Oi lapseni - olet kuin runo,
niin herkkä ja iloinen.
En myssyäs murheista puno,
teen kultalangoista sen.

Kunpa osaisin käsillä näillä
koristella sen kauneimmin,
en oksilla okapäillä
vaan kukkaköynnöksin.

Siinä kastepisara kirkkain
sais' helmenä kimmeltää
ja laulusta lintujen, sirkkain
sulat tahtoisin kiinnittää.

Sinä lapseni olet kuin satu,
pieni peikko tai keijunen.
Jos muuttaisi myssyysi murhe,
sinun toivoisin vaihtavan sen

äidin lahjoittamaan lakkiin,
jossa runous asustaa
ja jonka kultaiset langat
ruostumatta kimaltaa.