Kotiportilleen kulkija
palaa matkoilta maailman.
Säleaitaan nojaten
näkee kohteistaan kauneimman.
Paikka lapsuuden eessä
rakkain - liikuttavin.
Vaiti kuunnellen katsoo
sitä silmin kyyneltyvin.
Tuttu tupanen, marjapensaat
ja kukkiva omenapuu,
karjankellojen ääni,
mullantuoksuinen illansuu,
pienen järven rauha,
joen solina niityllä tuolla,
tuvan päässä juhannusruusut,
linnun uninen ääni suolla.

Löysi levoton rauhan -
köyhä kultaa iltaruskon,
kuiskaa: "Onneni täällä on,
sen vihdoin uskon."