Minä keväällä pähkinähelmet tein,
aina joskus ne asetin kaulallein.
Ne olivat koruni kesän.
Vanhaan pihakuuseeni naavaiseen,
oksan hankaan paksuun ja haaraiseen
teki vikkelä orava pesän.

Koko kesän se hyppeli terassillain.
Siitä hauskan ja iloisen ystävän sain,
kun se uskalsi tulla jo liki.
Ystävyytensä palkita tahtoisin,
minä mietin ja pähkinän ojensin.
Sai orava nimekseen Viki.

Sinä kesänä kuusi ei kukkinutkaan,
eikä talvella käpyjä oksillaan
se voinutkaan Vikille kantaa.
Oli oravan nälkä ja vilukin kai,
kaulaltani se pähkinähelmet sai.
Tahdoin ystävälle ne antaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Viki sammutti nälkänsä helmilläin.
Sen katseessa kiitollisuutta näin
aina, kun sai pähkinät uudet.
Niitä kantoi myös talveksi varastoon.
Vikin ilosta minäkin iloinen oon.
Tein helmiä ainakin kuudet.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla