Pikkuinen pajunkissa kurkisti kuorestaan,
näki aamuisen auringonpaisteen,
lumen peittämän valkoisen maan.

Tahtoi kasvaa ja ulos tulla
pois ahtaasta pesästään,
mietti, voisiko saada ja antaa
kenties iloa elämään.

Valkoinen pajunkissa pörhisti "höyheniään",
oli pehmeä, suloisen kaunis
aamu valkoinen ympärillään.

Tuli lapsosten iloinen lauma.
Kaikki juoksivat nauraen.
Joku taittoi myöskin sen oksan
pienin kätösin jutellen:

"Tämän oksan koristelen paperikukkasin,
mutta tärkeintä siinä on olla
pajunkissoja runsaimmin.

Sitten oksalla kauneimmalla
mummin virpoa rapsutan
ja palkaksi pääsiäis-suklaan
vitsan muistoksi ojennan."

Juhlapöytää pajunkissa pääsiäisenä koristaa.
Sen toive on toteutunut
ilon antaa ja iloa saa.