sairauksista se on luultavasti yleisin.

Vierelläkulkijoita tarvittaisiin paljon jotka kuuntelee ja kannustaa. Vaikeuksien
tullessahan se ystävyys punnitaan kuten laulussa sanotaan.

Kannattaa hakeutua vertaisryhmiin ja mukaan toimintaan.

Vierailija

Ymmärrän tuntemuksesi oikein hyvin.
Itse olen läpikäynyt vaikean työuupumuksen ja työpaikkakiusaamisen ja siitä seuranneen masennuksen.
Elämän aikana koetut vaikeat asiat paljastui sieltä alta.

Voin lohduttaa, että masennus suojelee sinua vaikeilta asioilta joita et pysty käsittelemään ja kohtaamaan juuri nyt.
On todella hienoa ja tärkeää tunnistaa omia tunteita ja tutustua niihin.
Otatkin esille HÄPEÄN, joka on noussut sinulle päällimäisenä tunteena kirjoituksessasi.
Niinkuin jo edellä on kehotettu menemään vertaistukiryhmiin tai onko sinulla terapiaa tiedossa, jossa asioita voi puhua ja purkaa.
Onko luotettavaa ystävää.
Kävele luonnossa paljon ja jos ja kun itkettää niin anna tulla, kyllä luontoon mahtuu.

Yksin niiden kanssa voi ajautua umisolmuun.
Puhu ja ole rehellinen itsellesi mitä tuntemuksia tuleekin.
Olet selvästi matkalla kohti parempaa, olet kirjoittanut jo tänne.

Matka on pitkä, mutta se kannattaa.
Opit elämään sairautesi kanssa ja parantumaan.
Onhan se sairaus muiden sairauksien joukossa , aavistuksen hämmentävä niille joilla ei ole ymmärrystä!

Vierailija

Heippa!

Olen täysin samaa mieltä edellä kirjoittaneiden kanssa. Älä jää yksin omien tuntemuksiesi kanssa, puhuminen
on terapioista paras. Niinhän terapeutitkin/psykologit/psykiatrit/psyg.sairaaanhoitajat tekevät; kuuntelevat.
Ja hyvät, luotettavat ystävät.
Ja häpeää, sitä ei todellakaan kannata tuntea, puolet Suomen kansasta syö masennuslääkkeitä...
Ja kirjoita yksityisesti, kts yllä, hänelle/heille, jotka koet luottamuksellisiksi. Uskon, että kaikki tähän vastanneet
ovat sen arvoisia.

Sellaiset kanssakulkijamme, joilla on ollut kriisejä elämässään, ajattelevat varmasti 'erilailla' ja herkemmin kuin sellaiset, joille 'ei ole koskaan tapahtunut mitään'. Kriisit tekevät meistä lujempia, mutta ei kovempia.

Ja kyllä elämä kantaa!

aluisa
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Hei Anonyymi,
Toivon Sinulle voimia jaksaa elämää eteenpäin. Nythän se varmaankin tuntuu jo helpommalta, kun vointisi on parantunut. Kyllä kai meillä monillakin on ollut vaikeita hetkiä elämässämme, joista olemme selvinneet hyvien ystävien avulla.
Valoisaa pääsiäisen odotusta toivottelee Aluisa

valmatar
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Viittaan "omaelämäkertaani".

Kaikesta voi selvitä. Aikaa se vie, mutta kuntouduttuaan on vahvempi vastaisten vaikeuksien tullen.
En todellakaan ole kova ihminen... vaan hyvin avarakatseinen ja inhimillinen lähimmäisiäni kohtaan.

Ammatti-avun hakeminen on sitä viisautta !
Usein ne arvostelijat on sellaisia, joilla ei ole vielä elämässään tullutkaan vaikeita paikkoja ...

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat