Iltasatu pukeutui runopyjamaan,
tahtoi lastenkamariin päästä nukkumaan.
Pienen korvan juuressa on tyynyllä sen pää
leperrellen lorujaan, vaik' ei sitä nää.

Lasten runoratsu on vain ponin kokoinen.
On laukka joskus vallaton, joskus uninen.
Sen kavioitten kopinaa et koskaan kuulla voi.
On sillä siivet selässä ne suhisee ja soi.

Runoksi sadun riimittää, luo siihen poljennon,
kun sanomaansa siivittää taituri verraton.
Se pienen unipillerin runona lahjoittaa
ja hyvää yötä kera sen lapsille toivottaa.