Uusi kirjoituskilpailu alkanut

Seuraa 
Liittynyt19.8.2015

Kohtaamisia luonnossa

Onko vastaasi juossut ketunpoikanen vai yllätitkö supin kantamassa varastettua patonkia? Oletko onnistunut näkemään karhun syömässä mustikoita tai pelästyitkö puun takaa hypähtänyttä peuraa yhtä paljon kuin se sinua?

Kerro meille tarinasi: kenet tapasit, missä ja milloin. Miten tai mihin kohtaaminen päättyi? Ehkä ehdit napata valokuvan.

Onko vastaasi juossut ketunpoikanen vai yllätitkö supin kantamassa varastettua patonkia? Oletko onnistunut näkemään karhun syömässä mustikoita tai pelästyitkö puun takaa hypähtänyttä peuraa yhtä paljon kuin se sinua?

Kerro meille tarinasi: kenet tapasit, missä ja milloin. Miten tai mihin kohtaaminen päättyi? Ehkä ehdit napata valokuvan.
Keroo tarinasi täällä: http://nettiet.fi/teemat/koti-ja-piha/art1611-Kirjoituskilpailu--Kohtaam...

Kommentit (10)

Vierailija

Olen luontoihminen ja liikun paljon metsissä, joenvarsilla ja pelloilla. Asun Varsinais-Suomessa ja peuroja näkee melkein joka päivä. Orava vierailee takapihalla ja kolme rusakkoa asuu lähellä pellon laidoilla. Viime kesänä, eräänä aamuna heräsin ja katselin tapani mukaan ikkunasta ulos. Maassa oli kastetta ja pellolla näkyi usvaa. Yöllä oli ollut viileämpää ja aamu heräsi näin kastetta niskassaan. Tähyilin ikkunasta säätilaa ja katsoin sitten tarkemmin alarinteeseen. Siellä seisoi naaraspeura pikkuinen täpläselkä seurassaan. Vasa oli niin suloinen, että huokaisin oikein ääneen. Emo tarkkaili ikkunaani päin. En tiedä, näkikö se minut, mutta olin liikkumatta ja hiljaa. Ne söivät heinää ja katselivat ympärilleen. Emon korvat liikkuivat kuin antennit joka suuntaan. Kauempana käynnistyi jonkun auto ja silloin emo liikahti metsään päin. Vasa seurasi heti perässä ja pian ne piiloutuivat metsän suojiin. Olin niin lumoutunut vasan suloisuudesta, että en ollut huomannut ajan kulumistakaan. Sitten tuli kiire töihin ja siellä heti kerroin millainen aamu minulla oli ollut.
Tarinan kertoi Nuppu

Vierailija

Hei Nuppu,

Ymmärsin Et-toimituksen avauksesta, että he halusivat tarinan
kerrottavaksi heidän antamassaan linkissä. Siellä on lomake
tarinaa ja yhteystietoja varten.

Vierailija

Minusta on kyllä kiva lukea niitä täälläkin!

Eihän sitä ole kielletty kirjoittamasta.

Lisää nupun kaltaisia kertojia.

Vierailija

Jos emme kuitenkaan kutsuisi tätä kirjoituskilpailuksi.

Kilpailu oli esimerkiksi Atena-kustannuksen pari vuotta sitten järjestämä, jossa haettiin parasta romaanikäsikirjoitusta. Tai nyt avoinna oleva Martti Joenpolven novellikilpailu.

Vierailija

Kirjoitin äsken kohtauksen luonnossa,mutta koska onnistuin hävittämään tekstin jollakin harhanapautuksella enkä ollut ehtinyt antaa yhteystietojani,kirjoitan uudelleen.

Elämässä käy joskus niinkin,että unelmat toteutuvat.Olin puolisoni kanssa unelmoinut Lapista,mutta koskaan emme sinne päässeet,oli työ,lapset,vanhukset.Sitten jouduimme eläkkeelle alle kuuskymppisinä.Kaikki oli mahdollista,enää ei tarvinnut ottaa muita huomioon,Lääkäri heitti vielä idean,että muuttakaa Lappiin,siellä on hyvä harrastaa liikuntaa,joka meille molemmille oli yksi hoitomuoto.Tuumasta toimeen! Talo Lapista löytyi ja muutto tapahtui syksyiseen aikaan,vähän ennen ensilunta.
Ajelimme kotia kohti ,auton valot pyhkivät tietä.Mutta jotain muutakin oli,joku outo valo.Pysäytin auton ja katsoimme,mikä se oikein valaisi.Revontulet! Keskeltä taivaanlakea hulmusi värikäs ilotulitus,kuin sifonkihuivi tuulessa.Muistelin,että tällä ilmiöllä olisi joku nimikin,mutta eipä tullut mieleen.Katselimme ihastuneina taivaalle.Ei tätä varmaan kaan usein näe,arvelimme.

Matka jatkui.Tie kulki aivan asumattomilla seuduilla,oli vain järviä,tuntureita ja pimeyttä pehmensi taivaan valkea.
Äkkiä ilmestyi tien laitaan susi,se ylitti tien yhdellä sulavalinjaisella loikalla,häviten hämärään.
Taas pysäytettiin auto.Oli hiljaista.kunnes kaukaa kantautui suden haikea joiku.
Lappi toivotti meidät tervetulleeksi.
Elämä antaa ja ottaa.Nyt kuljen yksin pitkospuita ja ajelen tunturitietä.Saimme vain neljä vuotta yhteistä aikaa,mutta muistot elävät.

Vierailija

Kuinka tämä kulkeekaan, Tämän sivun kautta, vai sen kautta mihin kirjoitukset vpyydettiin?

marjutti
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

En ota osaa kirjoituskilpailuun,kerron vaan jutun Punkaharjun lokista.
Lokki(ilmeisesti se on lokki),kökötti yksinään laiturin pylvään nokassa.
Lähestyin sitä hiljakseen,samalla jutellen,että;mitäs tipulle kuuluu?Ensin luulin,että se on joku savikoriste,kun se ei liikahtanutkaan.
Pääsin sitä melko lähelle,kun se vähän käänsi päätään,mutta ei vieläkään lennähtänyt pois.
En tiedä,oliko se jähmettynyt kauhusta,vai tykkäsikö se "tipu" jutuista,mutta kuvan ottamisen jälkeenkin se vaan istua nökötti sen tolpan nokassa.
Katseli vaan,kun taas hissukseen poistuin.
Jos on välittömiä,iloisia ja ystävällisiä Punkaharjun ihmiset,niin miksei myös eläimetkin.

Vierailija

"Siitäs sait!"

Tämä juttu sattui vuosia sitten Keski-Suomessa, jonne lähdimme koko perhe lomailemaan, pois Pohjanmaan lakeuksilta. Vuokrasimme mökin järven rannalta ja myös soutuveneen, että saisimme oikein nauttia vesistön läheisyydestä. Aamu oli mitä kaunein, aurinko paistoi ja puimme lapsille turvaliivit päälle lähtiessämme souturetkelle. Järvellä oli pikku saaria, tai paremmenkin kivikkoja, joissa pesi lintuja ja siellä täällä kasvoi puitakin. Maisema oli mitä kaunein. Riisuin itseni uima-asuun, että saisin rusketusta pintaan. Hetken kuluttua sain pintaani muutakin.. Lokit lentelivät rauhattomasti kirkuen ympärillämme. Emme niistä suuremmin välittäneet, kunnes yksi lokki lensi lähelle ja ampui lämpimän kakkamällin suoraan otsalleni! Hyi, kun se haisi.. Kuinka lintu osuikin keskelle otsaa? Tarinan opetus oli, ettei kannata mennä liian lähelle toisen reviiriä ja pesimäpaikkaa. :)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat