Näin Ystävyys-osiossa kirjoituksia kadonneista ystävistä. Harrastan sukututkimusta ja siinä on
käytössä kanavia joita voi käyttää hyväkseen myös vanhojen ystävien etsinnässä.

Sukututkimukseen liittyy myös vanhat asuinpaikat joissa ko. ihmiset ovat asuneet. Metsittyneiden
asuinpaikkojen löytämiseksi voi tarvita myös vanhoja karttoja koska rakennuksista saattaa olla
vain kivijalka ja aikalaiset ovat jo kuolleet.

Ihmisten tietoja löytyy netin kautta.

Nyt minua kiinnostaisi tietää onko sukututkimukseen vihkiytyneitä tai muita aiheesta kiinnostuneita kuulolla?

Kommentit (17)

Otin yhteyttä Uukuniemi-seuraan ja sain sieltä kaipaamaani tietoa suvustani.
Tilasin myös heiltä kirjan, Uukuniemi ja sieltähän sitä sai lukea omista juuristaan.

olen itsekin kiinnostunut sukuni tutkimisesta. mietimme kerran sisarusten kanssa että mehän ei tiedetä suvustamme mitään, isän vanhemmat kuolivat keuhkotautiin jo 30-luvulla. isällä ei ollut kuin yksi veli, sisko oli kuollut jo lapsena 20-luvulla.
lupauduin sitten ruveta " lenaamaan" kirkonkirjoja. aloitin netin hiski sivulta. sieltä en löytänyt kovin paljon,siirryin kirkonkirjoihin, sitä kautta rupesi löytymään , ensiksi isäni vanhemmat,jatkoin niin pitkälle kuin pääsin, eli 1700- luvun lopulle. sitten tuli seinä vastaan. olen nyt päättänyt että rauhoitan kesäajan ja jatkan sitten syksyllä, jos onnistun pääsemään enää pitemmälle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olen aina "meinannut" alkaa tekemään sukututkimusta,mutta meinaamisen asteelle se on aina jäänyt.Äitini aikoinaan teki hieman pohjatöitä kyselemällä sukulaisilta.Eli aika paljon tietoja on hänen isovanhemmistaan,sedistään ja tädeistään.Nyt ne tiedot ovat minulla,jos vaikka joskus.....
Terveisin Marjutti.

Sukututkimuksen voi aloittaa vaikka haastattelemalla tutkittavan suvun vanhimpia ihmisiä.
Heidän hallussaan saattaa olla myös sukua koskevia vanhoja asiakirjoja joista löytyy nimiä
ja syntymäaikoja.
Netissä SSHY on hyvä linkki. Ruotsin vallan aikaan käsinkirjoitetut kirkonkirjat ovat varmaan
aloittelijalle aika hankalia. Epäselvissä tapauksissa kohdetta kannattaa lähestyä useammasta
suunnasta.(Syntyneet, ripille päässeet, vihityt ja kuolleet.)

Kirkkoherranvirastot ja maisraatit auttaa maksua vastaan.

Siirtolaisinstituutin kautta pääsee etsimään ulkomailla asuvia sukulaisia.
Joku kertoi Pelastusarmeijan avulla löytäneensä Amerikan serkkunsa.

t.metsänpoika

Metsänpojan vastaus on oikein hyvä, mutta mainitsen vielä pari
kirjaa joihin kannattaa tutustua.

Rauno Luttinen, Marjo Hyppönen: Sukututkimuksen käsikirja
ja Sirkka Karskela: Sukututkijan tietokirja, jota käytettiin
ollessani työväenopiston järjestämällä sukututkimuskurssilla.

Netistä on tässäkin asiassa nykyisin paljon apua, ei tarvitse käydä
maakunta-arkistoissa itse penkomassa tietoja.
Sukututkimusohjelmia on monenlaisia mm. Juuret

Suomen sukututkimusseuran His-ki ohjelmistoa voi käyttää avuksi.
(historian kirjat)

ja PAFS on ilmainen ohjelma.

t. Grandmother

Hei metsänpoika!

Olen myös harrastuksekseni tutkinut sukujani ja se vie kyllä mukanaa. Samalla tulee kerrattua aina historiaa
meneillä olevan ajanjakson aikana Miten ihmiset ovat eläneet ja millainen mailmanmeno ollut silloin.
Netistä saa kyllä tietoa ja olen liittunyt sshy, siellä on kuvattu kirkonkirjoja, joten ei aina tarvitse lähteä arkistolle.
Mukavaa kesää ja antoisaa tutkimusta

Hmmm..., panipa miettimään tuon mielekkyyttä joka ei todellakaan ollut miellyttävää. Ensiksikin varoittelisin esille tulevista hyvinkin noloista sukulaisuuksista joiden soisin kuuluvan unholaan. Eräs oli saanut tuomioistumessa kuolemantuomion jonka täytäntöönpanoa lykättiin vuodesta toiseen ja lopulta luonnollinen olikin ikänsä puolesta jo vapauttava.

Eräänä oli toisessa valtiossa tehtyjen asioiden salaaminen ja senvuoksi maata vaihtamalla on yritetty karistaa meneet rikokset ja petoksella aiheutetut muistot niin sisaruksissa kuin vanhemmissakin.

Onhan tunnettua sekin, että jo ammoisista ajoista alkaen ovat esi-isämme olleet sinkkuja ja äitimme samoin. On suorastaan käsittämätöntä miten geenimme ovat periytyneet vuosisatoja ja tuoneet tullessaan silmien, hiusten ja ihomme värin tai värivirheen.

Kun lapsi nykyään syntyy perheeseen on tapana sanoa, että niin on isänsä näköinen että - johon toinen voisi lisätä, että niin on tuon naapurin jaakon näköinen ..?

Vauvalla voi olla myös isänsä luonne: kun otetaan pullo pois niin päästää kauhean metelin.

Juu anteeks että häiritsin. Jatkakaa vaan!

Jos ja kun minä ihan aloittelijana alan sukututkimusta tekemään,mistä minä ihan ensiksi aloitan.
Minulla on aikoinaan äitini kokoamia lippusia ja lappusia hänen puolen sukulaisista.
Mitä hankin ja mihin soittelen ja kyselen tietoja?
Paras kirja aloittelijalle?
Kansalaisopiston kurssit?
Tietoja netistä?
Osoitteita?
Mihin näitä asioita on hyvä koota/tallentaa?

Lue aluksi tarkkaan tämä keskustelu. Siinä on muutamia vinkkejä.

Tietoja voit kirjoittaa vaikka vihkoon tai avaat koneeseesi sukutukimus-kansion. Varmuuskopiot!

Toisaalta tuo koko sukututkimus on vain turhaa ajan tuhlausta! Mitä huvia siinä on loppujen lopuksi jos saat selville jonkin sukulaisesi nimen ja jopa syntymäajan. Tuonhan tiesi jo alunperin että esi-isillä on nimi ja syntymäaika!

Sukututkimukseen käytetyn ajan kun käyttää vaikkapa elossa oleviin sukulaisiinsa tutustumiseen niin onpa jotain mitä muistella vaivaistalossa.?!

Joo jatkakaa tutkimusta, tämä on vain yksi päähän tullut ajatus, eikä se edes sovi nykyaikaan,koska nykyään ei ole muotia pitää yhteyttä elossa oleviin sukulaisiin.

Kyllä meillä pidetään,siinähän saa samalla kysellä suvusta tietoja turinoidessaan.
Jos niin ajattelee,ettei ole mitään hyötyä,ei kannata tosiaan aloittaakkaan.On monia asioita,joista ei ole hyötyä,mutta hauska harrastus pitää vireänä ja mikäs sen mukavampaa.

Suomalaiset ovat käyneet useita sotia viimeisen 200 vuoden aikana. On ollut nälkävuosia,
suuria onnettomuuksia ja tappavia tauteja.
Noihin tapahtumiin sukututkijat törmää tahtomattaankin.
Minun sukuni yksi haara oli katketa kun ainoa lapsi oli 1 kk ikäinen äitinsä kuollessa. Mutta
lapsi selvisi hengissä ja jatkoi sukua.
Toinen erikoinen tapaus oli että pariskunta sai kuusi lasta ja kaikki lapset kuolivat alle kaksi
vuotiaina. Vanhemmat elivät kumpikin lähes 90-vuotiaiksi.
Sukututkimuksella on myös asenteita kasvattava vaikutus.

t.metsänpoika

Olen aina halunnut tietää enemmän isäni puoleisesta suvusta, koska siitä ei koskaan suostuttu puhumaan ja tietysti omat juuret kiinnostavat muutenkin. En vain tiedä, mistä aloittaisin?????

On aina ollut tunne, etten ole mistään kotoisin.....
olen asunut koko ikäni täällä syntymäpaikkakunnallani.
Isäni puolelta saisin kait sukulaisia selville kirkonkirjoista...Äitini oli evakko joten siinä olisi työmaata kun en tiedä edes hänen vanhempiensa nimeä...kaipa nekin kirkonkirjoista löytyy...

-en todellakaan ole aikaisemmin kiinnostunut sukulaisista, oma siskonikin on toisella puolen Suomea eikä ole halukas pitämään yhteyksiä..
olemme jotenkin juroja luonteeltamme?

Nyt omat lapseni saivat käsiinsä vastavalmistuneen sukukirjan joka sisältää heidän isänsä puolen sukulaisia...
tuli mieleen että olisipa kiva minunkin tietää edes vähän "juuristani"
-pitänee kysellä maanantaina kirkkoherranvirastosta, mitkä olivat äidinäitini ja äidinisäni nimet jne.
Siitä se alkaa..
"evakon tytär"

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat