Missä on moraali?

Vierailija

Olen lueskellut täällä kaikenlaisia viestejä, kaikenlaisilta ihmisiltä. Pahaa tekee se, että iäkkäämmätkin ovat ruvenneet salaa muka kirjoittamisen luvalla pettämään kotona olevaa, luottavaista puolisoa. Miten tällainen on syntynyt? No, uskon että nettiä käytetään vääriin tarkoituksiin. Kun nuoret tekevät moraalisesti huonoja juttuja koneitten kanssa, heitä haukutaan vaikka miksi. Mutta kylläpä nämä seniorit ovat samaa maata. On eräs tuttu, jolta meni avioliitto nettipornon takia. Miehelle ei enää riittänytkään pelkkä kotisänky, vaan piti lähteä hakemaan "kovempaa kamaa". Huhhuh! Missä on moraali? Missä on läheisyys ja kunnioittaminen? Kaipaan ihmissuhdetta mieheltä, mutta uskaltaako tässä enää sellaista luoda?

Sivut

Kommentit (56)

Vierailija

Hupsista, eipäs yleistetä!

Eihän me kaikki täällä kirjoittajat senioreita olla.
On niinkin, että moni kirjoittaja voisi olla oma vanhempani.
Ajatusmaailma on hiukan erilainenkin.

Vierailija

Missä on moraali?
Vastaus tuohon että hukassa.
Yleisesti ottaen tuon kysymyksen voisi osoittaa päättäjillemme.
Mitä isot edellä sitä pienet perässä.

Vierailija

Ihan pahaa tekee, kun lukee täältäkin noita sivusuhteiden kannattajia. Ei voi kuin ihmetellä, kuinka sitä saattaa omaa kumppania edes silmiin katsoa tuollaisten touhujen jälkeen! Kyllä on moraali hävinnyt. Eletään kuin haaremissa, sikaillaan ja sekoillaan miten sattuu.

tmaria
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Moi!

Kävin äsken paikallisessa Sittarissa. Siellä oli parinvaihtoviikot!...ai niin, tarkemmin katsottuna puhe
olikin sukista.

Annetaan jokaisen elää omalla tavallaan! Luulen, että on paljon ns.vanhempia ihmisiä, jotka ovat
vuosikymmenet kituuttaneet jä kärsineet huonossa parisuhteessa, kunnes ovat viimeinkin uskaltaneet
lähteä ja on löytynyt uskottu, ymmärttäjä, rakastaja..mikä kullakin. Nuoret/nuoremmat ovat
näppärämpiä liikkeissään, kuten yksi yo.kirjoittajista sanoi, 'ajatusmaailma on hiukan erilainenkin'.

Ja, jos, meidän syntimme jossakin punnitaan, niin tuomareita emme varmaankaan olla me.

Sitäpaitsi luulisin (?), että kukaan ei hae uutta, aitoa, seuraa aivan summittaisesti sekoillen..
jokainen päättää asiansa itse, enkä usko, että me niin sopulikansaa ollaan, että joka-asiassa
päättäjien perässä mennään...

Ja, jos, omat sukat ovat niin likaiset, ettei niitä millään saa puhtaiksi, niin eikö olisi
aika vaihtaa paria? ;);)

- tmaria -

Vierailija

Niin kauan,kun näille yleisille sivuille anonyyminä kirjoitetaan,niinkuin nyt esimerkiksi minä,niin pienellä varauksella saa suhtautua kaikkeen kirjoitteluun.Täällä voi kuka tahansa tekeytyä keneksi tahansa ja kirjoittaa melkein mitä hyvänsä,ennenkuin sensuuri iskee.
Jos haluat,että asiasta kirjoitellaan,niin repäise kunnon otsikko ja mausta se mehevillä jutuilla,niin tarinan kertojia riittää.Olen kuullut,että pikkutytötkin käy "hauskuuttaan" kirjoittelemassa,vaikka millä sivuilla.
Sitten kauhistellaan moraalia.Näilläkään sivustoilla ei kirjoita pelkästään vanhat,tai keski-ikäiset .

Vierailija

Jyrkin ja raskain moraalinvartija kirkko mahdollistaa vääryyden.
Täällä mietitään pienen ihmisen tekoja ja kaaaauhistellaan suureen ääneen.
Jossain mättää.

Vierailija

En nyt sanoisi, että meidän ev.lut. kirkkomme nykyisin olisi kovin jyrkkä moraalinvartija. Tosin itse olen elänyt omien moraalisääntöjeni mukaan, vaikka kirkkoon nimellisesti kuulunkin. Haluan olla kirkon jäsen, koska seurakunnissa mielestäni tehdään paljon hyvää käytännön työtä: vammaistyö, vanhustyö, monelaista toimintaa nuorisolle, vähävaraisten auttaminen, jne. Maallinen yhteiskunta ei ole pystynyt auttamaan likikään kaikkia hädänalaisia. Silloin erilaiset kristilliset yhteisöt ovat rientäneet apuun.
En voi pitää kahta suhdetta kauhean pahana moraalittomuutena. Paljon pahempaa minun silmissäni on vaikkapa henkinen ja fyysinen väkivalta, ympäristön tahallinen turmeleminen, taloudellisen hyödyn hankkiminen epärehellisin keinoin, ja monet muut. - Mutta taidan olla jäävi puhumaan, kun en ole vannonut ikuisia lemmenvaloja kenellekään. Eikö tuollaisia lupauksa ole vaikea tehdä? Tiedän että lastani pystyn rakastamaan kuolemaan saakka. Mutta mistään muusta en voi varmuudella tietää. Rakkaus on ikuista, vain kohteet vaihtuvat. Näin omalla kohdallani on mennyt.

Vierailija

Olen papin edessä luvannut rakastaa myötä ja vastoinkäymisissä kunnes kuolema meidät erottaa ja tämä lupaus on pitänyt ja pitää.
Ei tässä mitään sen kummempaa tarvita kuin että rakastaa puolisoaan niin helppoa se on eikä sivusuhteita tarvita eikä liioin kaivata.
En kertakaikkiaan pystyisi pettämään puolisoani.
En ymmärrä ihmisiä jotka niin tekevät ja asuvat silti puolisonsa kanssa saman katon ikäänkuin ei mitään olisi tapahtunutkaan ja silti pystyvät katsomaan puolisoaan silmiin.

tmaria
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Lainaus:
Anonyymi 18.5.2010
Olen papin edessä luvannut rakastaa myötä ja vastoinkäymisissä kunnes kuolema meidät erottaa ja tämä lupaus on pitänyt ja pitää.
Ei tässä mitään sen kummempaa tarvita kuin että rakastaa puolisoaan niin helppoa se on eikä sivusuhteita tarvita eikä liioin kaivata.
En kertakaikkiaan pystyisi pettämään puolisoani.
En ymmärrä ihmisiä jotka niin tekevät ja asuvat silti puolisonsa kanssa saman katon ikäänkuin ei mitään olisi tapahtunutkaan ja silti pystyvät katsomaan puolisoaan silmiin.

=============================================================
Niin,
hyvä, että Sinulla on mennyt asiat noin! Minusta on hieno asia, että pystyy ja onnistuu
rakastamaan toista ihmistä 'alusta loppuun saakka'.

Mutta kaikillahan ei ole ollenkaan sama tilanne, eikä me muut voida tietää, mitä kaikkea
siellä taustalla itsekullakin on. Siksi meidän kenenkään ei pitäisi alkaa moraalisen portin
vartijoiksi, ainakaan aikuisille ihmisille. Lapset ja nuoret ovat eri juttu.

Mutta silti voi yrittää ymmärtää muitakin 'kohtalaloita' vaikka niitä ei itse sulatakaan eikä
ne sovi omaan ajatus- ja tekomaailmaan.

Se, että sanooko pappi aamenen tai eemelin, on mielestäni yhdentekevää. Kyllähän
erotaankin vaikka on pyhästi papin edessä luvattu rakastaa myötä ja vastamäessä.
Samanlainen kuolevainen se on pappikin; lupauksen voi tehdä muutenkin, jos
on tehdäkseen.

- tmaria -

--------------------------------------------------

Anonyymi 18.05.2010 18.57
En nyt sanoisi, että meidän ev.lut. kirkkomme nykyisin olisi kovin jyrkkä moraalinvartija. Tosin itse olen elänyt omien moraalisääntöjeni mukaan, vaikka kirkkoon nimellisesti kuulunkin. Haluan olla kirkon jäsen, koska seurakunnissa mielestäni tehdään paljon hyvää käytännön työtä: vammaistyö, vanhustyö, monelaista toimintaa nuorisolle, vähävaraisten auttaminen, jne. Maallinen yhteiskunta ei ole pystynyt auttamaan likikään kaikkia hädänalaisia. Silloin erilaiset kristilliset yhteisöt ovat rientäneet apuun.
En voi pitää kahta suhdetta kauhean pahana moraalittomuutena. Paljon pahempaa minun silmissäni on vaikkapa henkinen ja fyysinen väkivalta, ympäristön tahallinen turmeleminen, taloudellisen hyödyn hankkiminen epärehellisin keinoin, ja monet muut. - Mutta taidan olla jäävi puhumaan, kun en ole vannonut ikuisia lemmenvaloja kenellekään. Eikö tuollaisia lupauksa ole vaikea tehdä? Tiedän että lastani pystyn rakastamaan kuolemaan saakka. Mutta mistään muusta en voi varmuudella tietää. Rakkaus on ikuista, vain kohteet vaihtuvat. Näin omalla kohdallani on mennyt.
=============================================================

Ja tähän samaan viestiin laitan kommentin, Sinulle, toinen Anonyymi.

Olen samaa mieltä tuosta seurakunnan tekemästä, ei niin näkyvästä, mutta hyvästä työstä.
Lisään vielä tuohon listaasi diakoniatyön ja yhteisvastuukeräykset. Sekä auttavan puhelimen.
Suomessa on paljon hätääkärsiviä, joiden viimeinen apu löytyy kirkosta, olipa 'uskovainen'
tai ei. Sitähän ei siellä kysellä.

Ja kuten arvaatkin, nuo muut mainitsemasi asiat ym.ym. ovat paljon pahempia kuin vaikkapa
rakastaa kahta ihmistä, tai vaikkapa rakastaa 'sitä sivusuhdettaan' ja tykätä elää ''sen kumppaninsa'
kanssa. Tai elää suhde kerrallaan, niinkuin sanoit, rakkaus on ikuista, vain kohteet vaihtuu.
Ja sitäpaitsi rakkautta on niin monenlaista.

- tmaria -

Vierailija

Lainaan tähän pätkän tmarian kirjoituksesta joka huokuu ainakin tältä osin katkeruutta ehkäpä hänellä on siihen omat syynsä;

"Se, että sanooko pappi aamenen tai eemelin, on mielestäni yhdentekevää. Kyllähän
erotaankin vaikka on pyhästi papin edessä luvattu rakastaa myötä ja vastamäessä.
Samanlainen kuolevainen se on pappikin; lupauksen voi tehdä muutenkin, jos
on tehdäkseen.

- tmaria - "

Sekoititko asiat puhuessasi erosta?
Kyllähän sitä erotaan enkä käy mahdollisia syitä tässä ruotimaan mutta keskustelussahan puhutaan syrjähypyista ns. sivusuhteista samalla asuen sen "rakkaan" puolison kanssa saman katon alla.

tmaria
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Lainaus:

Lainaan tähän pätkän tmarian kirjoituksesta joka huokuu ainakin tältä osin katkeruutta ehkäpä hänellä on siihen omat syynsä;

"Se, että sanooko pappi aamenen tai eemelin, on mielestäni yhdentekevää. Kyllähän
erotaankin vaikka on pyhästi papin edessä luvattu rakastaa myötä ja vastamäessä.
Samanlainen kuolevainen se on pappikin; lupauksen voi tehdä muutenkin, jos
on tehdäkseen.

- tmaria - "

Sekoititko asiat puhuessasi erosta?
Kyllähän sitä erotaan enkä käy mahdollisia syitä tässä ruotimaan mutta keskustelussahan puhutaan syrjähypyista ns. sivusuhteista samalla asuen sen "rakkaan" puolison kanssa saman katon alla.


================================================
Heippa!

En minä millään tavalla ole katkera, kenellekään tai millekään!
Mitenkä siitä nyt semmoinen kuva tuli..?

Niin, tarkoitin sitä, että papin aamenella ei ole merkitystä siihen, että kestääkö
rakkaus tämän koko elämän niin, etteikö tule syrjähyppyjä, eroja, sivusuhteita.
Ja siihen, että käy niin, että elää rakkauselämänsä sen sivusuhteen kanssa
ja arkielämän oman kumppaninsa kanssa saman katon alla.
Elikä lupaus papin edessä on merkityksetön näissä(kin) tapauksissa.

Kun mainistsin eron, se oli vain esimerkki Anonyymi-kirjoittajlle. Kaikkikin
sen naimisiin mennessään lupaavat. Mutta kyllähän siihen lupauksen piiriin
kuuluu pettäminen etc.

Alkuperäisen Anonyymin lause: En ymmärrä ihmisiä jotka niin tekevät ja asuvat silti puolisonsa kanssa saman katon ikäänkuin ei mitään olisi tapahtunutkaan ja silti pystyvät katsomaan puolisoaan silmiin.;
ei mielestäni vaadi kommentointia. Mistä me tiedetään, ovatko puolisot ikäänkuin mitään ei olsi tapahtunut ja
katsovatko toisiaan silmiin. Ehkä katsovat, ehkä ei. Kaikki tapaukset eivät ole samanlaisia.

- tmaria -

angervo
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Ei aleta kenenkään suhteisiin sekoamaan, annetaan kaikkien yksityisasiat olla pois näiltä sivuilta sellaiset syrjähypyt. Taustoja emme tunne, ja minä ainakin olen iäkäs leski ihminen ja haluan netin kautta olla yhteydessä maailmaan.
en halua toisten asioita sorkkia, kyllä sitä aihetta on kirjoitella muutenkin, Taita ajoskus se kivi hiertää omassa kengässä.Sitä ihmettelen kuka on keksinyt sanan leski, on se vaan ihan kammottava sana.
Juontuuko se jo Raamatun ajoista asti, voisiko joku olla mukavampi nimi.
Kaunis ja ihan päivä ulkona, lähdenkin pienelle lenkille, tavataan taas joskus.

Vierailija
angervo

Ei aleta kenenkään suhteisiin sekoamaan, annetaan kaikkien yksityisasiat olla pois näiltä sivuilta sellaiset syrjähypyt. Taustoja emme tunne, ja minä ainakin olen iäkäs leski ihminen ja haluan netin kautta olla yhteydessä maailmaan.
en halua toisten asioita sorkkia, kyllä sitä aihetta on kirjoitella muutenkin, Taita ajoskus se kivi hiertää omassa kengässä.Sitä ihmettelen kuka on keksinyt sanan leski, on se vaan ihan kammottava sana.
Juontuuko se jo Raamatun ajoista asti, voisiko joku olla mukavampi nimi.
Kaunis ja ihan päivä ulkona, lähdenkin pienelle lenkille, tavataan taas joskus.

Ihanasti kirjoitit " angervo" kiitos sinulle.
Hyvää kevättä sinulle.

Vierailija

Muutama sananen tähän moraali-keskusteluunkin.

Ihminen on luotu sellaiseksi että hyvistä teoista tulee hyvä olo ja pahoista paha olo.
Luultavasti pitää paikkansa monessakin asiassa sanonta että tilaisuus tekee varkaan.

Ajatellaanpa vaikka löytötavaroita.(En tarkoita tällä sivusuhteita)
Löytötavaroissa on määritetty joku arvo jota alempiarvoisen löytötavaran löytäjä saa
pitää. Onko se joku 20 euroa?
Jollakin mitättömältä tuntuvalla esineellä saattaa olla mittaamaton tunnearvo omistajalleen.

Kirpparikauppaa käydään myös "löytötavaroilla" ja siihen et välttämättä kiinnitä huomiota
ennenkuin kadottamasi esine löytyy kirpputorilta. Miltä se tuntuisi?
Entä miltä tuntuu kun löytäjä palauttaa sinulle kadottamasi esineen? Sinun löytämäsi esineen
omistajalta tuntuu aivan samalta sen jälkeen kun olet palauttanut löytämäsi esineen oikealle
omistajalleen. Saat jopa löytöpalkkion ja se on HYVÄ OMATUNTO!
Jotain %-a esineen arvosta ei voi edes verrata siihen!

t.metsänpoika

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat