Maalaismies metsäruusukimpun heti tulijaisiksi toi.
Säihkytunnelman loi.
Leperteli ja imarteli.
Kehui saaliskalojaan.
Vannoi mulle lemmenvalojaan.

Minä, raukka Punahilkka retkahdin tuohon hurmuriin.
Ja lupauksiinsa luotin.
Joka lauantaiehtoona prinssiäni kaupunkikaksiossa vuotin.

Mutta vähitellen mulle paljasti vilpittömin ystäväni,
ajan hammas:
juntti on susi sisältä,
vain päältä lammas.