Oletko aloittanut/lopettanut hormonihoidon?

Seuraa 
Liittynyt19.8.2015

Suomalaisnaisista noin neljännes käyttää hormonikorvaushoitoa vaihdevuosioireisiin. Miten hoito kannattaa lopettaa, ettei joudu pulaan? (Gynekologi Pirkko Brusila vastaa ET 6 -lehdessä). Millaisia kokemuksia sinulla on korvaushoidosta ja/tai sen lopettamisesta? Oliko korvaushoidosta hyötyä, miten sen lopettaminen onnistui? Mistä muusta olet saanut apua vaihdevuosioireisiisi?

Tarja Rea Luomanperä
verkkotoimittaja

Sivut

Kommentit (25)

Vierailija

Otin selvää korvaushoidoista monista eri lähteistä ja ainakin se selvisi, että kukaan ei varmasti kertonut, että hormoni-korvaushoidot olisivat olleet vaarattomat.
Niinpä päätin punastella, hikoilla ja olla vaihdevuosi-ikäinen nainen luojan antamilla eväillä. Miksihän miehille ei ole vastaavaa harmia?
Kyllähän se harmitti työpaikalla kun kesken kokouksen lehahti punaiseksi ja sen huomatessaan olo muuttui epävarmaksi. Nuoremmat katselivat nenänvarttaanpitkin ja palaverivieraat tuijottivat häpeilemättä.
Silti päätin olla sortumatta korvaushoitoihin, vaika työterveyslääkäri olikin erimieltä asiasta.
Nyt olen eläkkeellä ja tyytyväinen siihen, että kestin luonnollisen hankaluuden mikä naiselle on harmiksi luotu.

Terveisin Hyvämieli

Vierailija

Miehille ei ole luotu vastaavia harmeja koska naisten kyky sietää erilaisia harmeja
on moninkertainen miehiin verrattuna. Jotkut naisethan sietää jopa miehiä.
Näin se luoja on sen suunnitellut kaikessa viisaudessaan.

Jos miehelle tulee joku harmi niin se keksii jonkin koneen siihen avuksi.

tmaria
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Hei!

Minulle kävi niin, että kun muutama vuosi sitten multa leikattiin kohtu ja munasarjat, niin
hoitava (nais)kirurgi suorastaan tyrkytti mulle hormoneja ja kirjoitti reseptin. Sanoi, että
aloitetaan se hoito jo siellä sairaalassa ollessa..onneksi unohti.

Minulle ei ole tullutkaan mitään vaivoja, hikoilua tms.joten en ole k.o. hoitoja aloittanutkaan,
enkä aio aloittaakaan....vaikkakin...seksuaaliset halut katosivat saman tien. En ole kokenut
haluttomuuttani ongelmaksi itselleni, silloiselle kumppanilleni se tosin oli jonkinlainen syy
eroomme. Tosin olemme ystäviä tänäkin päivänä.

Tästä tulikin aasinsilta tähän haluttomuuteen. Näin jälkeenpäin ajatellen olen kai itse jonkinlainen
aseksuaali, ollut jo ennen tätä leikkausta ja vaikka parisuhteita/suhteita ollut.

Onko teillä muilla kokemuksia tuosta haluttomuudesta, joita rohkenisitte täällä netissä jakaa?
Vaikka eri otsikolla, jotta ei sotketa ET-toimituksen kyselyä..

Ei miestä eikä naista

Vierailija

Olen käyttänyt n. 10 vuotta korvaushoitoa enkä oikein rohkene lopettaakaan. Kokeillut olen taukoa ja heti alkoi
ahdistaa ja hikoilut sun muuta palasivat. Kohtu on poistettu vuosia sitten. Ei liene selvää näyttöä myöskään hormoonilääkityksen vaaroista. Minä koen, että elämänlaatua ko. hoito parantaa.

Vierailija

Ajattelin aikanaan, että vaihdevuodet ovat luonnollinen tapahtuma ja koska muutenkaan en käytä, enkä tarvitse lääkkeitä, niin en tässäkään. Monta vuotta sitten kärsin ja pahiten unettomuudesta. Kokeilin joitakin tablettimuodossa olevia valmisteita ja sain niistä hirveät rytmihäiriöt.
Sitten lääkärini kertoi geelimuodossa olevasta valmisteesta. Aloin käyttää sitä ja sain "elämäni takaisin"!! Viime vuonna 63 vuotiaana olin huolestunut saisinko vielä lääkereseptin. Aion olla 65-vuotiaaksi töissä. Olin oikeasti viisikymppisenä vanha ja väsynyt, nyt en enää ikääni muista ja VOIN HYVIN!

Vierailija

Aikanaan minäkin ajattelin tulla toimeen ilman hormoonikorvaushoitoa, mutta oireet olivat niin sietämättömiä, että 52-vuotiaana aloitin hoidon. Olo oli kerrassaan mahtava ja elämä maistui kaikin tavoin. Neljä ja puoli vuotta sitä hyvää oloa ehdin nauttia, kunnes sitten löytyi rintasyöpä. Siihen loppui hormoonit ja alkoi toisenlaiset hoidot. Leikkauksesta on nyt kulunut viisi vuotta. Solusalpaaja- ja sädehoitojen jälkeen olen käyttänyt estrogeeninestäjää joka taas aiheuttaa hikoilukohtauksia, jotka tosin ovat lievempiä kuin alkuperäiset kuumat aallot.
Ei se syöpä välttämättä siitä hormoonikorvaushoidosta tule, mutta minulle nyt vain kävi näin.

Vierailija

Kuumat aallot alkoivat kiusata todella paljon, kun täytin 50 v. Unettomuus ja kova hikoilu olivat ylivoimaisia, kun työni on esillä olemista (luennoitsija). Aloitin silloin hormonikorvaushoidon ja kuumat aallot yms. kurjuudet loppuivat heti. Söin hormoneja 11 vuotta ja sitten löytyi rintasyöpä. Kun tulin leikkauksesta, sanottiin sairaalassa, ettei saa ottaa enää yhtään hormonitablettia. Kylläpä hikoilu alkoi nopeasti.

Onnekseni syöpä ei ehtinyt kainaloihin, joten hoidoksi tuli "vain" 5 vuoden antihormonit. Aloitin niiden syömisen 2 kk:n kuluttua leikkauksesta, jolloin menin myös töihin. Se oli elimistölle liikaa. Vaihdevuosivaivat olivat nyt moninkertaiset, unilääkkeiden avulla pystyin nukkumaan vain 2 - 4 h yössä. Niinpä näiden lääkkeiden syönti lopetettiin muutamaksi kuukaudeksi, että pystyin käymään töissä. Kun kesäloma alkoi, aloitin syömisen uudelleen ja olen syönyt nyt melkein 3 vuotta. Julkisen sektorin syöpälääkäriltä en saanut kunnollisia lääkkeitä tuohon valtavaan hikoiluun, joten menin yksityiselle. Häneltä sain beeta salpaajaa ja Lyrica 150 mg:n ja olen niiden avulla ollut töissä, kunnes jäin eläkkeelle täytettyäni 63 v. Nukkuminen on edelleen huonoa eli nukahtamislääkkeitä täytyy syödä. Mitään luontaistuotteita ei saa käyttää, koska syöpä on hormoniherkkä.

Hikoilen edelleen tunnin välein, mutta tuo Lyrica hillitsee hikoilua, että vaatteet eivät ole jatkuvasti märät. Ihmettelen, ettei tähän ongelmaan (kuumiin aaltoihin) ole keksitty muuta lääkettä kuin nuo hormonit, jotka ovat minulta kielletty koko loppuelämän. Kaikenlaista olen kokeillut kuten akupunktio, vesijumppa ja avantouinti ja varsinkin avantouinti auttaa. Kertaakaan ei ole tullut kuumaa aaltoa, kun uin avannossa!

Vierailija

Tsemppiä vain kaikille! Oireet ja hoitokeinot ovat yksilöllisiä - mikä auttaa yhtä ei auta toista. Itselläni on tepsinyt vanhat keinot: kaikki mikä edistää painonhallintaa vähentää myös vaihdevuosioireita. Luulen että ikääntyessä tapahtuu niin monta muutosta yhtä aikaa että aina ei ole kyse vain hormoneista. Olisko niin että mitä vähemmän oppii kiinnittämään huomiota oireisiin, sitä vähemmän niillä on painoarvoa elämänlaadulle. Ymmärrän kyllä että hikoilu rajoittaa elämää mutta se on kuitenkin vain ohimenevä vaihe. Tärkeämpää on pitää huolta sydämestään, sillä estrogeenihan suojelee naista sydänvaivoilta vaihdevuosi-ikään asti. Eli vaatikaa naiset kunnon tutkimuksia jos vähänkin sydän huolettaa.

Vierailija

Minulla niitä oireita ei voinut ohittaa huomioimatta. Jokainen yö heräsin lakanat ja tyyny märkänä. Jokainen päivä pesin koneellisen hikisiä vaatteita ja lakanoita. Lopulta olin niin väsynyt siihen heräilyyn, sillä töissäkin piti jaksaa käydä. Hormonien käyttö korjasi tilanteen muutamaksi vuodeksi, kunnes sitten löytyi syöpä.
Olen normaalipainoinen, liikunnallinen ja muutenkin terveitä elämäntapoja noudattava, mutta siitä huolimatta kävi näin.

Vierailija

En syö enkä aio syödä hormooneita mikäli jaksan näiden aaltojen kanssa näin.
Onnekseni yöhikoilu on olematonta, mutta päivällä kun tulee niin se on rankkaa.
Välillä olo on hikoilun jälkeen tosi väsynyt ja sattuu sydämeen.
En ole enää työelämässä, joten on helpompi olla ihan luomusti nämä vaivat.
Paikallishoitona käytän Vagifemmiä niin limakalvot pysyy liukkaampina, eikä saa tulehduksia niin helposti.
Lisäksi syön mielialalääkettä masennukseen niin sekin helpottaa mielialavaihteluita ja unen laatua.
Äitini ei koskaan saanut syödä hormooneita, kun hänellä oli ollut veritulppa jalassa.
Hänkin kesti niin enköhän minäkin.

Vierailija

Tsemppiä teille kaikaille jotka taistelette kuumien aaltojen ja hikoilujen kanssa ilman hormoonihoitoja. Itse söin toistakymmentä vuotta hormooneja ja sitten se rintasyöpä iski. Sitten ei enä syödä eikä käytetä mitään hormoonivalmistetta. Nyt sitte 63 vuotiaana hikoillaan ja punoitetaan ja pestään hikisiä vaatteita. Syöpäni oli hormooniperäistä. Kaikki 6 naista jotka olivat rintasyöpäleikkauksessa sinä päivänä olivat syöneet hormoonilääkkeitä ja tämä oli vain yhden päivän otos. Ihmettelen kovasti ettei julkisesti lääkärit kerro totuutta hormoonien vaikutuksesta rintasyöpään, vaan puskaradion kautta saa tietoa kuinka yleistä on hormoonit & rintasyöpä. Hyvää kevättä kaikille hikoileville kanssasisarille !

Vierailija

Minä puolestani olen käyttänyt jo yli 10 vuotta hormoonikorvaushoitoa. Yritin jossain vaiheessa (noin viisi vuotta käytettyäni) jättää pillerit pois. Alku meni hienosti, mutta sitten oireet palasivat yhtä ikävinä kuin aikaisemminkin. Pohdin tarkoin hoidon etuja ja haittoja, ja marssin lääkärilleni, joka oli myös sitä mieltä, että hoitoa voidaan jatkaa, jos potilas kokee sen tarpeelliseksi eikä terveyden puolesta mitään rajoituksia ole.
Meillä suvussa ei ole esim. esiintynyt rintasyöpää, joten siinä mielessä en kuulu riskiryhmään.
Olen 65-vuotiaaksi elänyt suht. terveenä, mistä saan olla iloinen. Jos korvaushoito nyt aiheuttaisi minulle sairauksia, ei se olisi mielestäni kohtuutonta. Monilla tuttavistani on kaikenlaista kremppaa (ja ilman korvaushoitoa, jokunen on jopa poistunut keskuudestamme. Minulle on tärkeää hyvä elämänlaatu, enkä vähäisten riskien vuoksi ole valmis siitä tinkimään.
Otan nykyisin 4-5 Activelle-pilleriä viikossa. Niillä oireeni pysyvät kurissa.
Ja kohta menen reseptiä uusimaan seuraavaksi vuodeksi!

Vierailija

48 vuotiaana aloitin hormoonikorvaushoidon. Koska minulla on aika pieniä lapsia ja olen yh. ennen aloitusta kärsin mm. kuivista silmistä.virtsatietulehduksista (pahoista) . Ja hikoilusta mutta viimeinen pisara oli että aloin olla tosi kiukkuinen varsinkin iltaisin..lapsille kiukkusin eli hoito on jo lasten kannalta tarpeen..

Vierailija

Olen syönyt hormooneja jo neljätoista vuotta. Olen unohtanut välillä ottaa ja olen myöskin tarloituksella ollut ottamaata. Kyllä alkaa hiki virrata ym. oireita tulla.
Sattumalta kuntoutusjaksolla lääkärini kysi minulta, kun huomasi, että kohtu ja toinen munatorvi on poissa, että eikö minulle ole määrätty hormoonia. sanoi vielä, että sinä tyttöhän menet ihan pilalle. En tuota aatellut silloin. uskoin lääkäriä ja Progynovaa otan napin aamulla.
Se asia, että onko halut tallella. Minulta on lähtenyt kaikki halut taivaan tuuliin. Ei sitten mitään ole jäljellä.
Kohdiunpoiston jälkeen tämä alkoi. Mutta se oli pakko tehhä.
Nyt olen miettinyt, että josko lopettais pillerit. Pitää ensin lääkärini kanssa keskustella asiasta.
Vagivemia käytän minäkin. Se on hyvä paikallishoito.
Syövästä nyt paljon puhutaan, mutta en osaa tuohon ottaa kantaa? Tulee tai ei tule.
Kuitenkin nyt vielä aion jatkaa pillereiden syömistä. Niin, muistin , että se kyseinen lääkäri sanoi, että syöt näitä lopun elämäsi. Jotta näin täällä.

Vierailija

Minulla alkoivat vuotohäiriöt ja hikoilut parikymmentä vuotta sitten, aika nuorena. Olen siitä asti käyttänyt erilaisia hormonipillereitä, laastareita. Activelleä olen käyttänyt muutaman vuoden ja lääkärini on sanonut että voin käyttää loppuikäni jos on tarvis. Kokeilin, otin vain joka toinen päivä, heti alkoivat univaikeudet ja tulin hyvin hermostuneeksi. Mammografiassa kävin juuri, ei mitään löytynyt. Olen nyt 64 vuotias. Jatkan, elämänlaatu on parempaa näin, saan nukuttua ja ihokin pysyy hyvänä.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat