uusi vaihe elämään

Vierailija

Olen työelämässä oleva 60:nen nainen. Tein 13 vuotta kahta työtä, vieraan työssä ja perheyrityksessä, pinna kireellä, hartiat ja niska jumissa, enkä jaksanut vähinä vapaa-aikoinani muuta kuin löhötä ja lukea. Siis umpi puhki. Kokeilin kyllä vuorotteluvapaat, osa-aikatyötä ja mitä näitä nyt onkaan. Nyt vuoden vaihteessa uskalsin tehdä päätöksen ja otin virkavapaata siitä vieraasta työstä, teen töitä vain perheyrityksessämme.ajatus on että virkavapaalla olen niin kauan kuin siihen on mahdollisuus ja sitte katson mitä teen. Enkä ole katunut hetkeäkään. Olo on virkeä hartiat ja niska "melkein"kunnossa, jaksan muutakin kuin löhötä. Olenkin miettinyt että pitäisi uskaltaa jokaisen vain rohkeasti keventää omaa työtaakkaansa ,kun se rupeaa pahalta tuntumaan. Tiedän että monelle eläkeen pienuus on rasitteena tällaisille ratkaisuille, mutta mutta... Onko se sen väärti, että painaa niska limassa viimeiseen työpäiväänsä asti ,ja jää sitten eläkkeelle puolikuolleena ja sairaana. Ei varmaan kykene eläkepäivistään nauttimaan. Nykyisessä työssäni voin hommat tehdä milloin itse haluan, jää siis mahdollisuus osallistua arkisinkin päivällä harrastamisiin ja retkille yms.
Kyllä minusta tuo keslustelu eläkeiän nostamisesta kaikille on käsittämätöntä. Vapaaehtoisuuteen sen pitää perustua jo
siksikin, että on paljon aloja joilla ei voi jaksaa 65 vuoteen vaikka olisi terve, mainittakoon vaikka päivähoito, jossa lapset ovat pieniä. Rankkaa on ja sata varmasti sairalomilla ollaan jos tuo hallituksen kaavailema esys toteutuu.

Kommentit (3)

Vierailija

Samaa mieltä olen.

Hienoa, että Sinulla oli tuo mahdollisuus irrottautua toisesta työstä!
Meillähän on tämä luterilainen kasvatus, jossa työntekoa korostetaan,
mutta ei kukaan kovasta työnteostakaan huolimatta sädekehää päällensä saa..

Vierailija

Onhan se niinkin, että työn pitää olla mielenkiintoista, että sitä jaksaa tehdä. Jokainen ei voi tehdä sitä mieleistään työtä ja silloin palaa helposti loppuun ja tuo "palaminen" on lähinnä psyykkistä, ei niinkään fyysistä, joten on järkevää yrittää muuttaa kuvioita suotuisammaksi. Me kaikki ikäännyymme, mutta vanhenemme eri tahtiin, joten on hyvä asia, että ne jotka hauavat voivat tehdä työtä iäkkäämpinäkin. Terveelliset elämäntavat, säännöllinen ruokailu, liikunta ja liikakilojen välttäminen sopivalla ravinnolla lisää kykyämme jaksaa työelämän paineissa. Lisäksi asenteella työn tekemiseen on myös suuri merkitys. Erään tutkimuksen mukaan, kun 100 vuotiailta on kysytty pitkän iän salaisuutta, ovat he kaikki kertoneet tehneensä rankasti töitä ilman nykyaikaisia työtä helpottavia laitteita ja heidän suhtautumisensa elämän tuomiin haasteisiin on ollut valoisa. Siis työ ei tapa, vaan erilaiset sairaudet, jotka valitettavasti ovat lisääntyneet korkean elintason myötä.

Vierailija

Sinä anonyymi, joka olet nyt tyytyväinen ja tunnet voivasi paremmin, kun teet työtä
vain perheyrityksessä, olet varmaan tehnyt viisaan ratkaisun.
Onhan ihmisellä jo kuudenkympin tienoilla, vaikka jo aikaisemminkin, oikeus nauttia
myös "vapaudesta" ja hoitaa omaa kuntoaan.

Itse jäin ansiotyöstä eläkkeelle vapaa-ehtoisesti ja joitakin vuosia normaalia eläkeikää
aikaisemmin, kun siihen tarjoutui tilaisuus.
Tietenkin eläke jäi pienemmäksi, mutta oltuani vieraassa työssä yhtäjaksoisesti 40-vuotta
(paria kolmen kuukauden mittaista äitiyslomaa lukuunottamatta) ajattelin, että olen
kyllä jo ansainnut vapauden ja mahdollisuuden nauttia omasta ajasta.

Päivääkään en vaihtaisi pois t. Karpalo :)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat