artikkeli vanhempien hoidosta

Vierailija

Jälleen yksi osoitus suomalaisten ja aikamme itsekkyydestä oli viimeisimmän et-lehden artikkeli siitä, kuinka vaikeata on hoitaa ja huolehtia vanhoista vanhemmista ja kuinka he "oikuttelevat". Mitähän itse tekisitte jos olisitte sairaita, kivuliaita ja odottaisitte kuolemaa. Toinen vielä kehtasi sanoa, että vuorovaikutusta ei synny, mitäs sitten, onko liian vaikeaa olla läsnä ja kuunnella. Onko niin tärketätä nuoremman lärpättää omiansa,kun vanhuksella ei kenties ole muita kontakteja ja sydän niin täynnä, että on hyvä purkaa sitä. Tyttärillä on muitakin kanavia purkaa ja käydä keskusteluja. ÄLKÄÄ IHMEESSÄ ET LEHTI JILKAISKO TUOLLAISIA JA LIITTYKÖ NÄIN VANHUSTEN VASTAISEEN RINTAMAAN JA SIIHEN ETTÄ ON JOPA LUPA JA OIKEUTUS KOHDELLA VANHUKSIA HUONOSTI JA ETTÄ HE OVAT PELKKÄ TAAKKA JOPA OMAISILLE.
Samaan aiheeseen osittain liittyy sairaala henkilökunnan suorastaan törkeä käytös, ja etenkin Helsingissä päivystysten paikasta toiseen juoksuttaminen. Ja auta armias jos olet uskaltanut valittaa henkilökunnasta, kosto seuraa. Tämä Suomen etiikkaa ja käytöstä sairaaloissa. Leikitään ihmisten hengillä. Ei myyjäkään saa olla epäkohtelias, vaikka hänelle sanottaisiin mitä tahansa, miten sitten sairaita ja vanhuksia hoitavat henkilöt.

Kommentit (9)

Vierailija

Aika yllättävä näkökulma "Äidiksi omalle äidille" artikkeliin edelliseltä kirjoittajalta.

Minusta aihe on hyvä ja kiinnostava vieläpä kirjoitettu totuuden pohjalta.
Arvostan suuresti tyttäriä, jotka oman päivätyönsä ja perheidensä lisäksi tekevät mahdollisimman paljon vanhemman eteen.
Tunteet ja tuntemukset ovat äärimmäisen ristiriitaisia, kun kyseessä on oma vanhempi.
Vastuun rajan löytyminen on vaikeaa, kun kunnioittaa vanhempaansa ja huomaa ettei pärjääkkään.

Olen tehnyt pitkään hoitotyötä vanhusten hoitolaitoksessa ja nähnyt omaisten hädän ja vaikeuden oman omaisen hoitamisesta. Onneksi hyvällä yhteistyöllä on mahdollista luoda vanhukselle asianmukaista hoitoa pitkäaikaislaitoksessakin.

Paljon on myös omaisia jotka jättävät vanhuksen yhteiskunnan hoitoon ja vaativat henkilökunnalta mahdottomia.

Toivoisin enemmän yhteydenottoja päättäjiin, jotta saataisiin riittävästi henkilökuntaa hoitamaan vanhuksia ja vaativia omaisia.

Vierailija

minä koin kyseisen artikkelin varsin asiallisena . ei kirjoittaja tuntunut olevan katkera , vaan kertoi asiasta varsin myönteisesti , kaikesta huolimatta . on varmaan vaikeaa huolehtia Äidistä matkan päästä , mutta Hän tekee sen kuitenkin. moni varmaan on ratkaissut asian toisin . ehkä edellinen kirjoittaja koki asian omalta kohdaltaan toisin. asiassahan on aina kaksi puolta.

Vierailija

Olen edellisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä ihan kaikesta
mitä kirjoitit. Omasta kokemuksesta, sekä lähipiirin kokemuksista
johtuen, ja nimenomaan toivoisin lisää henkilökuntaa laitoksiin
ja myös sitä, että omaiset eivät unohda vanhuksiaan ainoastaan
yhteiskunnan hoitoon.
t. Marjatta

tmaria
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Heippa!

Ensimmäinen ajatus, mikä mulla tuli tuosta artikkelista oli, että onpa
harvinainen suora ja rehellinen kuvaus tilanteesta. Ja mielestäni se
oli asiallisesti kirjoitettu. Ei kaikki vanhukset ole niitä ihania, harmaa-
päisiä 'mummeleita ja ukkeleita', jotka nauttivat lastensa ja lasten-
lastensa visiiteistä. On kiukkuisia, ärtyisiä, vaativia...ihan niinkuin
muissakin sukupolvissa. Tässä artikkelissa annettiin ymmärtää, että
äidin/äitien 'luonne' on muuttunut. (jostain syystä?)
Ja sairaudet lisäävät ongelmia.
Arvostan noita tyttäriä, jotka kaikesta huolimatta, ja oman työnsä
lisäksi, jaksavat!! Jospa se asia korjaantuisi vaikka sillä seuraavalla
sivulla olevien neuvojen kanssa. Saisivat edes joskus pitää
vapaapäiviä ja vaikkapa levätä.
Eikös tässä artikkelissa ollut niin, että ainakin toisen tyttären
äiti ei ottanut mitään vastaan, mitä tytär yritti puhua vaan
aina juttu kääntyi äitiin itseensä, kerta toisensa jälkeen?

Olen samaa mieltä muiden kirjoittajien kanssa, että lisää henkilö-
kuntaa hoitamaan vanhuksia. Verorahat oikeisiin paikkoihin!
Sehän on tiedetty jo pitkään, että
vanhusten hoidossa on korjamista ja paljon, mutta se ei ole
hoitajien vika. Suomihan ikääntyy kovaa vauhtia, eikä tämä ole
yksin Suomen 'ongelma'. Koko Eu-alueella on sama juttu.

Vielä tuosta juoksuttamisesta päivystyksestä toiseen. Se kyllä
on totta monen muunkin kuin vanhusten osalta. Ja asia korostuu silloin,
kun potilaalla on useita sairauksia. Varsinkin yliopistosairaaloissa
asia korostuu, kun ne ovat opetussairaaloita. Ja lääkärit/yksiköt erikoistuvat
kovaa vauhtia, niin potilaan kannalta on se ongelma, että hoitava
lääkäri vaihtuu jatkuvasti. Ei ole ns. omaa lääkäriä. Oma lääkäri löytyy/
voi löytyä terv.keskuksesta, mutta eihän terv.keskuslääkäri voi olla
joka alan asiantuntija ja lähetteitä lähtee moneen paikkaan.
Mutta minä uskon ja luotan, että niiden seinien sisällä on se paras
asiantuntemus, vaikka se ei aina potilaasta/omaisesta siltä tunnu.
Puhun nyt HYKS'stä, kun muista paikoista ei ole kokemusta.

Tämmöistä mieltä minä. Huh, kun tuli pitkä kirjoitus..;)

tmaria

ps.jos Hyvämieli tätä palstaa lukee, niin kiva, kun sinun runosi oli
lehdessä!

Vierailija

Äidiksi omalle äidille artikkeli oli minusta erittäin hyvä kirjoitus ja pohdinta varsin haasteellisesta aihealueesta.
On hienoa näiden tyttärien vaativa ja raskaskin yhteistyö oman äidin kanssa ja avuksi.

Kuten jo aiemmin on tullut esiin niin ei se vanha ihminen välttämättä ole kiltti, mukava ja leppoisa vanhus.
Iän,sairauksien ja yksinäisyyden kanssa saattaa mielialat olla kovinkin kärkeviä.
Muistiongelmien tulessa mukaan voi olla todella vaikeaa ja vaativaa hoitaa läheistään.

Oman elämän sovittaminen työn, perheen ja vanhuksen hoitamiseen on mitä vaativin haaste.
Nykyinen työelämä ei ole helppoa ja siihen huoli vanhemmasta on todella raastavaa.

Jokainen omainen joka hoitaa läheistää korvauksetta on suuri helpotus yhteiskunnalle eli meille veronmaksajille.
Inhimmillistä vanhukselle, kun saa/voi olla vielä kotona.

Laitoshoito on sitten jo oma aihealueensa ja nykyisin varsin niukoilla resursseilla tuotettua.
Sielläkin omaisten apu ja tuki henkilökunnan kanssa yhdessä toteutettuna tuottaa yksilöllistä hyvää hoitoa vanhukselle.

Vierailija

Hyvä Kukka, et ole tainnut käydä laitoksissa ja onko mennyt täysin ohi korviesi jatkuvat puheet siitä, kuinka vanhuksille ei vaohdeta vaippoja, syötetään liikaa lääkkeitä, eivätkä he pääse ulos. Kirjoituksestasi sai liian siloitellun kuvan, joka on kaukana totuudesta. Ja miksi resurssien tulee olla niukat, jos kaikki äänestäisimme hyvän hoidon puolesta eiköhän se pikku hiljaa toteutuisi!

Vierailija

Lainaus:

Hyvä Kukka, et ole tainnut käydä laitoksissa ja onko mennyt täysin ohi korviesi jatkuvat puheet siitä, kuinka vanhuksille ei vaohdeta vaippoja, syötetään liikaa lääkkeitä, eivätkä he pääse ulos. Kirjoituksestasi sai liian siloitellun kuvan, joka on kaukana totuudesta. Ja miksi resurssien tulee olla niukat, jos kaikki äänestäisimme hyvän hoidon puolesta eiköhän se pikku hiljaa toteutuisi!

Kiitos huomiostasi.
Elämänurani tein myös vanhainkodissa ja varmasti tiedän mistä puhun.
Hyvää hoitoa on mahdollista toteuttaa.
Resurssit ei ole yksittäisen hoitajan päätettävissä!!!?

Valitettavasti asiaan ottaa kantaa tietämättömät henkilöt.
T. Kukka

Vierailija

Näin äitienpäivänä toivotan kaikille äideille onnea.
Myös niille kanssasisarille, jotka hoitavat äitejä, niin kotona kuin laitoksissa.

Vierailija

Oma leskiäitini sairasti vain suhteellisen lyhyen ajan, ja minulla oli juuri silloin pienet lapset helmoissa. Yksinhuoltajana en paljon päässyt kotoa. Äidin luona kävi vain kodinhoitaja, eikä hän halunnutkaan lapsiani sairasvuoteensa ääreen. Vain viimeisinä aikoina sitten kävimme lasten kanssa sairaalassa häntä katsomassa.
Näinpä minulla ei olekaan kokemusta vanhempieni hoitamisesta. Voin vain kuvitella, että omaishoitajan osa on raskas, vaikka hoidettava onkin rakas. Juuri luin lehdestä, että on taas todettu luonteen muuttuvan ärtyisämmäksi vanhemmiten, kun aivojen toiminta muuttuu eikä stressinsietokyky ole enää entisensä. (Ilmankos minuakin suututtaa milloin mikäkin asia, nyt siihen tuli selitys! Nuorena olin paljon herttaisempi.) On ikävää, kun vanhempien ja lasten välit huononevat, eikä syyllinen ole kumpikaan osapuoli. Ikä ja sairaudet tekevät tehtävänsä.
Itse suunnittelen, että asun kotona niin kauan kuin muisti ja järki pelaa. Terveystoimen henkilökunta saisi sitten käydä suorittamassa välttämättömät hoitotoimenpiteet, ja kodinhoitaja huushollihommat. Lapsiani en viitsi velvoittaa auttajiksi, siitä voisivat välit kärsiä. Kun minusta aika jättää, toivottavasti lapsille jäisivät päällimmäisiksi hyvät muistot, ajalta jolloin olin terve ja iloinen.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat