Elämän tarkoitus

Vierailija

Hei,
vuosia sitten eteeni osui Ritva Fagerströmin kirja "Portti elämän jälkeen - viestejä automaattikirjoituksella". Kun avasin kirjan, se oli melkein pakko lukea loppuun siltä istuimelta. Elämän ja kuoleman tarkoitus ja raja avautui aivan uudella tavalla. Kirja pureutui myös ihmiskunnan tulevaisuuteen (myös oman maamme osalta), mutta ennen kaikkea koin lämpimänä oivalluksena sen elämän perustotuuden, ettei minun tarvitse olla mitään muuta kuin olen; elämälläni on tarkoitus / elämäntehtävä, jota varten olen syntynyt ja minun täytyy vain yrittää selviytyä tästä tehtävästäni mahdollisimman hyvin kehittyäkseni ihmisenä ja sieluna. Ei voi rakastaa muita ihmisiä ennen kuin oppii rakastamaan itseään. Itsensä rakastaminen on totuuden löytämistä, oman jumalaisen sielun olemassaolon hyväksymistä.
Ihmiset ovat vuosisatoja luoneet maapallolla itselleen epäedullista energiaa niin ajatuksin kuin teoinkin tuhoamalla luontoa, saastuttamalla ilmakehää ja sortumalla negatiivisiin ajatuksiin(viha, kateus, ahneus, vallanhimo).
Tämä on kääntynyt nyt ihmiskuntaa vastaan ja näkyy mm. luonnon katastrofeina.Kyseessä ei ole "luomakunnan / Luojan kosto", vaan seuraus, sillä tässä maailmankaikkeudessa vallitsee syyn ja seurauksen laki. Ensin syy, sitten seuraus.

Lasten kasvatuksesta kirjan sisältö sanoo mm. näin: Rakkaudella ja kärsivällisyydellä kasvatetun lapsen on helpompi aikuistuessaan toteuttaa elämän tarkoitus, kuin uhkaillun ja kasvattamattomaksi jätetyn. Lapsen sielu on kuin mullan alla oleva ruusun juurakko; siitä voi kasvaa mitä kaunein pensaikko rakkauden ja hellyyden avulla. Juurakko voi myös kuihtua, jos se ei saa tarvitsemaansa ravintoa. Kun vanhemmila ei ole aikaa lapsilleen / nuorilleen eikä ole kärsivällisyyttä opettaa heitä, nuoret menettävät kyvyn kuunnella sieluaan, he kapinoivat, he eivät tunne elämänsä tarkoitusta, he sortuvat niin huumeisiin kuin rikollisuuteenkin. Vanhemmilla on myös usein tapana liiallisesti ohjata lapsiaan; lääkärin pojasta pitää tulla lääkäri, liikemies haluaa poikansa seuraavan jalanjälkiään. Monen sielun elämäntehtävä jää näistäkin syistä toteutumatta; nuori on pakotettu tekemään muuta kuin mitä sisäinen ääni on hänelle sanonut. Joka kasvattaa lapsensa pienestä pitäen kuuntelemaan sisäistä ääntään, voi huoletta jättää kaikki valinnat lapselleen jo nuorena. Sisäistä ohjaustaan kuunteleva ei koskaan tee vääriä ratkaisuja, vaan noudattaa silloin omaa tehtäväänsä tässä elämässä.

Uskonnosta kirja kertoo näin: Ei millään uskonnolla eikä minkään uskonnon edustajalla ole oikeutta riistää ainoaltakaan ihmiseltä henkeä, sillä samalla hän riistää sielulta sille tärkeän elämänkokemuksen.

Nimimerkki "Kun on aika"

Sivut

Kommentit (115)

Vierailija

Hyvän keskustelun olet avannut :)

Minä olen myös lukenut jo vuosia sitten tuon Ritva Fagerström´n
automaattikirjoituksella henkimaailmasta vastaanottaman kirjan
"Portti elämän jälkeen".

Se on tosi hyvä kirja ja paljon ajattelemisen aihetta antava.
(Jos oikein muistan Ritva Fagerström on koulutukseltaan
psykiatrian erikoislääkäri)

Tähän aiheeseen sopinevat myös Neale Donald Walsch´n kirjat
"Keskusteluja Jumalan kanssa" 1-3

Tällä hetkellä ajattelen elämän tarkoituksesta, että
elämän tarkoitus on etsiä Jumalaa.

Heleää Helluntaipäivää kaikille palstalaisille t. Grandmother

Vierailija

"Kun on aika" ja kaikki muutkin.
Voisitteko vastata minulle, kun en ymmärrä, kuin yhdellä tavalla seuraavaa:
Ihan hyvään perheeseen syntyy vaikkapa kaksi poikaa ja he saavat samanlaisen kasvatuksen ja koulutuksen.
Toinen on jo nuorena sosiaalinen ja muutenkin , kuin ajatus ja toisesta tulee ensin pikkurikollinen ja myöhemmin kovansarjan rikollinen.
Olen ajatellut, että tämä parempi ja kiltimpi on jo ollut täällä maan päällä monta kertaa ja on siis "vanha sielu". Toinen on vasta alussa inhimillisyyden opintiellä.
Jokaisella elävällä olennolla on joku tarkoitus ja elämässä on joku laki joka on syy ja seuraus juttu.
Vanhoissa ihmisissä ja heidän sanonnoissaan on aina perää.
Sen eestäsi löydät, minkä taaksesi jätät. Se kyllä pätee kaikkeen. Emme vain aina tajua tapahtumien kulkua, vaan syyttelemme seurauksista melkein aina toisia.
Pitäisi vain mennä peilin eteen ja katsoa tarkasti.
Tulilatva

Vierailija

Tuosta rikoksiin ratkeamisesta ajattelen niin, että emme kaikki ole samalla lähtöviivalla. Kuten kirjoitit, saattaa samasta perheestä lähteä hyvin erilaisia kansalaisia - toiset yhteiskuntakelpoisia, toiset vähemmän. Jälleensyntymiseen en osaa ottaa kantaa puolesta enkä vastaan, kun en ymmärrä noita asioita. Mutta perintötekijät vaikuttavat paljon, toki suuresti vaikuttaa myös se miten lapsia kohdellaan kotona ja muualla. - Vankeja kun on tutkittu, on ilmennyt että hyvin monet ovat saaneet lapsena ruumiillista kuritusta. Kymmenillä prosenteilla vangeista myös on jonkinasteinen tarkkaavaisuushäiriö, joka on vaikeuttanut koulunkäyntiä ja muuta sopeutumista. Nykyäänhän näitä häiriöitä havaitaan entistä usemmin jo lapsuudessa, ja voidaan antaa apua ja tukea. - Ennen vain pidettiin erityislapsia tyhminä ja kurittomina. Ja syyllistettiin vanhempia; jopa autismi selitettiin ihan viime aikoihin asti äidin tunnekylmyydellä.

Vierailija

Lainaus:

"Kun on aika" ja kaikki muutkin.
Voisitteko vastata minulle, kun en ymmärrä, kuin yhdellä tavalla seuraavaa:
Ihan hyvään perheeseen syntyy vaikkapa kaksi poikaa ja he saavat samanlaisen kasvatuksen ja koulutuksen.
Toinen on jo nuorena sosiaalinen ja muutenkin , kuin ajatus ja toisesta tulee ensin pikkurikollinen ja myöhemmin kovansarjan rikollinen.
Olen ajatellut, että tämä parempi ja kiltimpi on jo ollut täällä maan päällä monta kertaa ja on siis "vanha sielu". Toinen on vasta alussa inhimillisyyden opintiellä.
Jokaisella elävällä olennolla on joku tarkoitus ja elämässä on joku laki joka on syy ja seuraus juttu.
Vanhoissa ihmisissä ja heidän sanonnoissaan on aina perää.
Sen eestäsi löydät, minkä taaksesi jätät. Se kyllä pätee kaikkeen. Emme vain aina tajua tapahtumien kulkua, vaan syyttelemme seurauksista melkein aina toisia.
Pitäisi vain mennä peilin eteen ja katsoa tarkasti.
Tulilatva

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------
Tämä ei varmaan kaikkien ajatusmaailmaan sovi, mutta ehkä asia on niin
kuin sinäkin tässä kirjoituksessasi viittaat "karman lakiin" ja lisäisin vielä
"sielun suunnitelman".
Näillä on uskoakseni lapsen kehityskulkuun suurempi vaikutus kuin sillä, että
on samat vanhemmat ja sama kasvatus/koulutus kuin ns. kunnollisella veljellä.

Hän oli ehkä jo sielunsuunnitelmassa, joka hänellä oli ennen syntymistään
tähän maailmaan, ajatus, että hän tarvitsee eteenpäin kehittyäkseen juuri
sellaisen elämän ja ehkä toinen veljeksistä on jo pitemmällä henkisen kehityksen
tiellä. Niin ajattelit sinäkin tämän lainatun tekstin kirjoittaja.

Kehityksen kulku on ikuinen, näin uskon.

tmaria
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Heippa!

Olen lukenut tätä kanavaa jo vaikka kuinka monta kertaa ja aina palaan tähän takaisin,
mitä uutta täällä on.

En ottanut tähän lainauksia, kun pitäs lainata nämä kaikki tekstit. Mutta kylläpä on
erittäin mielenkiintoinen avaus ja kirjoitukset. Kiitos siitä teille!

Minulle uudelleensyntyminen on aikalailla selviö, ja ihmisen kehittyminen jälleen-
syntymien kautta. Mutta en kuitenkaan aio siitä sen pitempään tässä kirjoittaa
vaan siitä, että olen tunnistanut itsessäni jo monen vuoden ajan, että haen jotakin.
Tai, että minua ohjataan.

Ja jostain kumman syystä, tai paremminkin, että niin on tarkoituskin, eteeni on tullut
monia 'uskonnollisia' ihmisiä. En tiedä, miten tuon termin parhaiten määrittelisi, mutta
ihmisiä, joilla on jokin kosketus uskontoon, elämän tarkoitukseen, kaiken tämän merkitykseen.
Ja nämä ihmiset ovat astuneet elämääni juuri oikealla hetkellä. Ja juuri tälläkin hetkellä
näin on tapahtunut.

Muutama aika sitten, ei edes kovin kauan aikaa sitten, ajattelin aika epätoivoisesti koko
elämääni (erinäisten syiden takia) ja pohdiskelin, että mitä merkitystä koko tällä
kivikkoisella elämällä on ja ajattelin kuolemaa vapauttavana asiana. Ja kyseenalaistin
jo koko henkisen elämän.

Sitten näin yhden erikoisimmista unistani. Kerroin tämän muutama päivä sitten puhelimessa
yhdelle ystävälleni, mutta rohkenen kuitenkin kertoa tämän teille kaikille.

Siinä unessa olin kirkon eteisessä ja odottelin jotakin, kai ystävääni tulevaksi. Sitten näin
siinä aulassa mustan pöydän, pöydällä oli sellainen musta peltirasia, jossa oli kannessa
reikä. Pöydällä oli myös musta raamattu ja musta muistilehtiö -palikka. Sellainen neliskulmainen,
missä on pikku muistilappuja. Mutta ne laput olivat valkoisia. Pöydällä oli myös kynä.

Tarkoitus oli, että niihin muistilappuihin kirjoitetaan viestejä Jumalalle ja tipautetaan siihen
laatikkoon. Minä kirjoitin siihen lappuun runon ja jostain syystä kirjoitin sen englanniksi,
mielestäni se oli hyvin kaunis ja ihmettelin vähän itsekin, että miten tuon osasin kirjoittaa.
Mutta sitä alkua runosta en muista, kun en kirjoittanut sitä heti ylös, mutta loppu meni
näin '...and I will lay on your feather bed. (tulen nukkumaan höydenpedilläsi).

Ja tämä uni pysäytti minut noista ajatuksista ja päälle päätteeksi tapasin muutaman
päivän perästä henkilön, joka aidosti ja vilpittömästi uskoi Jumalaan. Meidän sielut
jotenkin vaan kohtasivat siellä sairaalapedillä vastapäätä maatessa. Ja hieman erilaisista
ajatuksista huolimatta olimme niin samanlaisia.

Ja keskustelut senkun jatkuvat..ja tarkoituksen hakeminen. Meitä on täällä monen-
ikäisiä sieluja ja eri henkisessä kehitysvaiheessa niinkuin ylläolevissa kirjoituksissakin
sanotaan.

Minulla on juuri nyt pöydälläni 'Keskusteluja Jumalan kanssa'. Kirja 2. En ole sitä vielä
aloittanut, mutta osaatko Grandmother sanoa, että onko väliä, missä järjestyksessä
ne lukee?

Ritva Fagerströmin kirjaa en ole lukenut, mutta kaivan sen hetimiten käsiini. Siitä muistui
mieleen muutama automaattikirjoitus -tilanne.

Mutta nyt tuli väsy. Mukavaa iltaa teille! Palataan kanavalle.

-tmaria-

Vierailija

Lainaus Tmarialta:
Minulla on juuri nyt pöydälläni 'Keskusteluja Jumalan kanssa'. Kirja 2. En ole sitä vielä
aloittanut, mutta osaatko Grandmother sanoa, että onko väliä, missä järjestyksessä
ne lukee?
-----------------------------------------------------------------------------------------------------
Ei kai sillä järjestyksellä ole niin suurta väliä, nehän ovat kukin itsenäisiä
kirjoja. Keskusteluja eri aiheista Jumalan kanssa.

Puhuit johdatuksesta. Tunnen sen myös selkeästi omalla kohdallani ja myös
sen, että kaikella on tarkoitus, vaikka usein meiltä ihmisiltä salattukin.
Usein tulee juuri oikealla hetkellä eteen oikean ihmisen kohtaaminen, juuri
siihen hetkeen tarkoitettu kirja tai vaikkapa tv-ohjelma jne.
Usein myöhemmin ymmärrämme kaiken tarkoituksen.
Koko ajan meitä autetaan ja meistä pidetään huolta.

Tavataan taas kanavilla!
t. Grandmother

Vierailija

Elämän tarkoitus

Pienellä lapsella on onnellisuuden avaimet käsissään, mutta iän karttuessa tuo lapsuuden lahja alkaa hiipua. Kuten Raamatussakin sanotaan, ihmiselle on annettu valinnan vapaus ja valinnoista riippuu, luoko hän ympärilleen ja itselleen huonoa energiaa vai hyvää rakastavaa energiaa. Kun ihminen lakkaa kuuntelemasta sisintään (omaatuntoaan) hän sortuu vääriin valintoihin. Kukaan ei ole syntyessään paha, mutta väärät valinnat voivat tehdä hänestä ihmisen, joka ei enää tunnista sisimmässään hyvän ja oikean valinnan ääntä. Aina on kuitenkin mahdollisuus kääntyä oikealle tielle - valinnan vapaus sekin. Ihmisen (sielun) kehitys on riippuvainen hänen tekemistään valinnoista ts. tässä elämänkoulussa, mitä varten sielu syntyy yhä uudestaan ja uudestaan maan päälle, voi myös jäädä ns. luokalle eli alkuperäinen elämäntehtävä jää toteutumatta. Näin ajattelisin olevan esim. rikollisten kohdalla. Eivät he ole syntyneet rikollisiksi eikä heidän elämäntehtävänsä ole ollut tulla tekemään rikoksia maan päälle. He ovat vain sortuneet vääriin valintoihin ja alkaneet luoda negatiivisuutta ympärilleen. Ritva Fagerström mainitsee kirjassaan Hitlerin. Hän oli esimerkki siitä, miten negatiivinen energia voi temmata mukaansa. Harva pystyi irrottautumaan hänen luomastaan negatiivisesta energian kentästä; seuraukset eivät ole vieläkään unohtuneet. Negatiivisuus synnyttää negatiivisuutta ja positiivisuus positiivisuutta - kumpikin palaa myös bumerangina lähettäjälleen.Luomalla huonoa energiaa, luo huonoa karmaa itsellen, jonka joutuu sovittamaan elämänkoulussa. Ei Jumala tuomitse ihmisten tekoja, ihmiset tekevät sen itse. Teoilla on seuraukset ja ihmiset valitsevat itse, missä muodossa tyhmyyksistään kärsivät kuin myös kokevat kaiken sen hyvän, mitä ovat muille tehneet.

Olen iloinen, että tämä mainitsemani Ritva Fagerströmin kirja elvytti keskustelua. Tällaista kirjallisuutta on nykyään paljon ja itse kukin löytäköön "oman totuutensa" , jonka turvin pyrkisi tekemään tässä elämänkoulussa parhaansa aiheuttamatta pahaa toisille ja uskomalla, että kaikesta pahasta energiasta huolimtta, mikä tätä rakasta maapalloamme ympäröi, yksikin kaunis ajatus tai hymy on alku positiiviselle kehitykselle. Sillä valtameri koostuu pisaroista ja sinapinsiemenestä kehittyy suuri kasvi.

Nimerkki "Kun on aika"

Vierailija

Nimim. "Kun on aika"

Allekirjoitan kaiken tuon, mitä sanot tuossa edellä.
Ihan samalla tavalla ajattelen tästä asiasta.

t, Grandmother

tmaria
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Heippa vielä!

Kylläpä oli hieno ja selkeä kirjoitus 'Kun on aika' nikillä.

En voi muuta kuin olla myös täysin samaa mieltä.

Kiitos vielä Sinulle tästä avauksesta!

-tmaria-

Vierailija

Lukematta kaikkia edellisiä viestejä sanon, että elämän tarkoitus on elämä itse. Kaikkien eliöiden tehtävänä on jatkaa sukua eli tuottaa mahdollisimman monta elinkelpoista jälkeläistä, jotka puolestaan jatkavat lajin elämää ja kamppailua toisten elollisten kanssa.
Ihminen on yksi kädellinen eliö, tosin tietoinen itsestään. Tietoisuus kuolevaisuudesta aiheuttaa taas toiveen ikuisesta elämästä. Ihmisen on vaikea uskoa, että hänellä on vain tämä yksi todellisuus käytettävänä.

Kun eliön elämä päättyy, se palaa samaan tilaan kuin ennen syntymäänsä. Tietoisuus sammuu ja alkuaineet palaavat luonnon kiertokulkuun. Niin helppoa se on.

Vierailija

Netistä varmaan löytyy jokaiselle omanlaisensa elämän tarkoitus joka normaali oloissa tyydyttää,
mutta oikeasti etsiessään ihminen kääntyy kuitenkin Jumalan puoleen.

t.metsänpoika

Vierailija

Lainaus:

Kun eliön elämä päättyy, se palaa samaan tilaan kuin ennen syntymäänsä. Tietoisuus sammuu ja alkuaineet palaavat luonnon kiertokulkuun. Niin helppoa se on.

Ainakaan ihmisen kohdalla ei käy näin. Tämä maallinen ruumis kyllä muuttuu tomuksi, mutta henki ei häviä.
Sanotaanhan Raamatussa: Tomu palaa maahan, josta se on tullut. Henki palaa Jumalan luo, joka on sen antanut.

Vierailija

Lainaus:

Netistä varmaan löytyy jokaiselle omanlaisensa elämän tarkoitus joka normaali oloissa tyydyttää,
mutta oikeasti etsiessään ihminen kääntyy kuitenkin Jumalan puoleen.

t.metsänpoika


-------------------------------------

netistä ????

onpa aliarvioivaa tekstiä muita näkökantoja kohden..

Vierailija

Mikä on elämän tarkoitus?
Tässä netistä lainattua ja samalla pieni osa alla olevasta linkistä
löytyvää tietoa:)

http://www.kolumbus.fi/jouko.piho/sivu14.htm

Mutta jokaisen elämällä on tarkoitus. Itse asiassa voimme löytää useampia mielekkäitä

syitä olemassaolollemme.

Katsotaanpa niitä hiukan lähemmin.

Elämä on tarkoitettu elettäväksi, ei tuhlattavaksi. Elämä on Jumalan kallis lahja. Me

arvostamme parhaiten elämän Antajaa elämällä täysillä ja kokosydämisesti.

Elämämme päämäärä on tulla sellaiseksi ihmiseksi, mikä Jumalalla oli mielessään, kun Hän loi

meidät.

Meidän tulisi olla sellaisia kuin olemme matkimatta ketään muuta. Me olemme ainutlaatuisia.

Jos minä en ole sellainen, kuin miksi minut suunniteltiin, kukaan muu ei täytä paikkaani.

Ilman Jumalaa ei ole todellista elämää. Synnin takia kaikki ihmiset ovat menettäneet

yhteytensä Jumalaan.

Siksi elämässä ei mikään ole tärkeämpää kuin etsiä ja löytää Jumala.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat