Kommellusten Komero

Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Sivut

Kommentit (33)

Vierailija

Löytyy Sana on vapaa/ kaikki keskustelut:Sanat kateissa.
Itselleen nauraminen ei nähtävästi ole kovin yleistä tai sitten ollaan skarppina ettei
kommelluksia ole sattunut.

Vierailija

Onhan noita vuosien mittaaan sattunut yhtä jos toistakin kommellusta.

Mutta tää tapahtui jo kauan kauan sitten olin vielä silloin nuori neitokainen

Siskoni oli ostanut itselleen uuden peruukin, ja minua harmitti tietysti kovin, kun itselläni ei ollut ja se oli minusta niin hieno , kun sen sai nopeesti päähän ja oli niin hyvän näköinen ja eikä tarttenut sitä aina laittaa, senkun päähän asetteli

Niinpä sit kerran pyysin jotta lainaa sitä minulle, niin kokeilen sitä miten se minulle sopii, jos vaikka hankkisin samanlaisen itselleni. No mikäs siinä, hän antoi

Laitoin omat hiukset pinneillä kiinni sinne alle, ja sen komeen perukin päähäni
Ja sit kokeillemaan sitä uutta luomustani ulos, ja suuntasin kaupoille

Tulin ulos kaupasta ruokakassini kanssa , mutta harmikseni huomasin, siellä kaupan edessä oli liukasta, enkä varonut, niin hupsista, pyllähdin nurin, ja ruokakassini levähti siihen ja vielä sen olisin ymmärtänyt, vaan se minun peruukki lensi ja saman tien päästäni

Voi pyhä jyssäys..en oikein teinnyt mistä aloittaisin, keräisinkö ruuat ensin siitä maasta, vai asettelisinko se peruukin ensin päähäni ja en tietenkkään ollut siinä yksin, sopivasti oli yleisöö paikalla

Muistan ikäni niitten ihmisten ilmeet, kun siinä katselivat minun touhujani..ei niitä ilmeitä voi unohtaa
Ainahan sitä ensimmäiseksi katsoo, kun maata suutelee, onko ketään näkyvissä, niin oli minunkin aatokset silloin

Mutta kuinka ollakkaan, eräs herrasmies tarjosi apuaan ruokien keräämisessä, ja minä vaivihkaa kuin huomaamatta asettelin sen peruukin päähäni ja hipsin pois.. lie tullut edes oikein päin laitettua, mokoma kapistus, en tainnut sitä silloin pitää niin tärkeenä , oli vaan mielessä, mahdollisimman äkkiä pois paikalta

Sanoin siskolleni, älä koskaan lainaa minulle sitä enää, vaikka kuinka pyytäisin, ei minusta taida olla sen pitäjää, on niin karvaasti koettu

Jotta taitaa olla vaan viisaampaa pitää nää omat kutrit ei ne ainaskaan ihan pienestä pyllähdyksestä lähde lentoon

Nuoruusmuistoja

aluisa
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Hei,
Kyllä se varmaankin on niin, että pidetään nämä vähäiset kutrit, mitä vielä on jäljellä.
Olipa hauska tarina, ihan itsekseni nauran tässä jakkaralla, hyvä etten pudonnut minäkin!
Hyvää illan jatkoa toivottelee Aluisa

Vierailija

Kerran liukkailla talvikeleillä olin hienona ja juhlakengissä menossa yhteen tilaisuuteen. Kaaduinkin pihassa ja satutin selkäni jäiseen pihaan. Olin aivan sekaisin, lievä aivotärähdys luultavasti, kun minut vietiin terveyskeskukseen. Siellä jouduin tarkkailuun joksikin aikaa. Muistan vain kun lääkäri kävi luonani ja minä olin nukkunut ja kuorasannutkin (juhlapuku päällä..) Kun kerroin tästä kotona ei perheenjäsenet yhtään tätä ihmetelleet. He tietävät että minulla on hyvät unenlahjat ja saatan helposti ottaa torkut paikasta riippumatta. :)

marjutti
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Punastuttaa vieläkin kertoa tätä,vaikka tapahtumasta on jo muutama vuosi. Lähdin pyörän kanssa liikenteeseen kauniina kesäpäivänä.Lämmin kun oli,olin pukeutunut trikoohameeseen ja hameeseen sopivaan toppiin.Olin tulossa kaupan kautta kotiin,hieman ostoksia mukanani. Odotin liikennevaloissa valon vaihtumista jalka toisella polkimella,mutta en ollut huomannut,että hameen helma oli kengän ja polkimen välissä. No,kun valo vaihtui vihreäksi,polkaisin lähtöön ja kauhukseni hameeni valahti nilkkoihin siinä keskellä suojatietä. A_P_U_A!!! Autot tööttää ja joku vislaa,kun minä naama punaisena kiireesti nostan hamettani,joka ei meinaa vielä millään nousta,sillä olen niin jotenkin sekaisin ja nolona. En katso ympärilleni,kun vihdoin selviän siitä tilanteesta,hyvä etten sotkeudu uudestaan,sillä yritän selvitä todella liukkaasti siitä tilanteesta. Kyllä oli kotiväellä hauskaa,kun kerroin tilanteesta. Tyttäreni mokoma kehtasi kysyä,että olihan sinulla kunnolliset alushousut jalassa! Tätä nykyä pyöräilen turvallisesti kypärä päässä tietenkin ja verkkarit jalassa.

Vierailija

Kaatumistapahtumastani on myös aikaa kulunut.
Poikani oli saanut ajokortin ja päätin nopeasti hakea leipomosta pienen täytekakun. Ostin kakun ja pari patonkia ym. pullanpuolta. Kassia ei ollut ja laitoin patongit kainaloon ja pullapussit toiseen käteen.Täytekakku kauniisti kämmenen päälle, ettei heilu ja kermat jää pahvien reunaan.

Lähdin myymälästä ja jalalla avasin oven. Siinä oli muutama rappunen alas ja hups astuinkin yhden rappusen tyhjää ja siellä makasin kontillani maassa. Kuinka ollakkaan täytekakku oli kauniisti kämmenelläni eikä kermatkaan pahvien reunassa. Miten olinkin osannut varjella tuota kakkua niin hyvin. Sattui siinä yksi herra autosta näkemään kompurointini, mutten kehdannut kysyä miltä taiteiluni näytti, piti päästä nopeasti pois.

Vierailija

Minä olin nuorena puutarhalla töissä, ainoana miespuolisena omistajan lisäksi.
Eräänä päivänä kun olimme avomaalla työntouhussa, mulle tuli pienempi vessahätä.

Ainoa vessa oli päärakennuksessa, johon suuntaan olin jo menossa kun muutinkin
mieleni ja päätin käydä vedenheitolla tomaattihuoneessa joka oli vessaa lähempänä.
No,etuhallin poikki vaan tomaattihuoneen yläportaalle ja rakon tyhjennys käyntiin.
Varmuuden vuoksi tarkkailin taaksepäin ettei kukaan tulisi, varsinkaan naisia.

Ei tullutkaan vaan edestäpäin reunakäytävää pitkin. En lorinan takia kuullut hänen tuloaan.
Eräs rouva oli siellä varkaita katkomassa ja minä luulin huone oli tyhjä.
Alkuhäkellyksen jälkeen rouva sanoi luulleensa että joku avasi vesihanan kun alkoi
kuulua lorinaa.
Vaan kylläpä hanakin sulkeutui äkkiä! Ja nolotti.
T. metsänpoika

katrinka
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Hyvät on jutut teillä täällä.
Jospa minäkin kehtaisin kertoa yhden ikivanhan jutun jota en itse ole kertonut kenellekään.
Olin kansakouluikäinen, en muista tarkemmin ikää. Olin saanut äkillisen ripulin, olin kotona silloin ja tuli kova kiire ulkohuusiin. Juoksin ovesta ulos, ihan huusiin asti en ehtinyt, mutta lähimpään kukkapenkkiin kylläkin. Eihän se vielä mitään, mutta kun juuri pääsin kyykkyyn ja latasin tuutin täydeltä, ajoi koulun komein poika polkupyörällä pihaan.

Matleena
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Mieleeni tulee tapaus, joka hävettää vieläkin, vaikka siitä on jo kauan aikaa. Kerran kaupassa tavatessani tutun rouvan, huomasin hänen hyvännäköisen tukkansa ja sosiaalisena ihmisenä totesin ystävällisesti: 'Sinulla on uusi kampaus!' Siihenhän vastasi jotain myöntävää aika vaisusti.
Myöhemmin sain kuulla, että hänellä oli syöpä ja syöpähoidot olivat vieneet oman tukan, joten ihailemani kampaus oli peruukki. Voitte kuvitella, miten minua nolotti kommenttini. Päätin yrittää pitää suutani kiinni enemmän, mutta minkäpä sitä luonteelleen mahtaa, joten tilanteita sattuu vieläkin....

Vierailija

Tuo siivous ei nyt oiken maita, niin taidampas istahtaa tähän rahille hetkeksi aikaa ja naputella, tiedä vaikka joku innokas, ja työtä pelkäämätön ottais tuossa mopin käteensä, ja kuurais nuo lattiat , matot onkin tuulettumassa
Mieli halajaa vaan tuonne auringon paisteseen

Niin tässä siivoillessa mietin tuota lapsuuttani, mikä siinä onkaan, kun tulee tuota ikää, niin aina vaan useammin se tulee mieleen

Tuota kun kuten varmaan meistä kaikki tietää, jotta sodan jälkeen oli kaikesta pulaa,oli vaatteista , ruuasta ja melkein kaikesta
Minäkin olen suuresta perheestä lähtöisin, ja eipä meillä olla tainnut muuta rikkautta, kuin iso kersalauma, no sehän kyllä onkin jo rikkaus.

Eihän sellaiselle katraalle saanut vaatetta ostettua, oli vaan ihan välttämättömät varusteet, jos aina niitäkään
Kerran kun ei ollut kuivia lapasia laittaa kouluun (oma syyni, olivat uunin perällä mytyssä ) niin pistin villasukat,,ihan saman asian ajoi..laitoin vaan näkyviin sen kärjen, eikä kukaan tiennyt jotta ne oli sukat,, ja heitin ne pois ennenkuin menin sisälle ja sujautin ne laukkuun
ja ihan meni täydestä
Mutta me kun oltiin vähävaraisia, niin meille lähetettiin aina joulun maissa vaatepaketteja, ja tais niitä väliin tulla muuloinkin, mutta usein ne kyllä tuli joulun aikoihin.

Voi sitä iloa ja riemua, kun sitä pakettia aukastiin, mitä kaikkee sieltä löytyikään..se oli kuin arreaitta ..en ole sen jälkeen yhtään pakettia niin innokkaasti availlut, aina toivottiin jotta olisivat laittaneet sinne jotain karkkia, ja kyllä joskus olikin ja joskus rusinoita ja luumuja taispa olla muutama omenakin

Jokainen yritti kiireellä sovittaa, mitä luuli päälleen mahtuvan..ei ollut silloin muoti farkkuja eikä muitakaan merkki vaatteita, se pistettiin päälle, mitä sattu tulemaan , joskus hihat oli pitkät, vaan ei se menoo haitannut, siinä mukana ne kulki
äiti oli hyvä ompelee, niin kursi niitä aina meille kullekkin sopiviksi

Minä veljeni kanssa usein jouduin hakemaan ne paketit , ja matkaa oli monta kilometriä minne ne jätettiin
Usein oli juuri silloin joulun aikaan kovat pakkaset, ja potkurilla se haettiin ja siinä potkurisssa kun ei ollut kuin yksi jalas, joku innokas potkia oli saanut siitä toisen jakaksen katkaistua, niin oli tosi vaikeeta sillä raahata sitä isoo lootaa.

Kerran taas olimme veljeni kanssa saaneet komennon mennä noutamaan paketti, niin kapinoimme vähän vastaan , miksi aina me..mutta kiltisti piti kuitekin noudattaa äidin käskyä, isä oli paljon viikkoja pois töissä kauempana

No, paketti haettiin..mutta aateltiin tehdä vähän koiruutta, ja avata se ennenkuin mennään kotia
niinpä sit tuumasta toimeen, ja loota auki..mikä yllätys olikaan, siellä oli karkkia, no emmehän voineet vastustaa kiusausta, vaan pöllimme ne karkit sieltä pois
Kotona äiti kysyi meiltä, miten tuo paketti on auki, niin kirkkain silmin selitettiin, jotta se kolhiintui, kun se pyllähteli monta kertaa siitä poturista pois, niin ihmekkään jos paperit reuhottaa
no kai äitis sit sen uskoi , kun ei siitä enempää keskusteltu, me salaa sit ne karkit veljeni kanssa syötiin, ei niitä kyllä paljon ollutkaan, mut kummiskin.
Kerroin aikuisena äidille sen jutun , sitä nauratti kovin ja sanoi, annettu anteeksi, ja nauroimme vain koko jutulle

Mutta nyt sit jatkettva noitten villakoirien metsästystä, ja ruvettava tosi hommiin,mut ensiksi keitän hyvät päiväkahveet

Kirjoitellaan taas, kun aikaa on..

Nuoruusmuistoja

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat