Katso kuvat: Näin muusikko on muuttunut 30 vuodessa

Naurattaa, vaikka ei naurattaisi. Muusikko Mikko Kuustonen on oppinut nauramaan läpi kovien paikkojen ja toivoo vastavuoroista terapiaa muillekin.

Olisiko mahdollista, että meillä ei olisi Mikko Kuustosta, muusikkoa, taiteilijaa hyväntahdon lähettilästä, tv-persoonaa, hauskuuttajaa, kouluttajaa ja vaikka mitä? Että Mikko Kuustonen, 56, tekisi jotakin ihan muuta, emmekä olisi hänestä koskaan kuulleetkaan?

Kuustonen nimittäin sanoo olevansa vahinko ja iltatähti, joka kasvoi ikääntyneiden kasvojen ympäröimänä. Mutta joilta hän selvästi on saanut sielun syvyyttä. Hän hädin tuskin muistaa sisarustensa asuneen kotona, ja vanhin veli on nyt 76-vuotias.

- Olisihan elämä voinut mennä toisin. Olisin voinut päätyä kaivokseen isäni tavoin. Isä oli sekatyömies, ja minä käytän itsestäni samaa titteliä. Olen aina tehnyt paljon ja kaikkea ja toteuttanut itseäni niin monella tasolla.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Elämä on arvaamatonta, mutta tuskin sentään enää kaivokseen 1980-luvulla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kohtaamisten voima

Televisiossa Kuustonen on tuttu näky: istuu viihdeohjelmien vakiopaneeleissa, hassuttelee ja hömppää. Vähemmän näkyvä osa Kuustosta on se, joka on jo toistakymmentä vuotta kiertänyt luennoimassa työyhteisöissä.

- Se on minulle samalla tavalla rakasta työtä kuin laulujen tekeminen tai maailmanparannus. Pyrin jatkuvasti jäsentämään maailmaa ja mahdollisuuksia omien kokemusten tai kohtaamisten kautta. Innostus, yhteisön voima ja onnellisuus ovat keskeisiä kulmakiviä sekä työelämässä että ihmisinä kasvamisessa. Niiden oppimiseen ja työkalujen kehittämiseen haluan käyttää aikaa. Viisastelemaan on turha mennä mutta uskon tarinoiden voimaan ja luotan siihen että yhteisöissä syntyy suurempaa viisautta kuin yksinäisessä kammiossa.

Mutta jos koko ajan vain tekee, tekee ja antaa mistä saa itse voimia?

- Voima tulee juuri näistä arkisista kohtaamisista. Minulla on sellainen filosofia, että aina kun istuu ihmisen kanssa alas, jokin osa maailmasta voi muuttua. Jokainen kohtaaminen voi tuoda jotakin sellaista, joka kantaa ja vie eteenpäin tai pakottaa kyseenalaistamaan.

Hassua tai ei, mutta monet Kuustoseen elämään ja työhön kuuluvat asiat ovat liittyvät komediaan tai huumoriin. Huumorilla on hauskuuttamista tärkeämpi merkitys. Kuustonen lainaa kasvatuspsykologian professori Kirsti Lonkaa, joka kuvaa huumoria aikuisen ihmisen tärkeimmäksi puolustusvoimaksi.

- Huumori on keino ottaa etäisyyttä. Ei tarvitse lyödä lekkeriksi tai ohittaa ongelmaa mutta oman riuhtomisen tarkastelu isommassa kuvassa synnyttää usein tervettä naurua kyynelten läpi.

Kieltämättä Kuustosenkin elämässä on kohtia, jolloin huumoria on tarvittu tavallista enemmän.

- Huumori auttaa, kun on ollut kovia paikkoja. Moni on kysynyt, miten olen silloin voinut tehdä komiikkaa. Minut se on pitänyt hengissä, se on ollut jopa helppoa silloin. Kun on ollut niin paskana, että kaikki pidäkkeet ovat hävinneet.

Terapia kuuluu kaikille

Kuustonen ei häpeile tai piilottele, että on käynyt terapiassa liki koko aikuisikänsä. On niin paljon helpompaa hahmottaa se, minkä perään keho huutaa kuin se, mitä mieli tarvitsee.

 "Mielenterveydessä olen maksetun rakkauden ystävä: olen rampannut terapiassa kohta 20 vuotta ja hyvä niin."

- Olen kokenut, että elämässä pitää olla ulkopuolinen peili, sellainen ihmissuhde joka ei lähde siitä, että häntä pitäisi miellyttää tai viihdyttää, mikä muuten on oma vammani. Terapeutti on minulle ihminen, jonka kanssa puhun äärimmäisen suoraan kaikesta.

Nykyinen terapeutti löytyi muutaman lyhyemmän kokeilun jälkeen. Nyt se on jatkunut pitkälti toistakymmentä vuotta.

-Hän on hiukan minua vanhempi suunnattoman viisas nainen. Meillä voi olla taukoja, mutta olen hyvin onnellinen hänestä. Minusta terapeutilla käymisestä pitäisi puhua enemmän enkä osaa kuvitella ihmistä jolle ulkopuolinen luottoihminen ei tekisi hyvää. Itselleni terapia merkitsee arkista hyvinvointia ja mielenterveydestä huolehtimista.

Ketkä ovat läheisiäni?

Kuustonen tunnustaa, että hänellä on elämässään ollut vaiheita, jolloin hän on pitänyt itsestään luvattoman huonosti huolta, sekä kehostaan että mielestään. Pienillä asioilla, kuten oikeilla kysymyksillä, on suuri merkitys.

- Olen addiktiivinen luonteeltani ja liikunnan osalta tästä on etua. Käyn säännöllisesti salilla ja pelaamassa tennistä. Sen sijaan hyötyliikunnan osalta olen saamaton urpo. Tyttäret tirskuvat, ihan aiheesta, kun körötän autolla lähikioskille.

Jos elämäntilanne olisi toinen, Kuustonen tietäsi, mikä olisi hänen mieli-urheilunsa.

- Sukeltaisin kirkkaissa vesissä. Se on käsittämättömän hienoa. Se tuntuu aika lailla samalta hyvän joogan kanssa: mielenrauhaa, hengitystä ja paine, joka on primitiivisesti rauhoittavaa.

Kuustonen täyttää maaliskuussa 56 vuotta. Se ei ole hänelle kauhistus tai yllätys, ikä ei miehellä ole kriisin paikka.

- Enkä tiedä, mitkä kriisestäni liittyvät ikään. Musiikissa ihailen monia, jotka ovat minua reilusti vanhempia. Johnny Cash ja Bob Dylan ovat tehneet äärimmäisen mielenkiintoisia juttuja ikämiehinä, Dylan tekee yhä. Siinä häviää turhat pois, kun ei tarvitse enää pokkuroida, vaan saa keskittyä siihen, mikä on itselle rakkainta. Kirjallisuudessa elämänkokemus on hyve.

Tunnistaisitko? Näin on Mikonkin look muuttunut vuosien saatossa! Katso kuvasarja!

 

Mikon motot

 

Mikko Kuustonen on vakaa vertaisryhmien kannattaja. Asioita ei tarvitse miettiä yksin, vaan ymmärtää että ei koskaan ole yksin omien kysymystensä kanssa.

- Minusta ihmisten pitäisi käydä enemmän terapiassa ja vertaisryhmissä. Lopetin juomisen yli kymmenen vuotta sitten. Monen mielestä juomiseni on hallinnassa mutta itseäni se ahdisti. Vasta vertaisryhmissä pystyin lopettamaan ja ymmärtämään syitä riippuvuuksiin.

- Me olemme kaikki ihmiset niin monessa suhteessa samanlaisia. Sellaisen ymmärtäminen rauhoittaa monella tapaa.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla