Millainen parisuhde toimii kypsemmällä iällä?

Seuraa 
Liittynyt19.8.2015

Eron tai leskeksi jäämisen jälkeen yhä useampi ikääntyvä uskaltautuu uuteen parisuhteeseen. (Kaksi paria kertoo ratkaisuistaan ET 6-lehdessä). Millainen parisuhde toimii parhaiten kypsemmällä iällä? Seurustellaanko, muutetaanko yhteen vai mennäänkö naimisiin? Kerro kokemuksistasi - ota kantaa!

Tarja Rea Luomanperä
verkkotoimittaja

Kommentit (6)

Vierailija

Kärsivällisyyttä ja lämpöä, aikaa ja ymmärrystä.
Tutustuminen ja luottamuksen saavuttaminen kestää kauemmin, kuin nuorempana.
Kykyä sopeutua myös yhdessäoloon kumppanin lasten ja lastenlasten kanssa.
Avioliitto ei ole enää niin tärkeä, kuin nuorempana. Sitoutuminen toiseen ja luottamuksen säilyttäminen pysyvät kyllä aina tärkeinä asioina.
Huumoria tarvitaan ehkä viellä enemmän, kuin nuorempana. Sillä huumorilla pääset aina perille!

Vierailija

Olen ollut naimisissa 36 vuotta.
Erilaisia vaiheita liitossa on ollut monenlaisia.
Yritystä, onnistumista, erehdystä, puhumattomuutta, alistamista, nöyryytystä. no lista jatkuisi loputtomiin.
Yhdessä päätettiin kasvattaa lapset maailmalle ja siinä hyvin onnistuttiinkin.
Työ vei enemmän voimia ja väsymystä riitti.
Avioliitto oli tyhjä.
Perheterapiaan sain mieheni "pakolla", toinen vaihtoehto oli lakimiehen puheille lähtö ja ero.
Mieheni ei hyväksy läheisyyttä ei koskettelua ei puhumista ei mitään mikä tuo minulle/meille iloa.
Seksitoiminnot on häneltä loppuneet ja apua hän ei suostu hakemaan.

Elämme kuitenkin saman katon alla vähän niinkuin ystävät tai kun vaan näin on jo totuttu.
Arki on tasaista ja rauhallista molemmat tekee omia juttujaan.
On ihana lapsenlapsi, josta molemmat saa iloa ja voimaa.
Matkustellaankin sopivasti yhdessä, näin kun on jo totuttu.

Olen jo aikoja sitten antanut periksi enkä jaksa yrittää liittomme eteen, kun mies kiemurtelee vastaan eikä suostu muutoksiin.
Kuitenkin tekisi mieleni halata, suukotella, istua kainalossa tai vaikka käydä yhdessä saunassa.
Se kun vaan ei käy miehelleni. Hän ihan hermostuu ja tärisee, kun varovasti yritän.
Aikoinaan minulle reppanalle riitti, kun rakasteltiin vain ja ainoastaan hänen halujensa tahtiin.
Silloin oltiin "lähekkäin"!?

Kaiken tämän seurauksena minulla on avioliiton ulkopuoleinen suhde ollut jo vuosia.
Tapaamme harvoin, mutta saan olla lähellä ihmistä ja kokea olevani elävä tunteva ihminen.
Näin jatkamme tämän miehen kanssa, mutta liittojamme emme ole halunneet hajottaa.

Mietinkin välillä, että mikä on pettämistä, se, kun mies on hyljännyt minut avioliitossa,
Vai se kun saan onnen liiton ulkopuolelta.

Vierailija

Olen lähempänä kuutta kymmentä ja erittäin iloinen siitä että n. 4-kymppisenä löysin nykyisen (2. mieheni). Eihän sitä tiedä miten vanhenemme, mutta juuri nyt tunnen turvalisuutta ajatuksesta yhdessä vanhenemisesta. Eihän kahden tahoillaan lapsensa saaneen liitto ole mutkaton, varsinkaan kun ei ole yhteisiä lapsia, mutta mikä elämässä on täysyin mutkatonta! Aina voi valita asennoituuko hankalamman kautta vai iloitseeko sitä, mikä toimii. Meillä on avioliitto ja avioehto, omat rahat ja tilit sekä systeemi yhteisten kulujen hoitoon. Vietämme lomia yhdessä mutta matkailemme myös yksin. Ei purista eikä ahista! Luottamus ja toisen kunnioitus on A ja O.

Vierailija

Olen ollut naimisissa noin 35 vuotta. Tämä avioliitto on ensimmäiseni ja viimeiseni. Jos nyt jäisin yksin, en menisi naimisiin, en muuttaisi kenenkään kanssa asumaan, mutta seurustella voisin jos löytäisin tosi kiltin ja huumorintajuisen miehen. Sen suhteen pitäisi olla sellainen, että voisimme käydä yhdessä matkoilla ym. harrastuksissa kuten lenkkeilemässä, hiihtämässä uimassa, teatterissa ja elokuvissa. Hauskaa pitäisi olla.

Vierailija

Hei!
Olen samassa tilanteessa avioliittoni suhteen.
Olemme menneet vielä pidemmälle, sillä matkustamme erikseen. Kumpikaan ei kysele toisen matkan jälkeen, että sattuiko jotakin tai oliko hyvä matka?
Niin kauan, kun lapset olivat kotona ja molemmat kävimme työssä oli elämä kohtalaisen hyvää ja edes jotakin lämpöä riitti.
Ajattelin, että kun lapset muuttavat pois niin meille alkaisi aika, jossa saisimme rauhassa keskustella vaikka mistä ja sänkykin olisi silloin paremmassa mallissa. Mutta toisin kävi.Ilta illan jälkeen häviän telkkarille.
Minussa on varmaankin joku paha vika, kun en saa enää mitään hellyyttä enkä kosketusta halailuista tai suukottelusta puhumattakaan. Kuitenkin asumme saman katon alla ja nukumme samassa sängyssä.
Joskus tapahtuu ihme ja seksiä on pyynnössä, mutta sekin niin kuin herralle sopii ja se sitten siitä.
Viimeksi lomalla ollessani iskin itselleni kavarin ja elin pari vuorokautta pelkässä hellyydessä ja sain tuntea olevani haluttu ja suht koht normaali nainen.
Nyt elän ihon ikävällä ja mietin mitä lopulla elämälläni teen!
Hyvää kevättä ja hellikää toisianne.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat