ns. irtosuhteet

Vierailija

Aloitetaankos uusi keskustelu irtipäässeistä suhteista, kun edellinen on lukittu)hävinnyt jonnekkin. Vai kuumenikos liikaa.

Kommentit (10)

Vierailija

Aloitetaan vaan.
Miksi joku meistä ihmisistä luulee omistavansa toisen aikuisen ihmisen. Emmehän omista edes synnyttämiämme lapsia. Joku kaunis päivä lapset lentävät pois pesästä, tai tulee toinen aikuinen ihminen ja sanoo rakastavansa " omaasi" enemmän kuin sinä. Ei siinä auta vastaan panemiset, tai sanomiset, että et saa viedä, kun se on minun.
Kuinka voin varmasti olettaa, että olen se ainoa oikea ja paras mahdollinen tälle toiselle osapuolelle.
Parhaani tietysti teen. Vanha kansa sanoo, että mitä kireämmällä suitset on , sitä vikuroivampi on ohjastettava.
Annetaan löysät suitset niin sille kumppanille, kuin itsellekkin.Elämähän on elämisen arvoista ja juuri sitä miksi sen teemme.
Hyvää kevättä kaikille teille, jotka olette tajunneet tämän!

Vierailija

Puhut asiaa, näinhän se menee. Olisi vaan mukava tietää ja mielenkiintoistakin, oletko mies vai nainen, joka näin puhuu?
Itse olen nainen ja olen tuntanut, että miehet haluavat omistaa naisensa!
Joskus taasen tuntuu, että miehillä on myös sellaisia ominaisuuksia, että ei sen väliä, kunhan itse saa.

Vierailija

Kiitos sinulle joka aloitit tämän keskustelun.
Itse aloitin keskustelun " Kokemuksia sivusuhteesta" kaskustelun aikoinaan.
Valitettavasti se on näköjään sensuroitu loppuosaltaan pois.
Varsin harmillista, koska aihe on nyt referoitu ihan ET-lehteenki.
Keskusteluunhan osallistui paljon näitä joilla ei ollut KOKEMUSTA eli tuomitsijoita.
Minusta on varsin luonnollista, että saan tavata toista miestä ja toteuttaa hänen kanssaan intohimoista seksiä ja kaikkinaista onnea. Näin jo iäkkäämpänäkin.
Mieheni ei hommiin pysty/ ei halua ja muutoinkin on jo aikoja sitten henkisestikin hylännyt minut.
Meillä on mukava koti ja ihana lapsenlapsi ja arki saman katon alla sujuu.
Tämän ratkaisun olen valinnut ja se on hyvästä minulle.
Olkaa onnelisia ja rakastakaa, kerran täällää tallataa.

tmaria
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Heippa!

Minun mottoni tähän asiaan on, että 'eläkää ja antakaa toistenkin elää!'
Me olemme kovin herkkiä kritisoimaan ja tuomitsemaan toisten elämäntapoja
vaikka emme edes tiedä, miksi kukin toimii miten toimii.

Ja jos joku elää sen papin aamenen jälkeen elämänsä siinä yhdessä ja samassa
liitossa, niin ok.Hyvä niin. (eikö Suomen pareista n.50% eroa tänä päivänä..)

Eikös se vanha intiaanisanonta mene jotenkin niin, että 'et voi tietää toisen
vaikeuksista, ennenkuin astelet hänen mokkasiineissaan'.

Ja mukavaa pääsiäispyhien jatkoa itsekullekin!

Vierailija

Tässä irtosuhdejutussa on monta puolta ja pohjimmiltaan se on pettämistä!Ja mikä pettäminen on hyväksyttävää toisen selän takana?Asia on toinen,jos siitä on sovittu etukäteen kumppanusten kanssa.Olen itse ollut ns.toinen nainen jo monta,monta vuotta ja vaikka meillä on ollut todella ihanaa,olen koko ajan kantanut "huonoa omaatuntoa",vaikka itse olen vapaa,niin siis sen toisen puolesta,joka on naimisissa ja ymmärrän oikein hyvin,miten suurta tuskaa tuotamme sille petetylle osapuolelle,jos hän tietäisi.Eihän se ole moraalisesti oikein!Enkä ymmärrä siltä
pohjalta sanontaa,että olemmehan aikuisia ja että kerranhan täällä vain eletään ikäänkuin sen varjolla saisimme tehdä,mitä vaan mieleen juolahtaa ilman vastuuta.En tuomitse ketään,vaan puran vain omaa syyllisyyden tunnettani tässä asiassa syvän pohdiskelun jälkeen,mutta lopettamaan emme ole pystyneet---vielä.

tmaria
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Viitaten 'quo vadiksen' kirjoitukseen yllä.

Niin, eihän nämä jutut ole mitenkään yksiselitteisiä eikä yhtä ainutta oikeaa neuvoa etc.
ole olemassakaan. Jokaisella on se oma tilanteensa ja ratkaisut on tehtävä sen mukaan,
miltä itsestä sydämessään tuntuu. Mutta helposti meidät ihmiset syyllistetään ja me syyllistymme..
mistä se syyllisyydentunto sitten kumpuaakaan.

Mutta ettei itse tehtäisi vankilaa itsellemme?? Kirjoituksesi perusteella ns.irtosuhteesi
ei ole mikään 'yhden yön keikka'..mutta kamalan vaikea kenenkään ulkopuolisen on
mennä sanomaan 'pitäisikö' Sinun tuntea syyllisyyttä vai ei..riippuu niin paljon siitä
kolmannesta henkilöstä.

Niin, ei tietenkään sillä perusteella 'että eletään täällä vain kerran', saa mennä tekemään
mitä tahansa.

Minusta tämä aihe on todella mielenkiintoinen huolimatta siitä, minkälaisia kokemuksia on
asiasta. Ja heillä, joilla ei ole kokemusta ja jyrkästi tuomitsevat, sanoisin, että avarakatseisuutta
peliin..;)

Mitähän siinä alkuper.keskustelussa oli sellaista, kun niitä loppupään kommentteja ei pääse katsomaan?

katrinka
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Onkohan se välttämättä sensuroitu. Aikaisemmin meni "mukavien asioiden kalenteri" samalla tavoin "juntturaan" kuten joku ilmaisi. laitoin siitä nettilehtorille postia. sivut tulivatkin näkyviin kun korjasivat vian, mutta samalla otsikolla oli jo ehditty aloittaa uusi keskustelu joten jatkoimme siitä.Olisin minäkin halunnut lukea kaikki tämänkin keskustelun kommentit vaikka en ole siihen osallistunutkaan.

Vierailija

Minäkään en ymmärrä niitä, jotka toisia tuomitsevat omalla mittapuullaan. Eihän toisen mokkasiineihin pysty koskaan asettumaan, kun jokaisella on oma persoonallisuutensa, taustansa ja kasvatuksensa. "Elää ja antaa Lassenkin elää", eikö se ole aika hyvä periaate.
Oma elämäni on mennyt niin, että olen saanut perheen yksin. Olen seurustellut, mutten koskaan asunut kumppanin kanssa saman katon alla. Onko se ollut kohtalo vai oma toive, en tiedä; ehkä molempia. - Haluan vain sellaista uskollisuutta, joka on vapaaehtoista. Pakko tappaa rakkauden, näin ainakin omalla kohdallani. Kultaisetkin kahleet ovat kahleita.
Mutta en minä tätä käsitystäni muille tyrkyttele!

Vierailija

Hei anonyymi!
Olen nainen ja kokenut eläämässäni kaikenlaista.
Olen elänyt saman miehen kanssa paljon yli 40 vuotta ja meillä on papin aamen takanamme.
Kun lapset olivat pieniä elimme hyvin säntillistä elämää.Ei ulkopuolisia suhteita.
Jo 10-15 vuotta olemme reissanneet kumpikin erikseen ulkomailla ja molemmat toivotamme toisen lähtiessä "hauskaa ja nautinnollista" lomaa.
Normaali arki on sitten melko laimeaa ja rutinoitunutta.
Kuitenkin tiedän, että vielä elän.
Hyvää kevättä!

kissanminttu
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Rohkenen kirjoittaa ihan nimimerkillä minä, vaikka eihän se minun anonymiteettia paljastakaan!

Näissä irtosuhteissa Jokaisella olkoon vapaa tahto tehdä miten itse parhaaksi näkee, en halua olla kenenkään tuomari, siihen minulla ei ole oikeutta, eikä varaa. Eriäviä mielipiteitä saanee kuitenkin olla?

Oma kristillinen vakaumus estää minua hyväksymästä omalle kohdalle irtosuhteita.
Yritän noudattaa Raamatun kymmentä käskyä, Kaikissa kohdissa olen epäonnistunut, jos en käytännössä, niin ainakin ajatustasolla kuitenkin! Loppupeleissä niin ateistit, skeptikot, kuin uskiksetkin ovat kaikki samalla viivalla.
(Onhan jollekulle esim. prostituutio ainoa keino selvitä hengissä. Insestin ja pedofilian uhrit taas ovat täysin avuttomia hyväksikäyttäjänsä edessä.)

Mie luulen, että irtosuhteella/illa ihminen etsii lämpöä, turvallisuutta ja hyväksytyksi tulemisen tunnetta jota ei ehkä koskaan ennen ole osakseen saanut?
Pelkkä seksuaalivietin voimakkuus ei siinä suurta osaa näyttele? Onko kyseessä aito välittäminen tai Rakkaus, jos
taustalla on se kolmas osapuoli? Kokeeko siinä syyllisyyttä ja miten se vaikuttaa vastaiseen käyttäymiseen?
Jos on hyvä ja rakkaudellinen parisuhde, niin antaako se oikeuden irtosuhteeseen, kun toinen osapuoli ei enää iän,
sairauden, vamman tai kykenemättömyyden takia pysty seksuaaliseen kanssakäymiseen?
Aika aikaa kutakin, jäähän seksin jälkeen hellyys, halailu ja hyväily.
Voihan seksuaalista energiaansa purkaa myös harrastuksiin, lähimmäisten auttamiseen, vapaa-ehtoistyöhön, lastenlasten hoitamiseen tai vaikka ottamalla jonkun lemmikki-eläimen.

Ollaan itse itsemme tuomitsijoita tai armahtajia!

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat