Vierailija

Olemme seuranneet TV:stä MAAJUSSILLE MORSIAN-ohjelmaa. Jotkut viisat maajussit saavat rinnalleen morsiamen ja sitten oman vaimon. Monet, sanoisin hyvin monet EIVÄT saa koskaan vaimoa,eivät varmasti. Käyttävät irtosuhteita,naisia ja yksinhuoltajia.Käyvät etelän matkoilla ja idän suunnalla. Ottavat omissa miesporukoissaan alkoholia ja ovat menettäneet oman elämänsä hallinnan. Ja tyytyvät olemaan yksinäisiä peräkammarin poikina, jotka eivät hyväksy edes kännykkää. Loukkaavat helposti, jos nainen ostaa heille jotakin uutta. Tai kyllä toiset ehkä saavat tytön, mutta enemmin tai myöhemmin nuori vaimo lähtee lätkimään lopullisesti... - Mikä tähän maaseudun ongelmaan mahtaa olla syynä? Useimmilla maatiloilla asuvat samassa talossa nuoren parin kanssa myös miehen vanhemmat (joskus myös miehen veli tai sisko) aivan kuolemaansa asti. Miehelle talo on luovutettu ns. syytinkiä vastaan eli hänen on hoidettava (yhdessä vaimonsa kanssa) myös vanhempansa maatilan monien raskaiden töiden lisäksi.
AVIOLIITTO EI OLE MAASEUDULLA useinkaan missään nimessä KAHDEN KAUPPAA ! Vaan nuoren naisen on muutettava kaukaisellekin syrjäseudulle miehen taloon ja totuteltava anopin opastuksella talon tapoihin ja töihin. Omasta ammatista on luovuttuva, siitä toki voi olla hyötyä maatilan töissä. Siinä sitä ollaan täysin miehen ja anopin armoilla! Onhan toki maallakin hyviä anoppeja. Mutta usein tulee riitoja saman pöydän ääressä. Mökötystä, nuoren miniän on alistuttava anopin määräyksiin, koska hän tietää varmasti miten talossa pitää toimia. Miniän uudistuksiin eivät vanhukset useinkaan suostu.
Mies liukuu vuosien saatossa äitinsä puolelle eikä arkana uskalla mitenkään puolustaa vaimoaan. Kun nuorelle parille syntyy lapsia, anoppi osallistuu myös niiden kasvatuksen. Ristiriidat voivat pahentua. Mitä miniä kieltää, sitä anoppi käskee ! Miniän henkinen kiusaaminen voi olla aivan kamalaa. Lapset pidättävät nuorta emäntää riitaisessa talossa eikä hänellä ole paikkaa mihin mennä pahan anopin alaisuudesta.--- Kun on kohdannut monia loppuunrääkättyjä maalaisminöitä, sanon vaan, että sitä kohtaloa ei soisi kellekään. Naisen oma ammatti ja oma palkkatyö on kaikkein tärkeintä.Ainakaan moniin maalaismiehiin ei ole usein mitään luottamista, vaikka omistaisivat monia koneita, autoja, maita, mantuja ja laajoja metsiä. Oma tupa oma lupa ! Oma tahto on tie onneen !

Sivut

Kommentit (55)

Missäköhän takapajulassa kirjoittaja asuu. Silloin kun tilalle tulee sukupolven vaihdos, niin kyllä vanhempi sukupolvi muuttaa siitä omaan asuntoonsa, joko kirkolle tai kaupunkiin, kuka minnekkin, ei ne jää siihen nurkkiin pyörimään, ne ovat siinä tilalla oman työnsä tehnet, ja sit isännyys vaihtuu. Tuo ei ole nykyaikaa, noin joskus oli ennenmuinoin, vaan nyt eletään ihan toisen malliin. Tunnen paljon viljelijöitä, ja yhdelläkään tilalla ei asu kuin se henkiö perheineen, kenelle tila on jäänyt. Ja tuosta naisen omasta ammatista, kyllä hyvin moni tilan nuori emäntä käy kodin ulkopuolella töissä, joko omassa entisessä ammatissaan, jos mahdollista, tai jossakin muualla, mies hoitaa kotona sen maatilan hommat

Siinäpä tuli kaikki olennainen kirjoitettua.Siihen mitään lisäämättä tai ottamassa pois ja hyvin on tuttua kaiken itse kokeneena.Terv.tupsukka

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lainaus:

Siinäpä tuli kaikki olennainen kirjoitettua.Siihen mitään lisäämättä tai ottamassa pois ja hyvin on tuttua kaiken itse kokeneena.Terv.tupsukka

Kummalla tavoin olet kokenut nämä asiat: kuten keskustelun aloittaja vaiko
jälkimmäisen kirjoittajan tavoin?

Uskon ja toivon, että viestiketjun aloittajan näkemyksen mukaisia anoppi/miniä suhteita on enää harvoin. Kuulemani/lukemani mukaan maaseudulla on paljon hyviä, ihania anoppeja sekä miniöitä ja lämpimiä keskinäisiä suhteita. Eiköhän asia useimmiten ole niin kuin eräs edellinen kirjoittaja sanoi, lainaus siitä tässä:

Missäköhän takapajulassa kirjoittaja asuu. Silloin kun tilalle tulee sukupolven vaihdos, niin kyllä vanhempi sukupolvi muuttaa siitä omaan asuntoonsa, joko kirkolle tai kaupunkiin, kuka minnekkin, ei ne jää siihen nurkkiin pyörimään, ne ovat siinä tilalla oman työnsä tehnet, ja sit isännyys vaihtuu. Tuo ei ole nykyaikaa, noin joskus oli ennenmuinoin, vaan nyt eletään ihan toisen malliin
Tunnen paljon viljelijöitä, ja yhdelläkään tilalla ei asu kuin se henkiö perheineen, kenelle tila on jäänyt
Ja tuosta naisen omasta ammatista, kyllä hyvin moni tilan nuori emäntä käy kodin ulkopuolella töissä, joko omassa entisessä ammatissaan, jos mahdollista, tai jossakin muualla, mies hoitaa kotona sen maatilan hommat

Aloittaja viittasi tuohon Maajussille Morsian -ohjelmaan. Eipä nuo tilat niin takapajulassa olleet ja aika monessa oli siinä samalla tilalla, jos ei ihan samassa talossa aikamiespojan vanhemmat. Yhdessäkin tapauksessa, olisko ollut tämä 'kännykkämies', anoppiehdokas sanoi, että 'kyllä sen miniän pitää töitä tehdä ainakin yhtä paljon kuin minä!'.

Toisessa tapauksessa sisko oli veljelleen valitsemassa morsianta; luu jäi käteen.. enkä ihmettele.. Ja aika monessa niitä kirjeitä luettiin porukalla, mulla ainakin lonksahti suu auki...

Enpä usko, että vanhemmat siitä tilalta minnekään lähtevät, anoppi varmaan vahtaisi, miten hyvin se miniä työt tekee..;). ja ei tarvitse paljon mielikuvitusta käyttää, kun voi ajatella, mikä tästä syntyy. Enpä tiedä sitten, miten paljon näitä tapauksia on koko maassa, toivottavasti ei paljon.

Lisäys jälkikäteen: ei anoppi välttämättä ilkeä ole, mutta kyllä äkkiä saattaa mennä sukset ristiin.

Jotainhan näissä asioissa on pielessä kun peräkamaripoikia näitä aikamieslapsia on niin tuhottoman paljon juuri maaseudulla ja useimmiten siellä maalaistaloissa äidin ja isän helmoissa viellä 30-40:nä ja ylikin.
Melkoisen saamatonta on porukka muutoinkin kun akatkin pitää oikein tv:ssä heille valmiiksi nenän eteen etsiä.

Lainaus:

Jotainhan näissä asioissa on pielessä kun peräkamaripoikia näitä aikamieslapsia on niin tuhottoman paljon juuri maaseudulla ja useimmiten siellä maalaistaloissa äidin ja isän helmoissa viellä 30-40:nä ja ylikin.
Melkoisen saamatonta on porukka muutoinkin kun akatkin pitää oikein tv:ssä heille valmiiksi nenän eteen etsiä.

============================

Aivan !!

VARMASTI ON HYVIÄ JA HUONOJA ANOPPEJA!
En pidäkään yleistää kaikkia anoppeja ! Heissäkin on toki hyviä ja ystävällisiä, mutta myös äkäisiä ja hermostuneita ja omista pojistaan mustasukkaisia. Mutta pitää myös huomata, että EIVÄT KAIKKI ANOPIT EIKÄ APET muuta omalta raivatulta tilaltaan yhtään minnekään esim. kirkonkylän rivitaloon tai kaupunkiin.Ei sitä voi edellyttää eikä vaatia vanhoilta ihmisiltä. He ovat asuneet tilallaan 40- 60 vuotta, eikä vanhuksella ole mitään halua eikä järkeä lähteä pois tuntuilta tantuvilta. Eivätkä he edes sopeudu kaupunkiin, jonka kokevat ahdistavaksi kivikyläksi.
Olkaapa hyvä ja vierailkaa Keski-Suomen, Kainuun, Pohjois-Karjalan, Koillismaan, Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin ym. syrjäseutujen taloissa. Vanhat pojat siellä asuvat melkein aina äitinsä kanssa ja auttavat omia vanhuksiaan tuvissaan. Hakevat kyllä miniäehdokkaita, mutta homma EI onnistu! Heidän on pakko olla peräkammarin poikina, koska he vanhempien kuoltua he saavat perinnön. Monet maalaismiehet kuluttavat aikaansa toistensa kanssa. Eikä kaikkien miesten mieleen tule vaimon hakeminen, mikä olisi aivan toivoton yritys. Minä tiedän, että monet maalaispojat ovat saaneet vaimon, joka ei ole jaksanut olla anopin kanssa. On tullut avioero. Vaikka miniä on haettu kaukaa, itärajan takaankin.

TIEDÄ ANOPPI-MINIÄ ONGELMA, mutta älä mene yleistämään. MEITÄ ON MONEKSI.

Edellinen kirjoitukseni ei tainnut oikein osua kohdalleen, jos avauksena tälle keskustelulle on Maajussille morsian-sarja :) En ole katsonut niitä juuri ollenkaan, ainoastaan ihan eka kerralla, kun tällainenkin tositv-juttu tuli ulos.

t. Grandmother

Kirjoittaja ilmeisesti asuu jossain Etelä-Suomen läänin alueella, eikä näin ollen voi tietää yhtään mitään, millainen miniöiden kohtalo voi olla muualla. Esim. Pohjois- ja Itä-Suomen syrjäalueilla esim. Kuhmossa, Taivalkoskella, Kuusamossa ja laajan Lapin alueilla. Sinun on aivan turha luulla,että jokkainen anoppi tai appi siellä muuttaa jonkun kirkonkylän rivitaloon, puhumattakaan kaupunkiin. He ovat maatilansa sinne raivanneet ja asuneet samassa pihapiirissä 50- 70 vuotta, ei kukaan voi edes kuvitella, että he mihinkään kotoaan lähtisivät. Tervetuloa vaan tutustumaan esim. Kainuun kyliin! Eivät siellä asuvat maajussit löydä emäntää, se on totisinta totta. Tyytyvät osaansa. Tai tapaavat tytön, mutta suhde ei kestä. Ehkä avioituvat, mutta miniä lähtee ja ottaa avioeron. Tiedän ammattini puolesta,että moni miniä ei jaksa kärsiä pahan anopin nalkutusta päivästä päivään. Avioeroja on näillä seudulla. Eivätkä kaikki mammanpojat ole raittiita. Viinan ongelmat näkyvät pohjoisessakin. Poikamiesporukat ryyppäävät ja paljon. Ei sellaisia kukaan nainen huoli, ellei itse mene mukaan. -- Maalle muualta muuttavan miniän on usein mahdoton saada ensinnäkin omaa työtä, kun eivät paikkakuntalaisetkaan saa (muuttavat etelään). Ainoa työ on talossa, karjanhoito ym. talous- ja puutarhatyöt. Naisen omasta ammatista on toki hyötyä. Mutta hänen on mentävä ja sopeuduttava asumaan samaan talouteen yhdessä anopin ja apen kanssa. En koskaan väitä, etteikö olisi mukavia ja ymmärtäisiä anoppeja! Mutta heistä löytyy myös ilkeitä, pojastaan mustasukkaisia, riitaisia ja kiivasluonteisia, kuten muistakin ihmisistä. Kun lapsia syntyy, anoppi totta kai puuttuu pienokaisten kasvatukseen, kun eletään samassa talopiirissä. Ei siinä muualta muuttanut miniä saa toteuttaa omaa tahtoaan, koska anoppi on oppinut ja vanha, viisain ja erittäin uskovainen myös neuvoja antamaan. Tiedän nuoriakin miniöitä, jotka ovat aivan surkeassa asemassa kaukana omista vanhemmistaan. Mammanpojat menevät äitinsä puolelle, ei heistä ole vaimon turvaksi ja tueksi. Siinä on eräitä naiskohtaloita, joita ei käy kateeksi. Olisi hyvä, että turvakoteja tännekin tehtäisiin.
Koska tunnen ja tiedän näistä onnettomista miniöistä, jotka ovat jopa joutuneet jättämään lapsen ja muuttamaan muualle pois anopin vallan alta, on tätä vaikeaa ongelmaa kenenkään turha peitellä. SE ON TOTTA JA PYSYY. Eli naisen paras turva on aina oma ammatti, asukoon hän sitten missäpäin Suomea tahansa. Silloin nainen on vahvoilla ja voi lentää omilla siivillä.

Saamattomat äidin lellimät aikamiespojat maatiloilla ovat surkeita , ainoat ilot on esim jätteidenpoltosta saadut "kiksit" se on nautinto parhaimmasta päästä.Tuli on usein se ainot nautinto.
Säälin näitä peräkamaripoikia.

Onhan toki maaseudulla paljonkin onnellisia perheitä, työtä tehdään kovasti ja elämä sujuu mukavasti. Mutta EI läheskään aina ole näin. On paljon syrjäytyneitä ja juopottolevia mammanpoikia. Ei yksinkertaisesti heillä ole työtä eikä äiti päästä heitä muuttamaan minnekään. Jos he yrittäväkin avioliittoa, ei siitä pitemmän päälle tule mitään. Anoppi kaataa monet suhteet. Elämä on niin vaikeaa ja monimutkaista. Tytöt lähtevät kaupunkeihin työn perään, poikien on maalla hoidettava vanhempansa. Talossa saattaa olla montakin vanhaapoikaa jne. Ei kukaan sinne voi mennä emännäksi, ei oteta vastaan. Kylmä kyyti ja ulos !
KYLLÄ TUOMARI TIETÄÄ

Tietääkö tuomari ,onko välttämättä oltava paikalla pr:K,jos ei jostain syystä halua mennä itse paikalle? Kun tiettävästi sisarukset ovat olleet ilkeitä asianom.

Lainaus:

Tietääkö tuomari ,onko välttämättä oltava paikalla pr:K,jos ei jostain syystä halua mennä itse paikalle? Kun tiettävästi sisarukset ovat olleet ilkeitä asianom.

===============
Tarkoitatko perunkirjoitusta? Ei tarvitse, asianmukaisella valtakirjalla hoituu.

tmaria (en ole 'kyllä tuomari tietää' -kirjoittaja)

On tainnut ET-raadin taso laskea. Mahdottomia vuodatuksia ja solvaamisia puolin ja toisin. ei täällä viitsi enää käydä.

Minun anoppini oli sieltä parhaimmasta päästä mitä toivoa saattaa, maalta hänkin maatalonemäntä.
Oli sillä hän on nukkunut jo pois.
Koskaan en ilkeää sanaa hänen suustaan kuullut vaikkakin vein hänen nuoremman poikansa.
Meillä oli lämpimät ja hyvät välit loppuun asti.

Me elämme demokraattisessa Suomessa, jossa jokaisella on oikeus sanoa mielipiteensä( ja kokemuksensa ja näkemyksensä) ääneen suullisesti ja kirjallisesti. Elämä on niin monimuotoista suruineen ja iloineen. Ihmisisluonteita( anoppeja, appeja ja miniöitä ja muita) on valtavan suuri kirjo. Jos ei olisi sanan-, puhe- ja kirjoitusvapaustta, eläisimme diktatuurissa.
Siis eläköön sananvapaus ! Antakaa kaikkien kukkien kukkia ! Puhukaa ja kirjoittakaa kaikenlaisista kokemuksista ihan vapaasti.

[quote]
Aloittaja viittasi tuohon Maajussille Morsian -ohjelmaan. Eipä nuo tilat niin
takapajulassa olleet ja aika monessa oli siinä samalla tilalla, jos ei ihan
samassa talossa aikamiespojan vanhemmat.

============================================
Huomenta vaan kaikille!

Tämä oli minun kirjoitukseni, mutta olen näköjään unohtanut kirjautua.
No, kylläpä noita tapauksia löytyy, valitettavasti, aika paljon.

Tuossa jäljempänä Anonyymi kirjoitti, että täällä on mahdottomia
vuodatuksia ja solvauksia. Kyllähän vuodattaa saa sydämensä
kyllyydestä, mutta ei minun mielestäni tässä ketään henkilö-
kohtaisesti ole solvattu (?); kiivasta mielipiteiden vaihtoa
puolesta ja vastaan.

Tuo 'Maajussille Morsian' -ohjelmahan on kaiken kanssa
katsottavissa ja silloin jos telkkariin menee k.o. ohjelmaan,
niin pitää sietää myöskin kritiikki, hämmästely ja ihmettely..

Se ohjelmahan on viihdettä ja se, mitä minä olen sitä seurannut,
niin valitaan persoonia ihan vastakkaisista päistä...ja melkein
eka katsomalta voi arvata, ketä onni lykästää.
Mutta hyvä edes niin.

tmaria

Täällähän on kovasti keskusteltu maatilan asioista Olen ollut miniänä maatalosa aika kauan , ja ei minulla ole koskaan ollut anoppinin kanssa mitään riitaa. Edesmennyt Anoppini ei puuttunut koskaan minun tekemisiini, sain touhuta kaikki työt sun muut asiat ihan omalla tavallani. Eikä mieheni koskaan ollut kenenkään puolella, ei äitinsä eikä minun.En ole koskaan tuntenut kuuluvani täällä eri kastiin, ja minua on alusta asti kohdeltu täällä ihmisenä, koko mieheni suvunkin puolelta. Kyllä minä olen tykännyt maatalon töistä ja hyvä on ollut lapsetkin kasvattaa täällä, ja oppineet jo pienestä pitäen tekemään kaikkia talon töitä, vaikka ei niitä koskaan siihen erikoisemmin patistettu
pienestä pitäen kulkivat mukana, siinä samalla oppivat

Sitten kun kasvoivat , kävivät koulunsa, muuttivat pois kotoa ja perustivat oman perheen. Nyt tässä sitten vietellään rauhallisia eläkepäiviä, tehdään mitä jaksetaan, ja kiire ei ole minnekkään. Työtä sitä on tehtävä , olet sitten palkkatyössä tai maatilalla, siitähän ei pääse mihinkään, ja jos terveyttä vaan riittää, niin mikäs onkaan tehdessä.

Kyllä niitä kilttiä ja vähemmän kilttiä anoppeja on mailla, jos kaupungissakin, mehän ollaan kaikki ihmisiä, kaikkine vahvuuksinemme ja heikkouksinemme. Itsekkin olen anoppi, vaan en koskaan puutu nuorten touhuihin sillä tapaa jotta sanon missä kaappi seisoo, vaan autan jos tarvitsee, ja neuvon jos kysytään, mutta en tuppaa muuten niitten elämään. Hoidan lapsia silloin kun tarvitsevat apua, ja jaksan, ja paljon ovat täällä muutenkin, ja mikäs sen mukavampaa on kuin isovanhemmuus. Ei kai elämä ole aina niin sanotusti ruusuilla tanssimista, on hyviä ja huonoja päiviä, aina niistä pitää vaan selvitä eteenpäin, mutta kelläs niitä ei olis. Mutta jokaisella meillä miniällä on oma tarinansa

Miniänä 30v

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat